Tieteiskirjallisuus ymmärryksen avartajana

Tieteiskirjailija Arthur C. Clarken kerrotaan sanoneen, että poliitikkojen tulisi lukea tieteiskirjallisuutta, ei länkkäreitä tai salapoliisitarinoita. Ben Bova, tieteiskirjailija myöskin, ehdotti kolumnissa, että ehkä kylmä sota, energiakriisi, koulutusjärjestelmän epäonnistumiset ja monet muut nykyiset ongelmat olisi vältetty, jos johtajat lukisivat tieteiskirjallisuutta.

Mutta koska näin ei ole, päättäjät yllättyvät kriisitilanteessa kerta toisensa jälkeen. Erityisesti poliitikkojen päätöshorisontti ulottuu vain seuraavaan vaalipäivään asti.

Bovan mukaan tieteiskirjallisuus on kokeellinen laboratorio jossa voi tutkia uusien ideoiden vaikutuksia ihmisiin ja kokonaisiin yhteiskuntiin. Itse jatkaisin tätä ajatusta toteamalla, että ihmiskunta on muutamassa kymmenessä vuodessa siirtynyt tieteisyhteiskunnan aikakauteen.

Tiede on muuttanut maailmaa rajusti, ja tiedettä tarvitaan muutosten hallitsemiseen. Mutta pelkkä tiede ei riitä, vaan tarvitaan ymmärrystä myös siitä miten muutokset vaikuttavat ihmisiin - ja tämä on juuri se mitä tieteiskirjallisuus tarjoaa.

* * *

Kuulin äskettäin radiosta haastattelun, jossa esiteltiin uutta Bloom box -nimistä keksintöä. Maitotölkin kokoisen laatikon kerrottiin voivan tuottaa riittävästi energiaa yhden kotitalouden tarpeisiin. Kyseessä on polttokenno, jonka väitetään tuottavat sähköä hyvin korkealla hyötysuhteella suoraan polttoaineesta.

Jos Bloom boxin tekniikka todella toimii, voi energianjakelujärjestelmä mullistua. Paikallisesti tuotetussa sähkössä ei synny lainkaan siirtohävikkejä. Mutta luulenpa että tämän kaltaisen tekniikan yleistymisessä on vielä monta mutkaa matkassa.

Mutta Bloom box on vain yksi keksintö muiden joukossa. Kulman takana on monta vastaavaa ideaa odottamassa julki tuloaan. Mikä on seuraava innovaatio joka saa yhteiskunnat natisemaan ja poliittiset päättäjät hikoilemaan kriisissä?

* * *

Länsimaisen yhteiskunnan menestyksen taustalla on ideoiden vapaa leviäminen. Perussääntönä näyttää olevan, että sensuuri on aina haitallisempaa kuin mikään tiedon vapaasta saatavuudesta seuraava lieveilmiö. (Ehkä joitakin poikkeuksia on, mutta hyvin vähän.)

Sensuurin vaikutuksista voi nostaa havainnollistukseksi aikoinaan kukoistaneen islamilaisen kulttuurin, joka taantui ja muuttui sisäänpäin kääntyneeksi valtapolitiikaksi. Tosin en ole varma ymmärränkö kyseistä kulttuuria riittävän hyvin sitä kommentoidakseni.

Mutta ei hätää, tässäkin auttaa tieteiskirjallisuus. Luin pari viikkoa sitten Ursula Le Guinin romaanin Voices (ilmestynyt 2006). Teos käsittelee yhteiskuntaa jossa kirjat ja kirjoittaminen on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Jos kulttuuri on pelkästään suullisesti kerrottua, millaiseen yhteiskuntaan tällöin päädytään? Le Guinin vastaus on hätkähdyttävä, suosittelen lukemaan.

* * *

Vasta Voices-kirjan luettuani selvisi, että kyseinen teos on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi. Sitä parempi! Ja melko tyypillistä Le Guinille - hän kykenee puhuttelemaan kaikkia ikäluokkia ja sukupuolia pohtiessaan vaikeita kysymyksiä liittyen esimerkiksi uskontoon tai feminismiin.

Nykyään Le Guin on jo 80-vuotias, mutta silti jaksaa julkaista. Minulle Le Guin on keskeisimpiä maailmankuvaani vaikuttaneita kirjailijoita. Kiinnostuin tieteiskirjallisuudesta peruskoulun 7. luokalla, kun kirjastosta löytyi Le Guinin Maameren tarinat -sarjan teoksia, jotka oli juuri suomennettu.

Mikä näissä kirjoissa on erityisen ihmeellistä on tarinoiden monitulkintaisuus. Teoksista on käytetty adjektiiveja rakastettava, syvää viisautta tihkuva, katkeransuloinen ja seesteisen älyllinen. Ja kaikki tämä toimii sekä lapsen että aikuisen tasolla. Toisin kuin nykyiset Harry Potterit, Le Guin antaa lukijalle tilaa ajatella. Hän tuo esiin ihmisenä olemisen moninaisuuden, ja erityisesti ne sävyt joita mustavalkoinen maailmankuva ei kykene ymmärtämään.

Toivon että lapset tulevaisuudessakin pääsevät näkemään, miten monivivahteista ihmisen elämä on. Tieteiskirjallisuus avaa oven ihmiselle ominaiseen kykyyn muokata ympäröivää maailmaa ja sitä kautta itseään. Mitä jos...?