Caitlin Moranin romaani on melkoisen suosittu Helmetissä, tätä kirjoittaessakin siitä on 87 varausta. Teos kertoo musiikista kiinnostuneen teinitytön aikuistumisesta ja musiikkialan kummallisuuksista, monenlaisilla kommelluksilla väritettynä: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms, 2015; suom. Sari Luhtanen; ISBN 978-951-52-3537-4).
Suorastaan hulvattomasti Moran kertoo päähenkilönsä pyrkimyksestä päästä musiikkitoimittajaksi, ja tähän liittyvästä tarpeesta pyrkiä näyttämään paljon kokeneemmalta kuin teini-ikäinen nuori voi ollakaan.
Mutta kirjoittaminen sujuu, varsinkin kun asenteena on löytää jokaisesta arvioidusta artistista ja konsertista jotain sellaista jota voi käyttää tiukkana lyömäaseena, ja pian päähenkilömme onkin yksi pelätyimmistä ja vihatuimmista musiikkikriitikoista mitä alan lehdistöstä löytyy.
Vaikka kirjassa on tyttö/naisnäkökulmaa, tuntuu että vähintäänkin yhtä vahvasti on esillä englantilainen luokkayhteiskunta. Romaanista tuli mieleen tuli kaksi poika/miesnäkökulmasta kirjoitettua teosta, jotka olivat hyvinkin samantyylisiä sisällöltään: Ben Brooksin romaani Grow up sekä Brian Conaghanin romaani When Mr Dog bites.
Nolojen juttujen avomielisestä kuvailusta puolestaan tulee mieleen Jenny Lawsonin elämänkerrallinen teos Let's pretend this never happened. Tosin Moranin romaanin saatesanoissa korostetaan moneen kertaan että romaani on puhtaasti sepitteellinen, hmmm...
Ollaan vuodessa 1990. Johanna Morrigan, neljäntoista vanha, on nolannut itsensä paikallis-tv:ssä, eikä Johannana olemisessa ole enää juurikaan järkeä. Hän luo itsensä uudelleen, ja syntyy Dolly Wilde – sanavalmis goottisankari ja kokopäiväinen femme fatale, joka ei sylje lasiin. Hänen missionaan on pelastaa boheemiperheensä vähävaraisuudelta tulemalla kirjailijaksi – ihan niin kuin Pikkunaisten Jo ja Brontën sisaret! – mutta kuolematta nuorena.
Kuusitoistavuotiaana hän jo polttaa, juopuu ja tekee töitä musiikkilehdessä. Hän kirjoittaa tuhmia kirjeitä rokkitähdille, harrastaa kaikenlaista seksiä kaikenlaisten miesten kanssa ja raatelee bändit riekaleiksi lyhyissä arvioissaan.
Mutta entä kun Johanna ymmärtää, että Dolly onkin merkittävällä tavalla puutteellinen? Ovatko levyhylly, julisteseinä ja kirjapää riittäviä meriittejä tytöksi tulemisessa?
Näin minusta tuli tyttö on hauska, tarkka ja sydämen särkevä kasvutarina kirjoista, angstista, musiikista, maailman parantamisesta, maskarasta ja halusta suudella – sekä kekseliäisyydestä ja itsensä löytämisestä sen kaikessa kipeydessä ja kauneudessa. Kerrottuna tavalla, jonka vain Caitlin Moran hallitsee.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti