Sain ystävältä lainaan tämän Antero Takalan mustanpuhuvan valokuvateoksen, joka askarrutti melkoisesti, sai palaamaan valokuviin uudelleen. Valokuvissa kuvataan Lappia silloin kun aurinko pysyy piilossa taivaanrannan alapuolella: Kaamos - hämärän maisemat = landscapes of darkness (Musta taide, 2006; engl. käännös Jüri Kokkonen; ISBN 952-9851-75-8).
Kirjoitin teoksesta pari sanaa Light Scrape -blogissani, ja teoksesta löytyy lyhyt esittely Luontokuvan kaupasta.
Mietin pitkään mikä näissä kuvissa kiehtoo, ja ehkä se on muistiin painunut kokemus siitä miltä tuntuu olla lumisessa maisemassa jossa ei ole keinovaloa, ei muuta kuin tähtien kajo.
Tämmöisiä kokemuksia kertyi kouluikäisenä, kun koulun jälkeen kävin hiihtämässä lenkkiä pimeässä metsässä, jossa ei ollut valaistua latua, ei edes katuvaloja kylällä, vaan pimeä metsä ja silmä joka hädin tuskin näki jotain, ja senkin silmän reuna-alueella, joka tarkkaan katsomiseen ei kyennyt.
Takala on kameralla vanginnut pimeän maiseman kokemuksia jylhäksi kertomukseksi Lapista. Tätä kirjaa kelpaa katsoa uudestaan ja uudestaan.
Tekstit
Vähentääkö verotus työntekoa vai lisääkö se sitä?
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti