Aikoinaan kävin leffateatterissa katsomassa Fletch-elokuvan, jonka pääosassa oli Chevy Chase. Mutta Gregory McDonaldin kirjoittamaan Fletch-kirjaan tartuin vasta nyt: Carioca Fletch (Viihdeviikarit, 1988; suom. Reijo Kalvas; ISBN 951-611-204-8).
Syynä kirjan valintaan oli se, että Helmet-järjestelmästä löytyi vain kaksi Fletch-kirjaa, ja tämä oli se aiemmin ilmestynyt. Mutta Fletch-kirjoja on englanniksi ilmestynyt parikymmentä, ja tämä on romaanisarjassa keskivaiheilla ilmestynyt. Suomennetun ja alkuperäiskielisen romaanin nimi on sama, mitä ei kovin usein näe. Suomennos oli joiltakin osin kiireessä tehdyn oloista, pääosin kuitenkin sujuvaa tekstiä.
Tässä kirjassa Fletch seikkailee Brasiliassa, ja romaanissa on enemmänkin matkakertomuksen kuin dekkarin sisältöä, varsinaista arvoituksen ratkaisua kun on vain nimeksi. Enemmänkin tässä ihmetellään karnevaalimeininkiä, hiekkarantojen elämää ja brasilialaista kulttuuria josta länsimainen ihminen ei niin vain ota selvää, esimerkkinä se mitä tarkoittaa sängyn alle piilotettu kivinen sammakko.
Kirjassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, esimerkiksi kun Fletchin kanssa tekemisiin joutuva miesporukka löytää kaverinsa kuolleena sängystä, se mikä voisi olla kauhea ja kammottava asia muuttuukin juhlistamisen arvoiseksi:
— Mikä tapa lähteä, Norival! Orlando sanoi.
— Ei ihme, että hän hymyili! Tito sanoi.
— Näitkö sinä hänen hymyilevän? Toninho sanoi.
— Kyllä varmasti hymyili, Tito sanoi.
Orlando nyökkäsi. — Kun tulimme huoneeseen, hän hymyili!
— Nyt hän ei hymyile, Tito sanoi.
— Mutta katsokaa hänen silmiään, Toninho sanoi. — Silmät ovat yhä onnelliset.
— Ja mikseivät olisi? Orlando kysyi.
Ovella seisova Eva alkoi näyttää tyytyväiseltä suoritukseensa.
— Mutta hän on kuollut! Tito toisti.
— Ajatelkaa miten hän kuoli! Orlando sanoi. Hän olisi voinut ravistaa Norivalin kättä. — Hieno suoritus, Norival!
— Arigó.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti