Lee Child: Painostaja

Lee Childin jännäri on alkuperäisnimeltään Persuader ja suomennettuna Painostaja (Karisto, 2007; suom. Tero Kuittinen; ISBN 978-951-23-4848-0). Helmet-järjestemässä teos oli saanut viisi tähteä (kaksi arviointia), mitä hiukan ihmettelen.

Mutta ei tämä Jack Reacher -jännärisarjan 7. osa ihan mahdottoman huono ole. Osa Reacher-kirjoista on kirjoitettu minä-muodossa, mikä ei oikeastaan istu kovin hyvin Reacher-hahmoon, koska hän on sen tyyppinen sankari johon oikeastaan haluaisi pitää vähän etäisyyttä. Ja tästä syystä tämäkään Reacher-kirja ei toimi niin hyvin kuin eräät toiset, kolmannessa persoonassa kirjoitetut.

Kirjassa on jopa pohdintaa siitä, miksi Reacher ajautui tekemään sitä mitä tekee:

'Because I always wanted to be a cop,' I said. 'But I was predestined for the military. Family background, no choice at all. So I became a military cop.'

'That's not really an answer. Why did you want to be a cop in the first place?'

I shrugged. 'It's just the way I am. Cops put things right'

'What things?'

'They look after people. They make sure the little guy is OK.'

'That's it? The little guy?'

I shook my head.

'No,' I said. 'Not really. I don't really care about the little guy. I just hate the big guy. I hate big smug people who think they can get away with things.'

Ehkä tässä on yksi syy näiden kirjojen myyntimenestykseen, eräänlainen koston mentaliteetti, mutta kosto suunnattuna vallanpitäjiin tai muuten vahvemmassa asemassa oleviin, heihin joiden armoilla muut ihmiset ovat.

Tällä kertaa tarina jyrähtää käyntiin ehkä normaaliakin isommilla kierroksilla, sillä melkein ensi töikseen Reacher tulee ampuneeksi (tosin vahingossa) kidnappaustilanteessa paikalle tulevan poliisin. Tästä pyöritys alkaa:

The cop climbed out of his car exactly four minutes before he got shot. He moved like he knew his fate in advance. He pushed the door against the resistance of a stiff hinge and swivelled slowly on the worn vinyl seat and planted both feet flat on the road. Then he grasped the doorframe with both hands and heaved himself up and out. He stood in the cold clear air for a second and then turned and pushed the door shut again behind him. Held still for a second longer. Then he stepped forward and leaned against the side of the hood up near the headlight.

Kirjassa ollaan ammattirikollisuuden ympyröissä, ja samalla Reacher-hahmo joutuu tekemisiin menneisyyden epäonnistumisten kanssa. Mutta lukija tietenkin tietää jo etukäteen, kuka tästä tarinasta hengissä selviää etsimään uusia seikkailuja.