sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kari Hotakainen: Henkireikä

Jouduin odottelemaan Kari Hotakaisen romaania kohtalaisen ajan ennen kun sen kirjastosta sain lainaan. Tätä kirjoittaessa romaanista on 1001 varausta, kappaleita 294, joten suosio jatkuu: Henkireikä (Siltala, 2015; ISBN 978-952-234-316-1).



Romaani on tunnelmaltaan mietiskelevä, ja mittakaavaltaan ehkä enemmänkin pienoisromaanin tai novellin tuntuinen kuin suurisuuntaisen romaanin, mikä ei tarkoita etteikö romaanissa olisi syvyyttä ja laajuutta, 199 sivuun mahdutettuna.



Romaani kertoo kuorolaulusta ja rikoksen tekijöistä, parturista ja poliisista, syyllisyydestä ja väkivallasta, elämästä tässä elämässä. Komiikka lävistää tragiikkaa, tai päinvastoin. Kun elämä on mahdotonta kestää, kun kuorma käy liian raskaaksi, kun käsi nousee väkivallantekoon ja askel vie kohti rikoksen tekoa, mitä on jäljellä.

Ja mitä tekoa tässä kaikessa on rikospoliisilla, jolla on erinomainen taito saada epäilyksen alaisilta tunnustus, olkoon teko kuinka outo tai kummallinen tahansa.


Ei kommentteja: