Tämä Michel Faberin romaani osoittautui oudoksi, kiehtovaksi, luontaantyöntäväksi. Teoksen voisi sanoa olevan jännäri, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, kauhua. Varsin erikoislaatuisella tavalla tässä pureudutaan ihmisyyden ytimeen, ulkopuolelta käsin: Lihaa ja verta (Tammi, 2001; suom. Juhana Rossi; ISBN 951-31-1984-X).
Teoksen päähenkilö Isserley on omituisen näköinen nainen, joka ajelee autollaan ympäri Skotlantia, poimien kyytiinsä lihaksikkaita miesliftareita. Mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää, sillä saalistamisesta tässä on kyse, ja ihmisistä saalistamisen kohteena, ja samalla on kyse siitä mikä tekijä on se joka tekee ajattelevasta olennosta inhimillisen, ja mikä taas määrittää olennon eläimeksi, jota voi kohdella miten tahansa.
Faberin kirjan alkupuoli pimitti lukijalta paljon siitä mitä tapahtuu eräänlaisen kielipelin avulla, mutta kun sitten tapahtumien todellinen luonne alkaa avautua, vähällä oli etten jättänyt kirjaa kesken, sen verran pahalta alkoi tuntua. Ja voisiko sanoa että kasvissyönti alkoi tuntua entistäkin houkuttelevammalta tavalta suhtautua ruokaan.
Tekstit
wanderlust
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti