Pidin melkoisesti Graeme Simsionin romaanista Vaimotesti, ja niinpä tartuin myös jatko-osaan, mutta se ei jaksanut viehättää enää lähestulkoon samalla tavalla: Vauvatesti (Otava, 2015; ISBN 978-951-1-28956-2).
Aspergerin oireyhtymään viittaavista ilmiöistä kärsivä päähenkilö saa tällä kertaa ympäristönsä sekaisin pyrkiessään ymmärtämään, mitä vanhemmaksi tulo tarkoittaa, ja paljon huumoria tästä aiheesta on kirjaan siroteltu. Mutta alkuperäisen kirjan raikkaus on jotenkin päässyt kuivahtamaan, tai ehkä olennaisesti samaa tarinaa ei vain jaksa lukea uudelleen. Romaanin lukeminen jäi kesken, en edes puoliväliin jaksanut.
Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.
Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti