Luettuani Len Deightonin romaanin Usko ja Cormac McCarthyn romaanin Menetetty maa tuntui että tarvitsen jotakin kevyempää, jotain vaihtelua äijämeiningistä. Ja vaihtelua tarjosi Veera Vaahteran viihteellinen romaani Rakkautta, vahingossa (Tammi, 2013; ISBN 978-951-31-7134-6).
En tiedä miksi tämän kirjan aikoinaan kirjastosta lainasin, olisiko se ollut esillä jossain hyllyssä tai olisinko jopa varannut sen, mutta pitkään se kyllä lukemista odotti. Mutta kun sitten tartuin kirjaan, osoittautui se mukavan nopealukuiseksi, ja viihdyttäväksikin.
Ja lisäksi sain aiheen käyttää tässä kirja-arviossa tunnisteita hömppä ja chick lit, mikäs sen mukavampaa.
Kirja kertoo miesystäväänsä Ottoon pahasti pettyneestä Pihlasta, joka pakenee Helsingistä Lappiin, Tornionjokilaaksoon, odottamaan lapsen syntymää mummolta perinnöksi saamassaan talossa.
Kirjassa on humoristinen kertomisen sävy, jossa vastoinkäymisistä jotenkin aina löytyy se valoisampi puoli, ja samalla puhutaan isoista kysymyksistä ihmissuhteissa, kuten äitiydestä, parisuhteesta, ystävistä ja elämän epävarmuudesta.
Romaanin ihmishahmot ovat kaikki vähän karikatyyrejä, mikä tähän tyylilajiin sopii, ja ehkä on tyylilajiin kuuluva edellytyskin, mutta ei tämä silti tunnu ihan muoviselta ja valmiiksi pureskellulta. Etelä ja pohjoinen kohtaavat, samoin menneiden sukupolvien elämäntapa ja 2000-luvun meininki.
Vähän tässä romaanissa oli samanlaista lupsakkuutta kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajassa. Ja en minä tästä romaanista kyllä yhtään mieltäni pahoittanut, oikein mukavaa oli sitä lukea.
Tekstit
he’s right
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti