keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Izaak Walton: Oivallinen onkimies

Izaak Waltonin alunperin vuonna 1653 ilmestynyt teos on maailman ensimmäisiä urheilukalastusoppaita, ja aika mainio opas tämä on vieläkin: Oivallinen onkimies (Otava, 1974; suom. Kai Kaila; ISBN 951-1-01379-3).



Waltonin kirjasta ilmestyi useita painoksia, joista viimeisin, viides ja merkittävässä määrin täydennetty painos on tämän suomennoksen alkuteos. Ja otetaanpa heti tähän lainaus teoksesta, sen tarkoituksesta, ja samalla tämä on näyte kirjan jutustelevasta tyylilajista:

Mikään, kelpo oppilaani, ei ole yhtä miellyttävää kuin onkimiehen hyvin järjestetty elämä. Lakimiehen hyöriessä hoitamassa asioitaan ja valtiomiehen punoessa juonia tai vastajuonia me istumme esikkoja kasvavilla törmillä, kuuntelemme lintujen laulua ja elelemme yhtä rauhallisesti kuin nämä hiljaiset hopeavirrat, joiden näemme äänettömästi soluvan ohitsemme.


Teos on kirjoitettu dialogimuotoon, jossa Metsästäjä ja Onkimies keskustelevat kalastamisen taidosta, ja ennen pitkää Metsästäjä alkaa kutsua Onkimiestä Mestariksi ja haluaa tämän oppiin. Jutustelun lomassa kalastetaan, vaelletaan paikasta toiseen, ja myös syödään saaliiksi saatuja kaloja:

METSÄSTÄJÄ: Uskokaa pois, mestari, ymmärrän nyt, että on paljon vaikeampaa saada taimen kuin turpa, sillä olen kärsivällisesti pysytellyt seurassanne kaksi tuntia ilman että kala on kertaakaan napannut mutuanne tai matoanne.

ONKIMIES: Kelpo oppilaani, teidän täytyy joskus kestää vieläkin huonompaa onnea, jos aiotte tulla hyväksi onkijaksi. No, entä nyt? Siellä on oikein komea taimen, jos vain saan sen pysymään koukussa, kaksi tai kolme kierrosta vielä ja se väsyy. Nyt näette sen makaavan paikallaan ja taitoa tarvitaan sen saamiseen kuiville, ojentakaapa minulle haavi. No, siinä se on käsissäni, mitä sanotte, eikö minun kannattanut nähdä vaivaa ja teidän olla kärsivällinen?

METSÄSTÄJÄ: Todella komea taimen, mestari! Mitä sillä teemme?

ONKIMIES: Tietysti syömme sen päivälliseksi. Menemme emännän luo taloon, josta tulimme, hän kertoi ulos lähtiessäni veljeni Peterin, joka on hyvä onkija ja hilpeä seuramies, lähettäneen sanan, että hän majailee siellä ensi yön ja tuo mukanaan jonkun ystävänsä. Emännällä on kaksi vuodetta ja me voimme saada niistä paremman. Pidämme hauskaa veljeni Peterin ja hanen ystävänsä kanssa, kerromme tarinoita tai laulamme balladeja tai sepitämme viisun tai keksimme muuta harmitonta askaretta viettääksemme vähän aikaa herättämättä pahennusta Jumalassa ja ihmisissä.

METSÄSTÄJÄ: Sovittu asia, mestari, nyt menemme tuohon taloon, sillä lakanat näyttävät valkoisilta ja tuoksuvat laventelilta ja minun tekee mieli koetella niitä. Lähdetään siis, kalastus on jo tehnyt minut nälkäiseksi.

ONKIMIES: Viipykää vielä hetki, kelpo oppilaani. Sain tämän taimenen madolla, mutta nyt panen koukkuun mudun ja ongin neljännestunnin toista noiden puiden luona, sitten kävelen majapaikkaamme. Katsokaas, siellä nappaa pian tai ei ollenkaan. Kas, nyt tuli taas jotakin! Se on iso turvan tomppeli, ripustakaa se tähän pajunoksaan, ja sitten matkaan. Mutta poiketaanpa hiukan sivuun, kelpo oppilaani, tuonne korkean kuusama-aidan alle. Siellä istumme ja laulamme, kun tämä kuuro lempeästi kastelee rehottavaa maata ja yhä voimistaa suloista tuoksua, jonka kauniit kukat levittävät näille viheriöiville niityille.


Ja teoksessa on tietenkin runsain mitoin vinkkejä kalastusvälineiden rakentamiseen ja hoitoon, puhumattakaan syöteistä, perhoista ja sen sellaisista asioista. Tässä vähän makupalaa kirjan sisällöstä:

Samalla tavalla voitte säilyttää lihakärpäsen toukkia yli talven, jolloin ne ovat oivallisia syöttejä, sitä parempia mitä eloisampia ja sitkeämpiä. Lihakärpäsen toukkia voitte myös säilyttää toisella tavalla. Ottakaa palanen jonkin eläimen maksaa, ripustakaa se varrastikulla sellaisen astian tai tynnyrin suulle, joka on puoliksi täytetty kuivalla savella, ja kun toukat kasvavat isoiksi, ne tippuvat tynnyriin, puhdistavat siellä itsensä ja ovat aina valmiita käyttöön, kun haluatte kalastaa. Niitä voidaan tuottaa tällä tavalla mikkelinpäivän jälkeiseen aikaan asti. Jos kuitenkin haluatte lihakärpäsen toukkia ympärivuotisiksi syöteiksi, ottakaa kuollut kissa tai haukka ja antakaa kärpästen munia siihen. [...]

Ei kommentteja: