Jonathan Stroud jatkaa Bartimeus-trilogiaansa fantasiaromaanissa Golemin silmä (Tammi, 2005; ISBN 951-31-2847-4).
En ole monisatasivuisten fantasiaromaanien erityinen ystävä nykyisin, mutta täytyy myöntää että tämä 707-sivuinen järkäle ei loppujen lopuksi tuntunut kovinkaan pitkältä luettavalta, ja heti perään jo mietin että kohtapuoliin on saatava trilogian viimeinen osa luettavaksi kirjastosta.
Kirjan henkilökaartista juuri kukaan ei ole erityisen miellyttävä hahmo, kaikilla on jotain ikävää kuormaa ja luonteenpiirteitä kannattavanaan, mutta jostain kumman syystä tämä paketti kuitenkin innosti lukemaan ja selvittämään, mitä nuorelle maagikon oppipojalle Nathanielille ja vastarintaliikkeen Kitty-tytölle tällä kertaa kuuluu.
Kaksi vuotta sitten Nathaniel, maagikon nuori oppipoika, päihitti julman maagikko Simon Lovelacen. Nyt 14-vuotias Nathaniel on kipuamassa kovaa vauhtia korkeammalle maagikoiden maailmassa. Pääministeri on valtuuttanut hänet kukistamaan vastarintaliikkeen, joka yrittää kansannousun avulla kaataa maagikoiden valtakunnan. Vastarintaliikkeen toimintaa tarkkaillaan voimakastahtoisen tytön, Kittyn, näkökulmasta. Monen turhan yrityksen jälkeen Nathanielin on nieltävä ylpeytensä ja kutsuttava avukseen vanha tuttavansa Bartimeus, 5000 vuotta vanha djinni. Tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi kun voimakas maaginen olento golem saattaa koko Lontoon sekasorron valtaan. Nathanielin ja Bartimeuksen on pystyttävä löytämään golemin voimanlähde. Etsintä vie heidät Prahan kaduille, Lontoon katoille ja moniin muihin vaarallisiin paikkoihin. Hurjan ajojahdin aikana he kohtaavat myös yllättävän liittolaisen ja yhdessä nämä kolme kumppanusta lopulta selvittävät golemin salaperäisen isännän henkilöllisyyden.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti