JP Ahonen: Lapsus

Olen lukenut aika monta JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjakuvakirjaa, mutta edellisestä vierähti jo kohtalainen tovi. Niinpä oli oikein mukava tarttua tähän kirjaseen: Lapsus (Arktinen Banaani, 2014; ISBN 978-952-270-136-7).



Kirja koostuu sivun mittaisista episodeista, mutta jatkuvuuttakin tarinassa on, erityisesti lapsen saamiseen liittyviä kommelluksia ja hämmentyneisyyttä. Hiljalleen tämän sarjakuvan hahmot kasvavat aikuisemmiksi, kukin omalla tavallaan.

Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta

Enpä olisi arvannut, että näin pitkälle pääsen Kulttuuri-sarjan romaaneissa, neljänteen osaan Iain M. Banksin tieteiskirjallisuuden klassikoissa: Tähystä tuulenpuolta (Loki-kirjat, 2004; suom. Lauri Mäkelä ja Jari Virtanen; ISBN 951-825-014-6).



Sarjan kolme ensimmäistä osaa ovat Muista Flebasta, Pelaaja ja Aseiden käyttö, ja niissä ollaan mukavasti vielä Kulttuuri-sarjan teknologisen sivistyksen reuna-alueilla, jolloin romaanien sisäänleivottu teknologiahurma ei haittaa hirveässä määrin.

Mutta tämä kirja alkaa edustaa kirjasarjan loppupuolen teknologista valtavirtaa, joka aikoinaan sai lopettamaan romaanien lukemisen, ja taitaa samoin käydä nytkin.

Mutta ei romaani silti huono ollut, oikeastaan parempi kuin edellisen lukemisen muistikuvat antoivat ymmärtää.

Robert Harris: Fear index

Kirjaston palautettujen kirjojen hylly on kuin karkkihylly kaupan kassan lähellä, kaikenlaista voi tarttua käsiin, kuten tämä Robert Harrisin teknologiajännäri: Fear index (Arrow Books, 2012; ISBN 978-0-099-55327-4).



Kirjassa liikutaan tietotekniikan ja sijoitusmaailman kiemuroissa, rahatalouden siinä kulmassa jossa pelataan valtavilla panoksilla ja pienillä voittomarginaaleilla.

Harris kirjoittaa kohtalaisen uskottavasti tiedemiehestä joka siirtyi sijoitusalalle ja loi lyhyessä ajassa itselleen valtavan omaisuuden. Mutta kirjan loppupuolella uskottavuus alkaa horjua kun tieteiskirjallisuuden spekulatiivisuus alkaa nakertaa tarinan uskottavuutta.

Tosin täytyy myöntää, että kohtalaisen yllätyksen Harris tarinansa loppupuolelle nakertaa, mistä papukaijamerkki kirjailijalle.

Robin LaFevers: Grave mercy

Robin LaFevers tarjoilee historiallisiin kulisseihin sijoitetun fantasiaromaanin, joka alkaa terävästi mutta ei jaksa kantaa loppuun saakka: Grave mercy (Houghton Mifflin Harcourt, 2012; ISBN 978-0-547-82241-9.



Romaani kertoo ei-toivotusta raskaudesta ja tyttärestä, joka annetaan luostariin kasvatettavaksi, missä hän oppii kaikki salamurhaajalta edellytetyt taidot. Tarinassa sivutaan historiallisia tapahtumia, fantasialla höystettynä, ja romantiikkaakin on siinä määrin kuin tällaisessa nuorille aikuisille tarjoitetussa hömppäkirjallisuudessa voi tarjoilla.



Teoksella on jatko-osakin, Dark triumph, mutta yksi ylipitkä annos tätä tarinaa riitti, ainakin joksikin aikaa. No, tulipahan tähänkin tutustuttua.

Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Iain M. Banks jatkaa Kulttuuri-sarjaa tässä kolmannessa romaanissa. Kaksi aiempaa olivat Muista Flebasta ja Pelaaja, ja nyt on vuorossa näitä kahta ristiriitaisempi teos, jonka merkitystä en vieläkään ymmärrä: Aseiden käyttö (Loki-kirjat, 1997; suom. Ville Keynäs; ISBN 952-9646-79-8).



Kirjan päähenkilö on Cheradenine Zakalwe, eräänlainen palkkasoturi, jota Kulttuuri käyttää apunaan sekaantuessaan milloin mihinkin konfliktiin. Zakalwe ei itsekään tiedä, mitä Kulttuuri häneltä haluaa, olisiko jopa niin ettei Kulttuurikaan aina pysty ennustamaan mitä asioihin sekaantuminen lopulta saa aikaan.

Kirjaa voi epäilemättä pitää sodanvastaisena, voisi jopa sanoa että Zakalwe on tietynlaisessa sodankäynnissä niin taitava, että taito kääntyy jo itseään vastaan, tuhoaa sen joka sotaa käy.

Aseiden käytöstä on seurauksensa, eikä lukija välttämättä pidä siitä mitä Banks tässä romaanissa sanoo, mutta kuitenkin tämä romaani oli pakko lukea loppuun, ja vaikutuksen sen teki jälleen kerran.

Tahereh Mafi: Shatter me

Olen ymmärtävinäni että Tahereh Mafin nuortenromaani on ollut melkoinen menestysteos, ja täytyihän teos ottaa luettavaksi kun sitä on kehuttukin: Shatter me (HarperCollins, 2012; ISBN 978-0-06-208550-4).



Kirjan alku oli lupaava, suorastaan erinomainen, kertomus romahtaneesta maailmasta jossa diktatuuri pitää valtaa vaikkakin vastarintaliike vielä sinnittelee hengissä.

Mutta mitä pitemmälle romaania luin, sitä pettyneemmäksi tulin, sillä lupaavista aihioista alkoi rakentua suorastaan saippuaoopperamainen kertomus, jossa etäännyttiin yhteiskunnallisista kysymyksistä pinnalliseen ihmissuhdesoppaan, joka ei jaksanut juurikaan kiinnostaa.

Ostracized or incarcerated her whole life, seventeen-year-old Juliette is freed on the condition that she use her horrific abilities in support of The Reestablishment, a postapocalyptic dictatorship, but Adam, the only person ever to show her affection, offers hope of a better future.

Maira Kalman: The principles of uncertainty

Maira Kalman tarjoilee omaelämänkerrallista tarinointia pienissä kertomuksissa joissa muistellaan elettyä elämää ja ennen kaikkea pohdiskellaan ihmisenä olemisen kummallisia muotoja: The principles of uncertainty (Penguin Press, 2007; ISBN 978-1-59420-134-9).



Kirjaa voi sanoa sarjakuvakirjaksi, vaikka pikemminkin kyse on maalauksista, piirroksista, valokuvista ja näihin liittyvistä teksteistä, joissa pohditaan milloin mitäkin ilmiötä.

En tiennyt kirjaa lukemaan alkaessani, että teoksen sisältö on alunperin ilmestynyt tekijän kolumneina The New York Times -lehdessä, mutta epäilemättä kolumnit ovat tehneet melkoisen vaikutuksen lukijoihin.



Kalman tuntuu aika ajoin häivyttävän itsensä taustalle, mutta samaan aikaan hän kertoo hyvinkin avoimesti ja tarkkanäköisesti monenlaisista ihmisistä, niin sukulaisista kuin muuten mieleen jääneistä hahmoista. Osa henkilögalleriasta on tuttua tieteen ja taiteen maailmasta, Kalman on elämänsä aikana päässyt lähelle melkomoisen vaikutuksen tehneitä ihmisiä.



Teos jätti mieleen monenlaista pohdittavaa, erityisesti siitä mikä merkitys yksittäisellä ihmiselämällä on, ja millä tavalla oikeastaan arvostamme elämää ja sen monenlaisia tapahtumisia.

Tony Cliff: Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant

Tony Cliff tarjoilee vahvaa naisnäkökulmaa historiallisessa seikkailusarjakuvassa, jossa 1800-luvun Turkki tarjoaa puitteet nopeaviritteiselle tarinalle: Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant (First Second, 2013; ISBN 978-1-59643-813-2).



Päähenkilö ja hänen apulaisekseen vahingossa ajautuva turkkilainen upseeri ovat epäsuhtainen parivaljakko, mutta niin vain tarina vyöryy eteenpäin ja seikkailu etenee yllätyksestä toiseen. Sen verran hyvin tarina on kerrottu ja piirretty että enemmänkin tällaista voisi lukea, mutta toisaalta tämä oli hyvä juuri tämän kokoisena, 167-sivuisena, mitäpä hyvää kertomusta turhaan pitkittämään.

Lovable neer-do-well Delilah Dirk is an Indiana Jones for the 19th century. She has travelled to Japan, Indonesia, France, and even the New World. Using the skills she's picked up on the way, Delilahs adventures continue as she plots to rob a rich and corrupt Sultan in Constantinople.

Jamie Freveletti: Pimeän läpi

Jamie Freveletti jatkaa romaanissa Pahaa pakoon alkanutta tarinaa, jossa biokemisti Emma Caldridge selvittelee rikollisten touhuja, tällä kertaa Somalian rannikkovesillä: Pimeän läpi (Paasilinna, 2012; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5856-23-1).



Siitä ei mihinkään pääse, että tarina on kaavamainen ja päähenkilöt ovat paperinohuita, mutta siitä huolimatta luin romaanin, kaiketi tämmöinen toimintapläjäys silloin tällöin pitää adrenaliinitasoa yllä. Mutta vaikka kirja on laskelmoivasti kirjoitettu, Freveletti sentään osaa kirjoittaa, toisin kuin monet bestseller-listojen suosikit.

Emma Caldridge juoksee 56 km:n kohdalla 80 km:n Comraden ultramaratonia Etelä-Afrikassa, kun tienvarsipommi räjähtää. Pökerryksissään hän havahtuu, kun tuntematon mies seisoo hänen vieressään valkoinen injektioruisku kädessään. Emma tuntee neulan piston ja aineen ihonsa alla ja ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan, on mies kadonnut. Järkyttyneenä tapahtuneesta ja epävarmana, mitä ainetta hänen ruiskutettiin, hän pyytää apuun turvallisuusyhtiö Darkviewn Edward Bannerin. Mutta Banner kiinni toisessa tehtävässä, kun somalialaiset merirosvot ovat kaapanneet risteilyaluksen Adenin lahdella ja Darkview on palkannut hänet auttamaan pelastustöissä. Kuitenkin tiedustelutietojen mukaan risteilyaluksen lasti on huomattavasti arvokkaampi kuin sen varakkaat matkustajat. Banner epäilee, että aluksella on uusi kemiallinen ase ja pyytää Emmaa soluttautumaan laivalle ottamaan selvää aseen koostumuksesta.

Pikku Pielinen 1 - Pieleen menee taas!

Franquinin luomiin hahmoihin pohjautuvassa sarjakuvassa tapahtuu ja sattuu, kun pojat saavat päähänsä milloin mitäkin: Pikku Pielinen 1 - Pieleen menee taas! (Egmont, 2012; ISBN 978-952-233-589-0). Piirtäjä on Simon Léturgie, käsikirjoitus Yann ja Jean Léturgie, suomentaja Annukka Kolehmainen.



Pientä huvittuneisuutta olin itsessäni havaitsevinani lukiessani tätä sarjakuvakirjaa, mutta vanhan reseptin tekohengittämiseltä tämä sarjakuva loppujen lopuksi tuntui, ei ollut sellaista vetoa näissä kommelluksissa että tekisi mieli enempää tätä tavaraa käsiin haalia.

M. R. Carey: The girl with all the gifts

M. R. Carey tarjoilee kasvukertomuksen, jonka päähenkilöinä ovat pieni tyttö ja hänen opettajansa, jotka joutuvat elämään oudossa kauhuelokuvista tutussa maailmassa: The girl with all the gifts (Orbit, 2014; ISBN 978-0-356-50273-1). Teos on suomennettu nimellä Maailman lahjakkain tyttö.



Teos kertoo zombeista, mutta samalla teos kertoo lapsista ja aikuisista ja siitä millaista on yrittää löytää paikkansa maailmassa, vaikkapa sitten sellaisessa maailmassa jossa ihmiskunta sellaisena kuin sen tunnemme on lopun partaalla.

Ei hassumpi kertomus, vaikkakin olo oli jälkeenpäin melko lailla surullinen.

Melanie is a very special girl. Dr Caldwell calls her 'our little genius'. Every morning, Melanie waits in her cell to be collected for class. When they come for her, Sergeant keeps his gun pointing at her while two of his people strap her into the wheelchair. She thinks they don't like her. She jokes that she won't bite, but they don't laugh. Melanie loves school. She loves learning about spelling and sums and the world outside the classroom and the children's cells. She tells her favourite teacher all the things she'll do when she grows up. Melanie doesn't know why this makes Miss Justineau look sad.

Jyrki Vainonen: Askelia - kirjoituksia kävelemisestä

Jyrki Vainonen tarjoilee kokoelman esseitä joissa limittyy kirjallisuus ja luonto, käveleminen ja kirjoittaminen: Askelia - kirjoituksia kävelemisestä (Basam Books, 2014; ISBN 978-952-260-269-5).



Olin varsin innoissani kirjasta, sillä kävely on mielipuuhaani, eikä Vainonen hirveästi pettänyt kirjoituksillaan, mukavasti ne polveilivat eri suuntiin, siten kun hyvä kävelyrupeamakin, niin että ajatuksilla on tilaa avartua ja kirkastua.

Mutta toisaalta sitten osa kirjoituksista tuntui pikemminkin Vainosen teosten mainoksilta, jo kirjoitetun uudelleen lämmittelyltä, kuin asioiden oivaltamiselta juuri tässä, esseetä kirjoittaessa tai lukiessa.

Mutta sitten taas on se käveleminen, josta en voi tarpeeksi saada.

Chuck Wendig: Double dead

Chuck Wendig tarjoilee yhdistelmän vampyyri- ja zombitarinaa, sillä vampyyrillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pitää edes muutama ihminen elossa voidakseen pysyä itse hengissä: Double dead (Abaddon Books, 2011; ISBN 978-1-84997-271-0).



Nykyisin vampyyritarinoita mahtuu kaksikymmentä tusinaan, mutta tässä joukossa Wendigin romaani ei ihan huonoimpia ole. Muutama omaperäinen yllätyskin tarinassa on luvassa, vaikka pohjimmiltaan kirjassa ei ole mitään erikoisempaa sisältöä. Nopealukuinen pika-ateria, jos tykkää tällaisista mausteista.

Fábio Moon ja Gabriel Bá: Daytripper

Fábio Moon ja Gabriel Bá luovat moniulotteisen maailman 247-sivuisessa sarjakuvakirjassa, jota voi pitää kaunokirjallisena merkkiteoksena: Daytripper (Egmont, 2012; suom. Petri Silas; ISBN 978-952-233-606-4).



Teos koostuu yhden päivän mittaisista episodeista päähenkilön elämässä. Brás de Oliva Domingos on lehtimies ja kirjailija, mutta hän olisi voinut olla paljon muutakin, tai myös olla olematta.



Sarjakuva toi mieleen Kate Atkinsonin romaanin Life After Life (suom. Elämä elämältä), sillä tässäkin pohditaan millaisen muodon ihmisen elämä voisi saada jos asiat tapahtuisivat hiukankin toisin. Kukin teoksen tarina kuvaa Brásin elämän viimeistä päivää. Osa kertoo lapsuudesta, osa nuoruudesta, ja onpa mukana myös kertomus vanhuudesta.



Sattumalla on suuri merkitys ihmisen elämään, eikä elämä ole reilua. Mutta tämä sarjakuvakirja on niitä elämän sattumia, jotka tuntuvat hyviltä, vaikka paikoitellen tekisikin kipeää.

Richard Kadrey: Devil said bang

Olen lukenut jo neljännen osan Richard Kadreyn antisankaritarinasta, jossa kaikenlainen yliluonnollisuus rehottaa Los Angelesin maisemissa: Devil said bang (Harper Voyager, 2012; ISBN 978-0-00-748809-4).



Siitä ei pääse mihinkään, että koko romaanisarja on monessa mielessä päätön, suorastaan mahdoton, täynnänsä juonellisia aukkoja ja monenlaista päättömyyttä, mutta kumma kyllä tarina silti vetää mukaansa, kerta kerran jälkeen.

Kirjasarjan tässä osassa Stark joutuu/pääsee siihen tehtävään, johon hän tuntuu olemaan omiaan, nimittäin Luciferin lähdettyä Helvetistä on pomon paikka vapaana, ja niinpä Stark astuu remmiin ja alkaa tehdä Helvetistä sellaista kuin haluaa. Ihan helppoa Luciferin homma ei kuitenkaan ole, varsinkin kun alaiset ovat lievästi sanottuna kieroja tyyppejä, ja salaliitto jos toinenkin on tekeillä.

Garth Ennis: The Pro

Garth Ennis on kirjoittanut, Amanda Conner piirtänyt ja Paul Mounts värittänyt tämän supersankarisarjakuvia satirisoivan pläjäyksen, jossa tiukkoihin värikkäisiin trikoisiin sonnustautuvat sankarihemmot saavat kertakaikkiaan räävitöntä kohtelua: The Pro (Image Comics, 2010; ISBN 978-1-5824-0-850-7).



Teoksen päähenkilö on yksinhuoltajaäiti ja prostituoitu, joka saa yht'äkkiä supervoimat joilla pistää kampoihin kaduilla rehottavalle väkivallalle.

Kirjan muut supersankarihahmot ovat vielä enemmän vinksahtaneita, joten tuloksena on melkoinen soppa, sanoisiko suorastaan hulvattoman anarkistinen katsaus kaikkeen siihen mitä supersankari-sarjakuvissa on vialla.

Jeff Smith: RASL 1 - The Drift

Jeff Smith tarjoilee nopealiikkeisen seikkailusarjakuvan jossa varas hyppää rinnakkaisesta maailmasta toiseen etsimässä arvoesineitä: RASL 1 - The Drift (Cartoon Books, 2008; ISBN 978-1-888963-20-5).



En tämän kirjan osalta oikein osaa sanoa, onko tarinassa enemmänkin vetoa, mutta laitoinpa kuitenkin seuraavan osan varaukseen kirjastosta. Eräänlainen kissa-ja-hiiri-leikki teokseen on rakentumassa, mutta Smith annostelee maistiaisia luomansa maailman kummallisuuksista pieninä palasina, eli kovinkaan paljon ei tarinan isommasta kaaresta vielä paljastunut.

Peter May: Poikkeuksellisia ihmisiä

Peter May tarjoaa Ranskaan sijoitetun jännärin, jossa yritetään ratkaista poliisilta aikoinaan selvittämättömäksi jäänyt henkirikos: Poikkeuksellisia ihmisiä (Moreeni, 2011; suom. Nina Mäki-Kihniä; ISBN 978-952-254-069-0).



Jahas, mitä tästä jännäristä oikein voisi sanoa? No, kohtalaisen mielenkiintoinen asetelma tässä sinänsä on, mutta paikka paikoin romaanissa oli siinä määrin epäuskottavia käänteitä että olin jättää lukemisen kesken. Kuitenkin luettua tämä teos tuli, ja saattaapa olla että joskus tulevaisuudessa vielä palaan yliopistoprofessori Enzo Macleodin seikkailujen pariin.

Peter Mayn vauhdikkaan uuden jännärisarjan sankari on skotlantilais-italialainen yliopistoprofessori Enzo Macleod, joka on muuttanut Ranskaan jättäen taakseen rikospaikkatutkijan uransa ja hajonneen avioliittonsa. Vedonlyönnin seurauksena Enzon on selvitettävä nippu Ranskan poliisin ratkaisemattomaksi julistamia henkirikoksia. Aseenaan terävä älynsä hän käy työhön ja koettaa selviytyä samalla ranskalaisen byrokratian ja oman tunne-elämänsä mutkikkaista kiemuroista. Selvittämättömillä murhilla on kuitenkin tekijänsä, jotka eivät halua jäädä kiinni, ja pian Enzo huomaakin, etteivät laboratorioissa vietetyt vuodet ole valmentaneet häntä niihin tilanteisiin, joihin liian utelias murhatutkija saattaa joutua. Yllättävät juonenkäänteet ja tihentyvä jännitys pitää lukijan otteessaan loppuhuipennukseen saakka.

Jens Lapidus: Rahalla saa

Että tämmöinenkin kirjailija kuin Jens Lapidus on olemassa, ja kirjoittaa kovaksikeitettyjä rikoskirjoja, se tuli jotenkin vaivihkaa tietooni, ja täytyi sitten tarkistaa mitä "Stockholm noir" tarkoittaa, aloittamalla kirjailijan esikoisteoksesta: Rahalla saa (Like, 2010; ISBN 978-952-01-0472-6).



Kirjan henkilögalleria on jotakuinkin luotaantyöntävä, sillä jokainen on siinä määrin epämiellyttävä tyyppi ettei sellaista toivoisi lähiympäristöstään löytyvän:

JW on pikkukaupungin poika, joka on valmis rikoksiin rahoittaakseen leveän elämäntyylinsä. Jorge on diileri, joka aikoo paeta vankilasta kostaakseen pettureille. Mrado on raaka mafioso, joka kykenee äärimmäiseen väkivaltaan turvatakseen bisneksensä. He kaikki päätyvät samoihin piireihin. Pian heitä yhdistää yhteinen päämäärä: kosto miehelle, joka kohteli heitä kaltoin.

Lapidus kirjoittaa varsin tinkimättömän mustavalkoista tarinaa, jossa ojaan joutunut pääsee joko hengestään tai vielä pahemmin allikkoon. Ja kierrokset sen kuin kasvavat ja panokset kovenevat sitä mukaan kuin tarinassa edetään.

Teos oli vähän turhan pitkä, 614 sivua, mutta tuli se luettua, ja jonkinlainen ajatus Lapiduksen kirjoihin palaamisesta myöhemmin jäi kytämään, mutta melkoisesti toipumisaikaa tähän tarvitaan.

Jeff Smith: Luupäät 4 - Lohikäärmeentappaja

Jeff Smith vie hahmonsa yhä synkempiin tapahtumiin ja maisemiin tässä kirjasarjan neljännessä osassa: Luupäät 4 - Lohikäärmeentappaja (Like, 1997; suom. Jorma Penttinen; ISBN 951-578-475-1).



Luupäät, Venla ja Olga-mummu jatkavat seikkailuja, ja pala kerrallaan Smith paljastaa uusia asioita luomastaan maailmasta, joka muuttuu koko lailla synkemmäksi tässä teoksessa, samalla kun teoksen huumori tuo valoa ja väriläiskiä tähän mustavalkoiseen kerrontaan.

James Ellroy: Perfidia

James Ellroy tarjoilee massiivisen kertomuksen 1940-luvun Los Angelesista, ajasta jolloin Yhdysvallat joutui sotaan Japanin kanssa, ja amerikanjapanilaiset joutuivat eristyksiin: Perfidia (William Heinemann, 2014; ISBN 978-0-434-02052-2).



Romaanin henkilögalleria on massiivinen, kymmeniä ihmisiä jotka kukin pyristelevät samassa verkossa, tai virittelevät verkkoja muiden pään menoksi.

Poliisivoimat ovat jotakuinkin yhtä korruptoituneita kuin rikollisliigat, ja kun tulee mahdollisuus omaisuuksien luomiseen amerikanjapanilaisten ahdingon avulla, apajilla on suorastaan tungosta.

Ellroy rakentaa romaanissaan laajamittaista ajankuvaa kaupungista, joka on läpikotaisin mädäntynyt, mitä nyt muutama vähemmän mätä peruna ehkä joukosta löytyy. Rasismi on arkipäivää, ja rasismia myös käytetään hyväksi kun vallanpitäjät vahvistavat asemiaan.

Romaanilla on suuret kaunokirjalliset tavoitteet, mutta ongelmaksi muodostuu se että teoksen hahmot tuntuvat kaikki puhuvan samalla tavalla, ollen eräänlaisia Ellroyn sivupersoonia. Sanottavaa kirjailijalla on yllin kyllin, mutta hän ei tunnu malttavan antaa hahmoilleen tilaa elää ja kasvaa, vaan valjastaa heidät oman sanottavansa välikappaleiksi.

Teos on suomennettu nimellä Perfidia - petoksen piiri, mikä sopii hyvin kirjan teemaan.

Tinkimätön tarina sodasta ja turmeltuneesta kaupungista. Joulukuussa 1941 Amerikka kiehuu toisen maailmansodan partaalla ja rodulliset jännitteet kärjistyvät Japanin pommittaessa Pearl Harboria. Los Angelesista löytyy raaasti murhattu japanilainen perhe, ja murhia ympäröivä poliittinen myrsky paljastaa korruption likaisen, veren tahriman sielun.

Jeff Smith: Luupäät 3 - Myrskyn silmät

Jeff Smith jatkaa mustanpuhuvaa fantasiasarjakuvaa kirjassa, jossa jännitystä riittää ylen määrin, ja yllätyksiä piisaa: Luupäät 3 - Myrskyn silmät (Like, 1996; ISBN 951-578-270-8).



Helpolla Smith ei lukijaa päästä, mitään kevyttä iltalukemista tämä sarjakuva ei ole, vaikka huumoriakin tarinassa on, tosin tuntuu siltä että tässä kirjassa huumori pikemminkin pistää kuin kutittaa. Mutta pakko on tätä saada luettua lisää.

Michel Faber: The book of strange new things

Michel Faber kirjoittaa erikoislaatuisia, tekisi mieli sanoa kieroonkasvaneita romaaneja. Tässä kirjassa on muodollisesti tieteiskirjallisuuden juoni, kertomus kristitystä lähetyssaarnaajasta joka lähtee levittämään sanaa vieraalle sivilisaatiolle jollain kaukaisella planeetalla toisessa aurinkokunnassa, mutta loppujen lopuksi kirjassa on kyse aivan muusta asiasta: The book of strange new things (Canongate, 2014; ISBN 978-1-78211-406-2).



En tiedä pyrkiikö Faber edes sen kummempaan uskottavuuteen tarinallaan, jossa ohimennen sivuutetaan tähtien välisessä matkustamisessa tarvittava teknologia ja paljon muitakin asioita, kun taas arkipäiväiseen elämään saadaan kulumaan sivukaupalla tekstiä jossa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

Ja tapahtuuko romaanissakaan mitään sen kummempaa kuin että lähetyssaarnaajaksi lähtenyt mies joutuu miettimään, mitä hän oikein on tekemässä ja miksi, ja millainen ihminen hän on, kun jätti vaimonsa ja oman elämänsä noin vain matkustaakseen kummallisesti käyttäytyvien olentojen pariin.

Niin, se vielä lienee sanottava, että samaan aikaan Maapallolla sivilisaatio on romahtamaisillaan, mutta tämäkin asia sivuutetaan romaanissa, ikään kuin sillä ei olisi sen kummempaa merkitystä. Ja tästä juuri syntyy romaanin erikoislaatuinen lumous, joka sai sen lukemaan alusta loppuun, huomattavasta sivumäärästä (585) huolimatta.

Mons Kallentoft: Syyskalma

Mons Kallentoft jatkaa jännärisarjaa, joka alkoi teoksilla Sydäntalven uhri ja Suvisurmat, ja tällä kertaa tutkitaan rikkaan lakimiehen murhaa: Syyskalma (Schildts & Söderströms, 2013; ISBN 978-951-52-3251-9).



Kirjan päähenkilö - rikollisten lisäksi - on ylikonstaapeli Malin Fors, jonka yksityiselämän kiemurat ovat kirjan pääosassa melkeinpä enemmän kuin rikosten selvittely. Alkoholi alkaa yhä enemmän viedä poliisia mukanaan, ja sitä myötä suhde tyttäreen on katkeamaisillaan. Eikä töissäkään kovin hyvin suju kun päänuppi on turvoksissa.

Sade piiskaa Skogsån linnaa Linköpingin ulkopuolella. Vallihaudassa viruu kuollut mies. Hän on asianajaja Jerry Petersson, uusi linnanherra. Häikäilemätön, puhutaan. Miten hän on vallihautaan päätynyt? Ylikonstaapeli Malin Fors epäilee linnan aiempia omistajia, aatelisperhe Fågelsjötä. Sukukartanon myyminen nousukkaalle oli kaikkea muuta kuin ilo. Vähemmästäkin on surmattu.

Jeff Smith: Luupäät 2

Jeff Smith piirtää erikoislaatuista mustavalkoista sarjakuvaa, jossa vähän muumimaiset olennot seikkailevat ihmismäisten hahmojen kumppaneina: Luupäät 2 (Like, 1995; suom. Jorma Penttinen; ISBN 951-578-232-5).



En ole varma olenko lukenut kirjasarjan ensimmäistä osaa, mutta tulin hankkineeksi kirjaston poistomyynnistä kolme seuraavaa osaa, ja pitihän ne lukea. Ja siinä määrin tarina koukutti, että paljon ei jäänyt väliä kun luin nämä teokset, ja pistin saman tien varaukseen sarjan loput osat.



Entä mistä kirjassa on lopulta kyse? Mistäpä sitä tietäisin, kun en ole loppuja kirjoja lukenut, mutta se on sanottava että aika erikoisella tavalla Smith yhdistää kauhua ja fantasiaa, huumoria ja vakavuutta, banaalisuutta ja syvällistä pohdintaa. Pakko nämä kirjat on lukea.

Richard Kadrey: Aloha from Hell

Richard Kadrey sai jossain määrin koukutettua Sandman Slim -romaaneihin, niin että nyt oli jo kolmas kirja luettavana: Aloha from Hell (Harper Voyager, 2012; ISBN 978-0-00-746099-1).



Antisankari James Stark palaa Helvettiin, ja kaikenlaista muutakin tapahtuu, kun yliluonnolliset olennot ottavat mittaa toisistaan ja juonittelevat päästäkseen tavoitteisiinsa.

Mitään erityistä järkeä näissä romaaneissa ei ole, pikemminkin on kyse ikään kuin katastrofielokuvasta joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, mutta sen verran mukavasti kieli poskessa tämä tarina on kirjoitettu että tämäkin kirja tuli luettua iltapuhteena ihan huomaamatta. Tosin tarinassa ja kerronnassa on muutamassa kohdassa ammottavia aukkoja, jotka olisi pitänyt huomata korjata kirjan oikolukuvaiheessa. Tai sitten tämä on kirjailijan piruilua lukijoille.

Susan Cain: Quiet - the power of introverts in a world that can't stop talking

Susan Cain tarjoilee amerikkalaistyylisessä self help -paketissa tietoa siitä miten introvertti ihminen tulisi paremmin toimeen luonteensa kanssa maailmassa jossa ihaillaan extroverttejä seuraihmisiä ja puhekoneita: Quiet - the power of introverts in a world that can't stop talking (Penguin, 2013; ISBN 978-0-141-02919-1).



Teos on saanut runsaasti huomiota, onpa se noussut suomenkielisessä Wikipediassa jopa lähdeviitteeksi. Mitenkään tieteelliseksi kirjaa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka se referoi suuren määrän psykologista kirjallisuutta.

Cain kertoo kirjassaan suuren määrän tarinoita, jotka ovat sieltä täältä poimittuja esimerkkejä siitä millaista on omata introverttejä luonteenpiirteitä. Toki se mikä amerikkalaisessa kulttuurissa tulkitaan introvertiksi voi olla aika lailla erilaista kuin meillä täällä Suomessa, kuten Cain pariin otteeseen kirjassaan toteaakin.

Teos on tärkeä puheenvuoro persoonallisuuksien eroista ja eritoten siitä, miten valokeilaan ja ihmisten keskelle pyrkivät extrovertit helposti tallaavat jalkoihinsa ne ihmiset, joilla on kyky joka monilla extroverteillä on kohtalaisen rajallinen: taito ajatella omaperäisesti ja syvällisesti.

Ajattelun taito saattaa olla häviämässä entisestäkin harvinaisemmaksi, kun työelämässä suositaan avokonttoreita ja muita ratkaisuja, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi introverttien psykologiseen rakenteeseen. Miten tuloksekas on työympäristö jossa juuri kukaan ei ehdi eikä jaksa ajatella?

The introvert/extrovert divide is the most fundamental dimension of personality. And at least a third of us are on the introverted side. Some of the worlds most talented people are introverts. Without them we wouldnt have the Apple computer, the theory of relativity and Van Goghs sunflowers. Yet extroverts have taken over. Shyness, sensitivity and seriousness are often seen as being negative. Introverts feel reproached for being the way they are. In "Quiet", Susan Cain shows how the brain chemistry of introverts and extroverts differs, and how society misunderstands and undervalues introverts. She gives introverts the tools to better understand themselves and take full advantage of their strengths.

Matthew Sturges: House of mystery 4 - The beauty of decay

Tämä Matthew Sturgesin kirjoittama sarjakuvakirja löytyi kirjaston hyllystä, enkä tajunnut sen olevan kirjasarjan neljäs osa: House of mystery 4 - The beauty of decay (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2756-2).



Kun sarjakuvakirjan hahmoista ei tiennyt mitään, tuntui tarina haahuilulta asiasta toiseen ilman että tapahtumissa olisi ollut sen kummempaa järkeä. Niinpä päätin aloittaa kirjasarjan ensimmäisestä osasta, ja pistin sen varaukseen Helmetissä. Saapa nähdä tuleeko tätä tarinaa luettua enemmänkin.

Richard Kadrey: Kill the dead

Richard Kadrey jatkaa Sandman Slim -tarinaa kirjasarjan toisessa osassa, jossa Helvetistä karannut James Stark saa vastaansa kokonaisen zombiarmeijan: Kill the dead (Harper Voyager, 2012; ISBN 978-0-00-746098-4).



Kirja jatkaa samalla päättömällä linjalla kuin edellinen teos, pahasta tilanteesta ajaudutaan yhä pahempaan, ja samalla käy ilmi miten pahasti asiat loppujen lopuksi ovat sekaisin yhtä lailla Maan päällä kuin niin sanotusti Alakerrassa ja Yläkerrassa. Mutta tässäpä sitten riittääkin tekemistä Starkille, joka lyö ensin ja vasta sen jälkeen rupeaa ajattelemaan mitä pitäisi tehdä.

Warren Ellis: Kostajat - loputon sota

Warren Ellis tarjoilee värikkäisiin trikoisiin pukeutuneita supersankareita sarjakuvakirjassa, jossa ei tunnu olevan mitään mieltä: Kostajat - loputon sota (Egmont, 2013; suom. Antti Koivumäki; ISBN 978-952-233-707-8). Kuvittaja Mike McKone ja värittäjänä Jason Keith ja Rain Beredo.



Mitäs sankareita tässä kirjassa nyt esiintyykään: Thor, Kapteeni Amerikka, Rautamies, Hulk... Jep joo, kaipa tämän kaltaisillekin sarjakuvakirjoille lukijoita riittää.

Petri Liuhto: Edeline

Kirjaston sarjakuvakirjojen hyllystä löytyi tämmöinen ihmeellisyys, kotimainen fantasiasarjakuvakirja, jossa Petri Liuhto kertoo merirosvojen välisestä kamppailusta ja koston kierteestä: Edeline (Musta Ritari, 2012; ISBN 978-952-6630-04-5).



Naispuoleinen miekkasankari Edeline järjestää melkoisen myllerryksen, eikä Liuhton piirrosjälki ole ollenkaan hassumpaa, tarina pysyy kohtalaisen hyvin kasassa.

Vankilasta vapauduttuaan huomaa merirosvokapteeni Edeline olevansa ilman laivaa, miehistöä ja täynnä kostonhimoa. Mutta kostaakseen kaapparikapteeni Victorille hänen on valloitettava meri takaisin suurvalloilta. Epäonnisesti mukaan seikkailuun sotkeutuu myös rikas tehtaanomistaja Osric von Duisburg IV, jonka kanssa Edeline matkaa etsimään muinaisia superaseita.

Mutta toisaalta tämän kaltainen tarina on kerrottu jo niin moneen kertaan, että vaaditaan aikalailla paljon pystyäkseen tarjoamaan jotain olennaisen uutta tässä lajityypissä, eikä sarjakuvakirja lopulta kovinkaan mieleenpainuvaksi osoittautunut.