Edward Hogan: Hunger trace

Edward Hogan osoittautui taitavaksi tunnelman luojaksi tässä särmikkäistä ja havoittuneista ihmisistä kertovassa romaanissa: Hunger trace (Simon &​ Schuster, 2012; ISBN 978-1-84739-155-1).



Teoksen nimi viittaa siihen, että aliravittujen haukkojen höyhenet eivät kasva normaalisti ja nälän jäljet näkyvät haukan pyrstösulissa huolimatta siitä miten hyvin sitä myöhemmin hoidetaan. Samalla tavalla on romaanin ihmisten laita, kukin on jollain tavalla nälkiintynyt tai haavoittunut, ja henkisen aliravitsemuksen jäljet ovat tiukassa.

Romaanissa on tarinankuljetus oikeastaan sivuroolissa, enemmänkin on kyse tunnelmasta, hetkistä joissa pysähdytään näkemään jotain arkisen ihmeellistä, ja samalla on kyse paikasta, Derbyshiren seudun maisemista, eläintarhasta joka taistelee olemassaolostaan, haukkojen kasvattajasta jonka on vaikea kohdata toisia ihmisiä.

Romaanin lukeminen oli pätkittäistä, luin sitä parikymmentä sivua, pysähdyin, pidin vähän taukoa, mutta jatkoin sitten, ja taas pysähdyin. Kävin välillä jopa vilkaisemassa teoksen lopusta, miten romaanissa tulee käymään, mutta nyt kävi niin että ymmärsin täysin väärin sen mitä lopussa tapahtuu, ja niinpä teoksen todellinen päättyminen, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, tuli yllätyksenä.

Teos on perheromaani, kyse on ystävyydestä, ja rakkaudesta, ja ennen kaikkea siitä kohdasta ihmisyyttä jossa pelätään toisen ihmisen tuloa liian lähelle, sitä riippuvuutta joka toiseen ihmiseen voi syntyä, ja tästä syystä sysätään toinen ihminen loitolle ennen kuin on vaarassa tulla haavoitetuksi.

Samalla on kyse sinnikkyydestä, siitä että haavoitettunakin ihminen on inhimillinen, ja toisiaan kaltoin kohtelevat ihmiset saattavat silti löytää onnen mahdollisuuden, jos he malttavat pysähtyä näkemään tavallisen arjen suurenmoisen mahdollisuuden olla ihminen juuri tässä ja nyt.