Gillian Flynnistä on tullut suosittu kirjailija, mikä näkyy tämän romaanin kysynnässä Helmetissä, sillä teoksesta on tätä kirjoittaessani varauksia 409, mikä käännöskirjallisuudelle on paljon: Paha paikka (WSOY, 2014; suom. Maria Lyytinen; ISBN 978-951-0-40118-7).
Otan tähän teoksen esittelytekstin johdatuksena romaanin erikoislaatuiseen tunnelmaan:
Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen. Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä hurjapäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?
Elämässään ajelehtiva Libby on romaanin päähenkilönä suorastaan rasittava, sillä kyynisyys ja itseinho suorastaan vyöryvät lukijan päälle, mutta varsin näppärästi Flynn saa lukijan kuitenkin kiinnostumaan Libbyn tarinasta ja siitä, mitä loppujen lopuksi oikein tapahtuikaan maatilalla Libbyn lapsuudessa.
Teoksessa on takautumia 1980-luvulla tapahtuneeseen veritekoon ja sen taustoihin, ja vaikka Flynn aika ajoin venyttääkin tarinan uskottavuutta äärirajoille asti on Libbyn hahmossa silti sellaista kiehtovuutta, joka tarraa lukijaan. Se että elämässään säikähtänyt Libby lopulta uskaltaa hitusen kurkistaa suojakuorestaan ulospäin, siinä on loppujen lopuksi sellaista suurenmoista inhimillisyyttä joka kantaa kaiken kyynisyydenkin keskellä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti