Johanna Sinisalon teokset ovat aina melkoisia juttuja, mutta olen pyrkinyt pitämään melko pitkää väliä niiden lukemisessa, jotta pystyn keskittymään tarinaan. Realistinen kerronta ja fantasian elementit limittyvät jälleen kerran erikoislaatuisella tavalla, mutta lopputulos ei ihan vastannut odotuksia: Lasisilmä (Teos, 2006; ISBN 951-851-102-0).
Romaani kertoo nuoresta naisesta nimeltä Taru. Hän päätyy saippuaoopperan kirjoittajaksi vaikka oikeasti haluaakin toimittajaksi joka kertoo todellisesta maailmasta. Pikku hiljaa saippuaoopperan todellisuus alkaa vetää puoleensa, jopa huolestuttavassa määrin:
Taru astuu lumemaailmaan, jossa vallitsevat raadolliset arjen pelisäännöt, mutta jossa tuotetaan miljoonan ihmisen kollektiivista päiväunta. Onko tv-ruutu ikkuna toiseen maailmaan vai ehkä peili? Tarkkaileeko lasisilmä sittenkin meitä olohuoneidemme nurkasta niin kuin George Orwell ennakoi? Lasisilmä on säälimätön psykologinen trilleri, joka kuvaa tiiviin, luovan työyhteisön dynamiikkaa ja Tarun luisumista maailmaan, jossa fiktion ja faktan rajat sekoittuvat ja ennustukset alkavat toteuttaa itseään. Lasisilmän maailmassa Taru oppii, että kaikilla ihmissuhteilla on kätketty tarkoitus, eikä mikään välttämättä ole sitä, miltä näyttää. Kun Tarun pikkusisko Aija tunkeutuu Tarun uuteen elämään, tapahtumat saavat ratkaisevan sysäyksen, eikä paluuta enää ole.
Parhaimmillaan romaani on kuvatessaan pienen sisäänlämpiävän työyhteisön elämää ja ihmissuhteita, ja työyhteisön jäsenten kilpailua paikasta auringossa. Tunnelma kiristyy hiljalleen, ja Tarun käsitys todellisuudesta muuttuu hiljalleen. Lukija joutuu pohtimaan todellisuuden luonnetta ja sitä missä määrin luomamme fiktiot ja todellisuus ovat limittyneet keskenään, miten fiktio vaikuttaa todellisuuteen ja todellisuus fiktioon.
Jotain omakohtaisen uskottavaa on tässä tarinassa. Moni asia jää selitystä vaille, eikä selitystä kaipaakaan, mutta hiukan vajaaksi tuntuu tarinan kaari jäävän, tai ehkä vain odotin romaanilta enemmän kuin sitten siltä sain.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti