Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Luulen, että yritin aikoinaan lukea tätä Margaret Atwoodin romaania englanninkielisenä versiona, mutta tuolloin en päässyt pariakymmentä sivua pitemmälle. Nyt taas kävi suomennoksen kanssa niin, että lukemisessa ei vierähtänyt kauankaan: Oryx ja Crake (Otava, 2010; suom. Kristiina Drews; ISBN 978-951-1-24703-6).



Mitenkään suoraviivainen ja helppo luettava ei tämä romaani ollut, mutta suomennos oli sen verran hyvää työtä että teksti vei mukanaan. Romaanin voisi niputtaa tieteiskirjallisuuden kategoriaan, mutta yhtä lailla tässä on kyse kaunokirjallisesta teoksesta ylipäänsä, sellaisesta jota ei auta luokitella jonkin genren lokeroon.

Romaanin tulevaisuudenkuva on hätkähdyttävä dystopia, jossa geenitekniikka, biologiset aseet ja terrorismi sekoittuvat toisiinsa niin että ihmiskunta tuhoutuu sellaisena kuin sen tunnemme. Jotain ihmisestä muistuttavaa ehkä jää henkiin, mutta romaanin kuvauksen kohteena on enemmänkin ihmiskunnan tuhoutumiseen vaikuttavat voimat kuin se mitä tarkkaan ottaen tapahtuu.

Teos koukutti siinä määrin, että otin lähes heti perään luettavaksi jatko-osan Herran tarhurit, joka limittyy tämän kirjan tarinaan mutta kuvaa tapahtumia erilaisesta näkökulmasta, vaikkakin osa tämän romaanin hahmoista esiintyy myös tuossa romaanissa.