Lois McMaster Bujold oli aikoinaan yksi suosikkikirjailijoistani, kunnes olin tullut lukeneeksi lähestulkoon kaikki hänen kirjoittamansa teokset, ja vieläkin niitä löytyy kirjahyllystäni kymmenkunta teosta, kun en aikoinaan jaksanut odottaa kirjojen tuloa kirjastoon. Pitkästä aikaa palasin Bujoldin teosten pariin: The curse of Chalion (HarperTorch, 2002; ISBN 0-380-81860-4).
Kirjan päähenkilö on joutunut kuningaskunnan valtapolitiikan juonitteluissa petoksen uhriksi, ja lopulta kuukausiksi kahlituksi pakkotyöhön kaleeriorjana. Kun hän vihdoin palaa vanhoille kotikonnuilleen, joutuu hän jälleen keskelle juonitteluja.
Bujoldin kuvaama maailma muistuttaa 1400-luvun Espanjaa, mutta fantasiaelementeillä on luonnollisesti merkittävä rooli tarinan kulussa. Päähenkilö katsoo tapahtumia hiukan sivusta, tapahtumia kuivalla huumorilla kommentoiden, mikä istuu romaanin henkeen erinomaisesti. Pitäisi lukea teoksen jatko-osakin, romaani Paladin of Souls, kunhan ehtii vähän hengähtää.
A man broken in body and spirit, Cazaril returns to the noble household he once served as page and is named secretary-tutor to the beautiful, strong-willed sister of the impetuous boy who is next in line to rule. It is an assignment Cazaril dreads, for it must ultimately lead him to the place he most fears: the royal court of Cardegoss, where the powerful enemies who once placed him in chains now occupy lofty positions.
But it is more than the traitorous intrigues of villains that threaten Cazaril and the Royesse Iselle here, for a sinister curse hangs like a sword over the entire blighted House of Chalion. And only by employing the darkest, most forbidden of magics can Cazaril hope to protect his royal charge -- an act that will mark him as a tool of the miraculous ... and trap him in a lethal maze of demonic paradox.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti