Jääkö tutkijalle aikaa tehdä tutkimusta?

Olen aika ajoin mietiskellyt tutkimuksen tehokkuuden teemaa, mutta en ole kunnolla saanut asiaa itselleni selvitettyä. Löysin aiheeseen liittyvän viime kesäisen kirjoitelman sähköpostieni uumenista ja editoin sitä selkeämmäksi. Ehkäpä tässä jotain järkeä on.

Ajatuksia herätti kesällä Jyrki Kontion kirjoitus (Helsingin Sanomat 12.6.2009) innovaatioyliopiston johtamisesta: "Resurssit tulisi kohdistaa professoreille, joilla on todelliset edellytykset viedä Aalto-yliopisto maailman huipulle."

Parhaisiin kykyihin panostaminen on tärkeää. Mutta samalla täytyy taata se, että tutkijalle jää riittävästi aikaa tehdä tutkimusta.

Jotta tutkimus olisi tuloksekasta, pitää tekijöille antaa vapaus keksiä, löytää ja luoda. Uskon, että tulevaisuudessa vahvoja ovat yhteiskunnat, joissa panostetaan aikaan. Osaajien tulee voida keskittyä varsinaiseen tekemiseen nyky-yhteiskunnassa yhä tyypillisemmän näennäistekemisen sijaan.

* * *

Nopeassa maailmassa on mahdotonta ennustaa tulevaisuuden innovaatioita. Jos tutkimus ja tuotekehitys yritetään kahlita ennalta määriteltyihin siiloihin, suljetaan ovet nopeilta poikkitieteellisiltä oivalluksilta.

Tieteellisen tutkimuksen pohjalta voi syntyä se osaaminen ja ymmärrys, jota tarvitaan yrityksissä ja julkisessa hallinnossa kehitettäviin innovaatioihin ja merkittäviin uudistuksiin.

Suomalaista tutkimusjärjestelmää leimaa lokeroituminen. Toiminta on pirstoutunut irrallisiin pesäkkeisiin, jotka eivät hyödynnä toistensa osaamista. Meillä on rakennettu siiloja monella eri tasolla, tiede- ja tutkimusalojen lisäksi muun muassa sektoritutkimusjärjestelmässä.

Tutkimusjärjestelmässä tulisi päästä irti uoma-ajattelusta. Tulevaisuudessa toimitaan avoimessa innovaatiojärjestelmässä, jossa oivallusten tielle ei ole pystytetty karsinoita.

Asiaa on käsitellyt oivaltavasti Henry Chesbrough teoksessa "Open Innovation" (Harvard Business School Press, 2003). Esimerkiksi Nokia on lähtenyt hyödyntämään avoimen innovaation mahdollisuuksia.

* * *

Innovaation merkki on se, ettei sitä voi etukäteen ennustaa. Toimenpiteet joilla pyritään etukäteen tunnistamaan läpimurtosovellukset ovat vanhentuneita ennen käynnistymistään. Jos läpimurtoja tulee, ne tulevat usein kehitystyön ennalta arvaamattomista sivupoluista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tutkimusalueita tulisi kannustaa yhteistyöhön keräämällä niiden tietopääomaa hyödynnettäväksi koko yhteiskunnassa. Osaamista ja tutkimustietoa tulisi tarjota avoimesti hyödynnettäväksi päätöksentekijöille, tutkijoille, suurelle yleisölle ja yrityksille.

Selvitysmies Jorma Rantanen ehdottaa sektoritutkimuksen rakenneuudistuksista 20.5.2009 julkistetussa väliraportissa seuraavaa: "Tehostetaan kansallisten tietovarantojen talteenottoa, organisointia ja käytettävyyttä siten, että aineistoja voidaan toisten sektoreiden ja yliopistojen toimesta tutkia myös etäkäyttöisesti."

Ehdotuksen toteuttaminen onnistuu avoimen tietoteknisen infrastruktuurin avulla. Tietotekniikka nostaa tutkimuksen tuottavuutta ja poistaa raja-aitoja tutkimusalueiden väliltä. Yhteinen tietotekninen infrastruktuuri mahdollistaa osaamisen kumuloimisen, hyödyntämisen ja yhteensovittamisen.

* * *

Pääsy tutkimusaineistoihin on nykyään hankalaa, jopa mahdotonta. Kahlitsevan sektori- ja arvoketjuajattelun sijaan julkisen tutkimuksen tulosten tulisi olla avoimesti kaikkien hyödynnettävissä.

Fiksusti tietotekniikkaa soveltamalla päästään parempaan tuottavuuteen ja luovaan ajatteluun. Esimerkkejä paremmasta on nähtävissä, muun muassa karttatiedon avaamisessa kaikkien kansalaisten käyttöön.

Ollakseen houkutteleva tutkimuskumppani Suomen on avattava osaamistaan ja purettava nurkkakuntaisuuttaan, muun muassa eurooppalaisen INSPIRE-direktiivin toteuttamiseksi. Tarttumalla toimeen meillä on mahdollisuus merkittävästi parantaa kansallisen osaamispääomamme arvoa.

* * *

Avoimeen innovaatiojärjestelmään on vielä pitkä matka. Emme saa kahlita innovaatiota edeltä käsin määriteltyihin uomiin. Meidän tulee panostaa avoimeen yhteistyöhön ja raja-aitojen rikkomiseen. Toimeen on tartuttava heti.