Alison Bechdel kuvaa elämänkerrallisessa sarjakuvakirjassa äitisuhdettaan, niin lapsuudessa kuin aikuisena, äidin vanhuudessa. Teos on pohdiskeleva, moneen suuntaan poimuileva, kipeän pohdiskeleva kuvaus itsensä etsimisestä: Äideistä parhain - koominen draama (Like, 2012; suom. Anu Turunen; ISBN 978-952-01-0798-7).
Teos tuntui paikoitellen massiiviselta, paikoin taas kevyen intiimiltä, tuoden esille ihmiselämän melankolisia sävyjä, pitkän elämänkokemuksen sävyttämänä.
Bechdel osaa kuljettaa tarinaansa luontevasti, ja piirrosjälki on mitä hienointa, vaikka paikka paikoin tuntuikin siltä että kertomuksessa liikutaan niin yksityisellä alueella ettei lukijalla sinne lopultakaan ole pääsyä.
... päähenkilöksi Alisonin rinnalle nousee lapsilleen etäinen, halauksissa kitsas äiti: kyltymättömästi kirjoja ahmiva ja musiikkia rakastava harrastajanäyttelijä, joka on joutunut vaihtamaan taiteelliset intohimonsa perheenäidin velvollisuuksiin ja onnellisen avioliiton kaappihomoon aviomieheen. Sarjakuvaa tehdessään aikuinen Alison pohtii omia rakkauksiaan ja yrittää ymmärtää äitinsä ratkaisuja. Hän kuvaa äidin ja tyttären kipeää suhdetta kyyneliin saakka liikuttavasti ja samaan aikaan nostattavan hilpeästi. Bechdelin sarjakuva on jälleen myös kirjallinen ja filosofinen aarrearkku: monikerroksinen tarina kuljettaa henkilökaartissaan paitsi tragikoomisen kulttuuriperheen jäseniä myös psykoanalyysin ikonia Donald Winnicottia ja lukuisia muita Alisonille läheisiä hahmoja.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti