Tällä romaanilla oli Helmetissä vain yksi arviointi, mutta se osuu maaliin: viisi tähteä. Hyvin Maarit Verronen pyörittää tarinaansa selviytyjästä, joka keinot keksii tulkoon millainen tahansa tilanne vastaan: Varjonainen (Tammi, 2013; ISBN 978-951-31-7135-3).
Tarina käynnistyy Virosta lähteneellä autolautalta, lautalle päässeen salamatkustajan näkökulmasta. Nainen sulautuu pian muiden matkustajien joukkoon, mutta havahtuu yöllä ensimmäisten joukossa siihen, että kaikki ei ole kunnossa, laiva käyttäytyy kummallisesti.
Kun laiva kallistuu ja alkaa upota, alkaa eloonjäämisen taistelu, mutta päähenkilömme ei tunnu olevan tästä moksiskaan, jääkylmän rauhallisesti hän arvioi parasta toimintamallia hengissä säilyäkseen.
Verronen kirjoittaa toteavasti, etäännyttävästi, tuoden mainiosti esiin päähenkilönsä kyvyn hahmottaa tilanteita äärimmäisissä oloissa selviytyjäksi hioutuneen ihmisen näkökulmasta.
Eräänlaisesta psykopatologiasta tässä on kyse, ajatusleikistä jossa kysytään millainen ihmisen tulisi olla jotta hän selviytyisi mistä tahansa mitä eteen tuleekaan.
Jollain kierolla tavalla tuntui myös siltä että Verronen henkilöhahmonsa kautta kuvaisi jotain olennaista piirrettä nykyajan ihmisessä, jota pommitetaan mainosten ja suorituspaineiden jatkuvalla syötteellä. Onko ihmisistä tulossa selviytymiskoneita, sellaisia kuin tämän romaanin Varjonainen?
Tekstit
in the northern hemisphere
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti