Luovuutta mustavalokuvaukseen

Pidin kovasti Harold Davisin oppaasta öiseen valokuvaukseen. Entäpä mustavalokuvaus, onko Davisillä tästäkin sanottavaa? Teos Creative Black & White - Digital Photography Tips & Techniques (Wiley, 2010) tarttuu haastavaan aiheeseen, eikä kovin huonosti ollenkaan.

Teoksessa on aika paljon tekniikkaa, muun muassa Photoshopin käyttöä, mutta myös kuvaajan tavoitteet, siis se mitä mustavalkoisella valokuvalla viestitään, tulevat esille lukuisien hyvien esimerkkien kautta.

Davis ei kovin paljon pohdi sitä, mitä eroa mustavalkoisella ja värillisellä valokuvalla on, mutta perusasiat tulevat esille selkeästi, ja myös se että ennen digitaalisia kameroita ihmisten käsitys "suurista" valokuvista liittyi useimmiten mustavalkoisiin valokuviin.

Mutta digitaalitekniikka muutti tätäkin asiaa - nyt mustavalkoinen valokuva on tekniikka muiden joukossa, ja mahdollisuuksia on hurjasti, jälkikäsittelyn ansiosta.

Davisin kirja häviää kuitenkin valokuvauksen merkityksen esille nostamisessa Michael Freemanin teokselle The Complete Guide to Black & White Digital Photography. Tämä on erinomainen teos, ei pelkästään mustavalkoisesta valokuvauksesta vaan valokuvauksesta yleensäkin.

Freeman esittää mainion katsauksen valokuvauksen historiaan, ja siihen miksi mustavalkoisen ja värillisen valokuvan suhde on ollut problemaattinen. Ja samalla Freeman pohtii valokuvausta taidemuotona.

Lisäksi Freemanin kirjassa on runsaasti esimerkkejä joissa kuvan mustavalkoinen versio toimii paremmin kuin värillinen - sekä myös esimerkkejä joissa kummatkin ovat hyviä, tosin erilaisia.

Mistä musiikki on peräisin?

Mikä tekee musiikista musiikkia, ja mistä se syntyy? Musiikin olemukseen pureutuu mainiolla tavalla Philip Ballin kirja The Music Instinct: How Music Works And Why We Can't Do Without It (The Bodley Head, 2010).

Ballin kirja ei arkaile pohtia vaikeitakaan musiikkiin liittyviä kysymyksiä, ja siinä käytetään avuksi niin matemaattisia kuin fysiikan maailmaan nojaavia tarkasteluja. Lisäksi kirja tuo hyvin esille, miten erilaisia suhtautumisia musiikkiin maailmasta löytyy: musiikki on universaalia, mutta musiikki voi olla hyvin erilaista eri kulttuureissa.

Kirja selvitti itselleni muutamia sävelasteikkoihin ja sen sellaisiin liittyviä kysymyksiä - miksi nuotit ja niiden frekvenssit ovat sellaisia kui ovat - ja tarjoili lisäksi mainion luettelon eri musiikkilajien mestareista. Suomalaisia ehkä hiukan surettaa, että Sibelius ja termi "dead end" esiintyivät kirjassa lähekkäin, niin paikallisesti kuin sisällöllisesti.

Aivan erinomainen, tosin laaja ja haastava, johdatus siihen, mitä musiikki oikeastaan on. Eikä edellytä kovin kummoista perehtymistä musiikkiin, sujuva kuuntelutaito riittää.

Näin sosiaalinen media muuttaa yritykset

EVA:n raportti Suora yhteys - Näin sosiaalinen media muuttaa yritykset (EVA, 2011) ei hössötä vaan puhuu asiasta. Kirjoittajat ovat onnistuneet - Antti Isokangas ja Petteri Kankkunen ymmärtävät mistä sosiaalisessa mediassa on kyse.

Kirjoittajat suuntaavat viestinsä yritysjohdolle: "Voiko yritys saada sosiaalisesta mediasta kilpailuetua liiketoiminnassaan?" Kuten aikoinaan internetin suhteen, sosiaalisen median hype on lyönyt reilusti yli, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa että käynnissä on iso myllerrys ja maailma muuttuu toisen näköiseksi, kunhan aikaa hiukan vielä vierähtää.

Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että sosiaalisessa mediassa ei ole kyse perinteisestä mediasta: "... sosiaalinen media ei ole markkinointikanava vaan dialogialusta, jossa toimitaan ihmisten eikä yritysten ehdoilla." Tai toisin sanoin: "Kyse ei siis ole siitä, mitä yrityksen itse tekevät sosiaalisessa mediassa, vaan mitä sosiaalinen media tekee yrityksille."

Muutos johtuu osaltaan myös tietotekniikasta: "Ennen yritykset olivat tietotekniikan käytön edelläkävijöitä. Nyt teknologisen kehityksen ajurina toimivat älypuhelinten applikaatiot ja sosiaalisen median kuluttajapalvelut." Siis: kotona on käytössä joustavampaa ja toimivampaa tietotekniikkaa kuin monella työpaikalla.

Kirjoittajat käyttävät termiä "varjo-it" kuvaamaan kuilua: "Ero yrityksen virallisten it-käytäntöjen ja aidosti hyödyllisten työkalujen väillä on kasvanut viime vuosina järjettömän suuriksi."

Monella työntekijällä onkin kaksi läppäriä: toisessa on yrityksen virallinen konfiguraatio, ja toisessa on oma ympäristö, jolla tehdään oikeasti kaikki työ: "Kun silloin tällöin joudun tekemään jotakin virallista ja välttämätöntä omalla työkoneellani, olen oikeasti tulla hulluksi." Näin kirjoittaa SEK & Greyn toimitusjohtaja Marco Mäkinen.

Varjo-it:ssä on useimmiten kyse vilpittömästä pyrkimyksestä aitoon läpinäkyvyyteen sekä työntekijöiden luontaisesta yritteliäisyydestä: "... ihminen haluaa jakaa tietoa sosiaalisissa verkoissa ja saavuttaa työllään konkreettisia tuloksia – niin paljon, että on valmis rikkomaan johdon ja it-osaston asettamia sääntöjä silloin kun säännöt seisovat tuloksien tiellä."

Miten nyt pitäisi toimia? Lähtökohtana on se, että yrityksen toiminnan pitää olla avointa, epäkohtien paljastamista myöten: "Sosiaalinen media tekee yritysten toiminnasta läpinäkyvää – halusivatpa ne sitä tai eivät." Ja kitkaa syntyy helposti: "Ennen teimme hunajapurkkeja, jotka toimivat ansoina: asiakas sisään ja kansi kiinni. Nyt tilanne on muuttunut: purkki on aina auki ja hunaja levitettynä maailmalle."

Mainio esimerkki muutoksesta on Nokian sisäinen Socialcast-palvelu, joka on ollut tarpeeseen Stephen Elopin käynnistämän muutoksen työstämisessä. Socialcast syntyi epävirallista tietä: "Alun perin vain design-ihmisten kokeilukäytössä olleesta palvelusta on tullut Nokian de facto sisäinen viestintäkanava lähes vahingossa ja kesti esimerkiksi yli vuoden, ennen kuin it-osasto suostui antamaan sille tukensa."

Mutta jos sosiaalinen media on välttämättömyys, käytetäänkö sitä? Hyvin vähän, varsinkaan yritysjohdon osalta. Eikä homma välttämättä ole helppoa, sillä sosiaalisessa mediassa yritysjohtajien täytyy navigoida lakimiesten, markkinointiosaston ja pr:n rajoitteiden puitteissa. Ja omaperäistä sanottavaakin täytyisi olla säännöllisesti.

Oletaan tähän vielä loppusanat: "... ennen kuin yritys pohtii, mitä sen pitäisi tehdä sosiaalisessa mediassa, kannattaa arvioida, mitä sosiaalinen media on jo tehnyt yritykselle."

Tarkemmin ajatellen

Ilkka Niiniluoto ja Juha Sihvola toimittivat artikkelikokoelman Tarkemmin ajatellen - kansakunnan henkinen tila (Gaudeamus, 2008). Teos on kirjoittajaryhmän viides, ja varsin ansiokasta pohdintaa se sisältääkin.

Niiniluoto kirjoittaa onnen tavoittelusta seuraavasti: "Ihminen moraalisena olentona ei voi vain tavoitella omaa etuaan etsimällä itsestään menestyjää ja sisäistä sankaria, vaan hyvä elämä toteutuu yhteiskunnassa, joka yksilön vapautta kunnioittaen pyrkii hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakautumiseen." Tuntuu siltä, että tässä lauseessa on kiteytettynä kirjan kantava teema, ja hieno teema se onkin.

Juha Kuisma kirjoittaa myyttisestä Karjalasta, ja tuo tässä yhteydessä esille karjalaisuuden merkityksen ihmisarvon ymmärtämiselle: "Evakkotien kokenut mummo välittää vielä lapsenlapsilleenkin sen, että kenelle tahansa voi ilman omaa syytä käydä miten tahansa, ja siksi ihmisiä pitää kohdella tasaveroisina ja lähimmäisiä ja naapureita pitää auttaa."

Mainio on myös havainto, että myyttisen Karjalan näkökulmasta nykyinen Suomi on se utopia, joka toteuttaa Karjalan vision: täällä asiat toimivat ja ihmisillä on hyvä elää.

Paavo Löppönen pohdiskelee myyttejä suomalaisessa kulttuurissa, erityisesti sitä kapitalismin ongelmaa että valtavat ihmisjoukot joutuvat alistumaan ehtoihin, jotka estävät heitä käyttämästä olennaisia inhimillisiä kykyjään.

Tästä aiheesta löytyy mainio analyysi Raghuram G. Rajanin palkitusta kirjasta Fault Lines: How Hidden Fractures Still Threaten the World Economy (Princeton University Press, 2010). Rajan osoittaa, että maailmaa hätkähdyttänyt finanssikriisi ei johtunut ahneiden pankkiirien tai muutamien poliitikkojen virheistä, vaan taustalla on USA:n järjestelmässä vallitseva perustava ongelma.

Suurella osalla USA:n väestöstä ei ole mahdollisuuksia parantaa omia elinolosuhteitaan. Merkittävin tekijä tässä on koulutusjärjestelmän toimimattomuus. Peruskoulu ja lukio antavat vajavaiset valmiudet edetä koulutuksessa. Tämän lisäksi koulutuksen kustannukset ovat räjähtäneet. Edes keskiluokan ihmisillä ei ole enää varaa tarjota lapsilleen sellaista korkeakoulutason koulutusta, joka auttaisi etenemään elämässä.

Niinpä... USA:ssa koulutusjärjestelmän ongelmat estävät ihmisiä parantamasta elinolosuhteitaan. Meillä Suomessa on syytä olla ylpeitä että vastaavaa ei ole päässyt tapahtumaan - ainakaan vielä!

Yhteenveto: Erinomainen, ajatuksia herättävä artikkelikokoelma.

Miten mieltä hallitaan

Derren Brownin teos Miten mieltä hallitaan (Atena, 2010) saattaa aiheuttaa lukijalle kulttuurishokin. Takakannessa sanotaan: "Opi hallitsemaan mieltäsi maailmankuulun taikurin opeilla", mutta kirja on pikemminkin johdatus skeptismiin, siis siihen ettei ajaudu kaiken maailman puoskareiden vietäväksi. Ne jotka etsivät teoksesta maagisia reseptejä saavat kylmän suihkun.

Kirjan suomennos on hyvää työtä, mutta ongelmaksi tulee se että osa kirjan keskeisestä sisällöstä toimii englannin kielellä, ja tarvittaisiin Brownin kaltainen ajattelija jotta opit voitaisiin lokalisoida suomen kielelle.

Erityisesti tämä pätee muistamisen nikseihin, joissa Brown hyödyntää englannin riimittelyä muun muassa pitkien numerosarjojen muistamisessa. Suomenkieliselle lukijalle tästä ei ole kovin paljon iloa.

Parasta kirjan antia ovat erilaisten huuhaa-uskomusten puimiset, esimerkkeinä hypnoosi ja NLP. Kummastakin Brown esittää mainion analyysin, kertoen selkeästi sen mikä tekniikoissa perustuu todellisuuteen ja mikä taas on puhdasta huuhaata ja uskomusta.

Sekä hypnoosissa että NLP:ssä on iso harmaa alue, joka perustuu siihen että asiaan uskominen saa toimimaan toisin - mutta tätäkin asiaa voi hyvin analysoida (ja tutkia) rationaalisesti.

Erityisesti NLP:stä Brown kirjoittaa niin paljastavasti, että voisi ajatelle että tämän tyyppiselle huuhaalle ei kirjan lukijoista enää kukaan jatkossa ole altis.

Yhteenveto: Mielenkiintoinen tiedekirja, tosin englantilaiseen kulttuuriin vahvasti sidottu, mutta antoisa myös suomalaiselle lukijalle joka on kiinnostunut rationaalisesta ajattelusta, muistamisen tekniikoista ja keinoista löytää motivaatiota siihen mitä tekee.