Tämä taitaa olla kolmas Peter Jamesin kirjoittama dekkari johon olen tarttunut, ja taas koin jonkinlaisen pettymyksen, vaikka tällä kertaa jaksoinkin lukea romaanin loppuun asti: Kuoleman kanssa ei kujeilla (Minerva, 2011; suom. Leena Mäntylä; ISBN 978-952-492-502-0).
Tarinan lähtökohta oli sinänsä mielenkiintoinen, polttaripila joka menee karmealla tavalla pieleen: neljä ihmistä saa surmansa ja sulhanen katoaa.
Tapahtumia tutkii rikostarkastaja Roy Grace, joka tälläkään kertaa ei hahmona oikein vakuuta, itse asiassa oli oikeastaan päinvastoin, sillä Gracen hahmo on puiseva ja suorastaan luontaantyöntävä. Enkä innostunut siitäkään että spiritismiä ja muuta vastaavaa oli otettu avuksi rikoksen ratkaisemiseen. Skeptikko heittäisi tällä dekkarilla vesilintua.
Kirjan juoni on kohtalaisen onnistunut, mikä sai teosta lukemaan eteenpäin kovin paljon tekstissä hyppimättä. Ikävä kyllä alussa lukijan koukuttava mysteeri ei kanna ihan loppuun asti, vaikka yllättäviä käänteitä riittää yksi toisensa jälkeen.
Tekstit
call it madness
20 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti