Nicole Kraussin romaani Man walks into a room sekä viehätti että vierastutti, mutta tämä uudempi romaani sitä vastoin lähinnä viehätti, ja kaiken lisäksi kirjoilla ja kirjallisuudella on tarinassa keskeinen rooli: Rakkauden historia (Gummerus, 2006; suom. Terhi Leskinen; ISBN 951-20-7033-2)
Muutamassa kohden Krauss pyöritti tarinaa eteenpäin niin vikkelästi että olin pudota kärryiltä, mutta pääosin tämä kirja on pikemminkin hidas kuin nopea, kertoen ihmisistä jotka ikään kuin elävät elämän marginaalissa, joiden elämä on ajautunut sivuraiteelle, kauas pois siitä mitä elämästä olisi voinut parhaimmassa tapauksessa tulla.
Suurenmoiset kirjat ovat jääneet kirjoittamatta ja julkaisematta, ja rakkauden mahdollisuus katosi suuren sodan pimeyteen. Jäljellä on vain haamumaisia ihmishahmoja, pieniä heijastuksia siitä mitä olisi voinut olla olemassa.
Kirjassa on kytketty toisiinsa monta erilaista aikatasoa, ja ihmisiä joilla ei aluksi näyttäisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Kirja päättyy näihin sanoihin: "Hän oli loistava kirjailija. Hän rakastui. Sellainen oli hänen elämänsä."
Siinä kaikki. Tai oikeastaan, siinä ei ole vielä mitään, sillä suurinta tässä kirjassa on kaiken menettäminen, ja se pieni liekki mikä ihmisessä kaiken menettämisestä huolimatta vielä on jäljellä.
Tekstit
call it madness
13 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti