Meritähti ja hämähäkki

Joulukuussa lueskelin hauskaa kirjaa "The Starfish and the Spider: The Unstoppable Power of Leaderless Organizations" (Ori Brafman ja Rod Beckstrom, 2006). Osa seuraavista ajatuksista lähti liikkeelle kirjan teemoista.

Vertaus meritähden ja hämähäkin välillä karikatyrisoi kahta erilaista organisoitumisen mallia: keskitettyä "pääkonttorista" ohjattua ja hajautettua vertaistuotantoon perustuvaa mallia.

* * *

Usein huippulaatu ja keskitetty päätöksenteho rinnastetaan. Eikä kieltämättä kuulostaisi hyvältä jos lentokoneen miehistö päättäisi kesken kaiken lähteä tekemään vähän kehitystyötä. Mutta yhä useammin huippulaatu pystytään yhdistämään hajautettuun toimintamalliin ja päätöksentekoon. Samassa organisaatiossa voi olla sekä keskitettyä että hajautettua toimintaa. Todellisuudessa monet organisaatiot hyödyntävät kumpiakin toimintamalleja, esimerkiksi autovalmistaja Toyota on pyrkinyt siirtämään päätöksentekoa ja kehitystyötä kokoonpanolinjojen yhteyteen.

Tulisi siis löytää toimiva hybrimalli hierarkkisen/keskitetyn ja hajautetun/vertaistoiminnan kulttuurien väliltä. Jos esimerkiksi Toyota, eBay ja IBM onnistuvat tässä niin miksei muutkin?

Sivuhuomautus: Toyotan viimeaikainen negatiivinen julkisuus on nostanut autoteollisuude laatuasian otsikoihin - mutta luulenpa että pitkällä tähtäimellä Toyota nousee ahdingosta entistä vahvempana. Hyvä muistutus siitä että laatu ei ole itsestäänselvyys.

* * *

Monet yritykset toimivat alueella jossa ainakin osa toiminnoista vaatii ehdotonta luotettavuutta. Tähän tarvitaan normistoa ja toimintakulttuuria jossa keskitytään jatkuviin hallittuihin parannuksiin.

Pelkkä nykyisen asteittainen parantaminen ei riitä. Muutoksiin voi yrittää reagoida joko pyrkimällä yhä enenevään keskittämiseen ja vallan keräämiseen - tai pyrkimällä hyödyntämään vertaistoimintaa.

Näen että on tärkeää löytää tapoja joilla pääsemme sisälle yhdessä tekemiseen. Keskeistä on olemassa olevien resurssien hyödyntämistä yhteiseksi hyväksi.

Julkiset (ja muut) rahoittajatahot voivat auttaa sitouttamisessa, tosin aina lisärahoitus ei ole edes tarpeen. Ministeriöt, Sitra, Tekes, EU jne. voivat toimia kehitysprojektien kautta tekemisen "kätilöinä" ja auttaa hahmottamaan yhteistä tavoitetilaa.

* * *

Olen jossain määrin ihmetellen seurannut filosofi Himasen teoksesta "Kukoistuksen käsikirjoitus" (WSOY, 2010) käytyä viimeaikaista keskustelua. Esimerkiksi Hankamäki on nostanut esille muutamia sinänsä keskustelun arvoisia teemoja.

Pidin kovasti vuonna 2005 ilmestyneestä Hankamäen teoksesta "Työttömän kuolema", mutta vierastin lähtökohtaa, jossa yhteiskuntaamme tarkasteltiin ikäänkuin loisen ja isäntäeläimen näkökulmasta: suhde on aina vahingollinen toiselle osapuolelle.

Tilannetta voi tarkastella myös symbioottisen suhteen näkökulmasta. Tällöin yhteiskunnan tilanteen ja mahdollisuudet voi tulkita positiivisemmin, niin että kumpikin osapuoli saa hyötyä vuorovaikutuksesta. Mielestäni Himanen tätä yrittää, mutta koen argumentoinnin osin köykäiseksi.

Kuitenkin luettuani Himasen teoksen www-versiota on pakko myöntää, että itsekeskeisen julkisfilosofin tekstissä on ajoittaisia helmiä. Ihan toivottomasta hakoteillä hän ei ole. Ajatukset symbioottisesta yhdessä tekemisen kulttuurista ovat paikallaan, vaikka kovin paljon Himanen ei pysty antamaan aineksia siihen, miten asia käytännössä saataisiin toimimaan. Ja ikävä kyllä hän antaa köykäisellä argumentaatiollaan mainion tilaisuuden muille tuhota sinänsä hyvätkin ajatukset.