Katja Jalkanen ja Hanna Pudas kirjoittavat kirjablogeista, jollaiseksi Valopolkukin kai pitäisi lukea, mutta jotenkin kummallisella tavalla tuntuu kuin tässä kirjoitettaisiin ilmiöstä joka ei kosketa minua tippaakaan: Rivien välissä - kirjablogikirja (Avain, 2013; ISBN 978-951-692-970-8).
Teos on jossain määrin luettelomainen ja pyrkii määrittelemään, mistä kirjablogeissa on kyse, tosin sortumatta täydelliseen dogmaattisuuteen.
Toisaalta taas mietityttää, voiko sellaista asiaa kuin kirjablogi edes määritellä, tai onko sitä olemassa, sillä jokainen lukemani ns. kirjablogi - puhumattakaan blogeista joissa kirjoistakin kerrotaan mutta jotka eivät itseään kirjablogiksi kutsuisi - on kovin erilainen.
Mutta sitten on tämä ilmiö, kirjablogeiksi itseään kutsuvien nettisivustojen touhu, ja kaiketi tällainen asia sitten on olemassa jos kerran useampi kymmenen bloginpitäjää sellaisen olemassaoloon uskoo.
Verkkokirjoittamisesta tämä kirja kertoo varsin selkeästi, mutta luettelomaisuus pistää kyllä silmään. Kirjasta tulee myös mieleen aikoinaan jostakin lukemani paikallislehden toimittajan ohje: "Laita sinne ihmisten nimiä, ne kiinnostavat, kaikki nimet pitää saada esille, se myy lehteä."
Ehkä "kirjablogeissa" ilmiönä on kyse eräänlaisesta virtuaalisesta kylästä, sen rakentamisen yrittämisestä globaaliin tietoverkkoon. Mutta se onko koko ajatuksessa järkeä on kysymys joka katoaa bittiavaruuteen kun sitä yrittää pohdiskella.
Tekstit
in the northern hemisphere
18 tuntia sitten
6 kommenttia:
NEWS FLASH: Valopolku on kirjablogi! :-)
Jokainen lumihiutale on erilainen. Silti on mielekästä puhua lumihiutaleista. Korvaa 'lumihiutale' vaikka sanalla 'romaani', 'sota', 'geenisekvenssi' tai 'punk-yhtye', jos esimerkki tuntuu triviaalilta.
Kyllä, niputtaminen on väkivaltaa.
Sanasta sota tulee mieleen, oliko vuoden 1918 tapahtumat Suomessa sitä vai jotain muuta.
Termi kirjablogi voisi jotenkin olla verrannollinen kirjallisuuden genre-ajatteluun, mutta sitten taas tulee mieleen, kuka genren määrittelee: kirjailija, kustantaja vai lukija?
Ja sitten taas tulee esimerkkinä mieleen Philip K. Dick, jota pidetään tieteiskirjailijana, mutta oliko hän sitä? Tai José Saramago jonka joitakin romaaneja voisi väittää tiettyyn genreen kuuluvaksi (kauhu tai tieteiskirjallisuus), mutta sittenkin...
No, kunhan jotain nettiin kirjoittelen, termillä ei ole väliä, parempi unohtaa mokomat karsinat.
Asia on järjestettävissä yksinkertaisesti. Perustetaan kirjabloggaajaliitto. Kirjablogi on blogi, jota kirjoittaa kirjabloggaaja. Kirjabloggaaja on bloggaaja, joka on kirjabloggaajaliiton jäsen. Liiton kellokkaat päättävät, ketkä liittoon huolitaan.
Tonttu, tuohan on aivan loistava ratkaisu pulmaan. Liiton ulkopuolisilta olkoon kielletty kirjablogi-nimikkeen käyttö.
Piirinmestaruuksia kahmineet raskaan sarjan saivartelijat jättävät erojen luettelemisen sikseen ja aloittavat tyypillisesti verbistä 'olla'. "Käytämmekö sitä samassa merkityksessä? Onko kahden eri tapauksen oleminen samanlaista?"
Siinä sitä ollaan.
Juha et al., en ole oikein ehtinyt tätä asiaa mietiskelemään kun töissä iski suma päälle. Kiitos kommenteista!
Joka tapauksessa ihmisen perusluontoon kuuluu määrittely ja karsinointi, pistämme maailman palasiksi ja annamme palasille nimiä. Mutta joskus nuo palaset eivät ollenkaan halua ottaa leimoja vastaan - esimerkkeinä riistäjäkapitalisti, terroristi ja vääräuskoinen - ja niinpä meillä on tässä dilemma. Mutta onneksi maailmaan aika ajoin mahtuu toistensa kanssa ristiriidassa olevia todellisuuksia.
Lähetä kommentti