Bea Uusma tarjoaa tutkimusmatkan tuntemattomaan, ja vaikka kirjassa nimellisesti tutkitaan Pohjoisnavan ympäristöä, varsinaisesti kirja on tutkimusretki ihmismieleen, ja siihen mitä kummallista ihmiset voivat saada päähänsä tehdäkseen: Naparetki - minun rakkaustarinani (Like, 2015; suom. Petri Stenman; ISBN 978-952-01-1283-7).
Uusman kirja on eräänlainen kuolemansyyntutkimusraportti kolmesta onnettomasta tutkimusretkeilijästä ja heidän kohtalostaan. Samalla kirja kertoo kirjoittajan päähänpiintymästä, halusta selvittää mitä oikein tapahtui, paluusta (ja paluun yrityksistä) niille paikoille joissa tutkimusretkikunta viimeisiä hetkiään vietti.
Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.
Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui?
Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin - ainakin teoriassa.
Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti