Apostolos Doksiadis ja Khristos H. Papadimitriou ovat kirjoittaneet sarjakuvan matematiikasta ja matemaatikoista, ja täytyy sanoa että mainiosti tämä tarina on rakennettu, monella eri tasolla: Logicomix - nerouden ja hulluuden rajalla (Avain, 2010; suom. Tua Korhonen; ISBN 978-951-692-786-5). Kuvituksen ovat tehneet Alekos Papadatos ja Annie Di Donna.
Kirjaa voi pitää ensinnäkin Bertrand Russellin elämäkertana, vaikkakin tekijät ovat ottaneet jonkin verran vapauksia tehdääkseen kerronnasta sujuvampaa. Toinen tärkeä päähenkilö on Ludwig Wittgenstein. Näiden kahden filosofin ja matemaatikon tarkoituksena ei ollut sen vähäisempi kuin saattaa matematiikka täydellisen vakaalle formaalille jalustalle.
Mutta miten sitten kävikään... Teos ei kaikilta osin pysty avaamaan keskeisiä tutkimustuloksia, mutta hyvän yrityksen tekijät ovat saaneet aikaan, johdatuksen Kurt Gödelin vuonna 1931 julkaisemaan epätäydellisyysteoreemaan, joka osoitti että ajatus matematiikan täydellisestä formalisoimisestä oli lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu, sillä matematiikkaa ei voida osoittaa ristiriidattomaksi matematiikan keinojen avulla.
Sarjakuvaa kerrotaan monella muullakin tasolla. Tekijät ovat piirtäneet mukaan myös itsensä ja keskustelut siitä, miten sarjakuvan tarina tulisi kertoa jotta se toimisi sarjakuvana, ja pohdinnat siitä mitä Russell ja kumppanit yrittivät saada aikaan.
Ja lisäksi tarina kertoo mielisairaudesta, siitä miten lähellä nerous on hulluutta, ja miten tavaton älykkyys voi tuottaa kurjuutta ja onnettomia ihmiskohtaloita.
Tekstit
call it madness
13 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti