Jääkö tutkijalle aikaa tehdä tutkimusta?

Olen aika ajoin mietiskellyt tutkimuksen tehokkuuden teemaa, mutta en ole kunnolla saanut asiaa itselleni selvitettyä. Löysin aiheeseen liittyvän viime kesäisen kirjoitelman sähköpostieni uumenista ja editoin sitä selkeämmäksi. Ehkäpä tässä jotain järkeä on.

Ajatuksia herätti kesällä Jyrki Kontion kirjoitus (Helsingin Sanomat 12.6.2009) innovaatioyliopiston johtamisesta: "Resurssit tulisi kohdistaa professoreille, joilla on todelliset edellytykset viedä Aalto-yliopisto maailman huipulle."

Parhaisiin kykyihin panostaminen on tärkeää. Mutta samalla täytyy taata se, että tutkijalle jää riittävästi aikaa tehdä tutkimusta.

Jotta tutkimus olisi tuloksekasta, pitää tekijöille antaa vapaus keksiä, löytää ja luoda. Uskon, että tulevaisuudessa vahvoja ovat yhteiskunnat, joissa panostetaan aikaan. Osaajien tulee voida keskittyä varsinaiseen tekemiseen nyky-yhteiskunnassa yhä tyypillisemmän näennäistekemisen sijaan.

* * *

Nopeassa maailmassa on mahdotonta ennustaa tulevaisuuden innovaatioita. Jos tutkimus ja tuotekehitys yritetään kahlita ennalta määriteltyihin siiloihin, suljetaan ovet nopeilta poikkitieteellisiltä oivalluksilta.

Tieteellisen tutkimuksen pohjalta voi syntyä se osaaminen ja ymmärrys, jota tarvitaan yrityksissä ja julkisessa hallinnossa kehitettäviin innovaatioihin ja merkittäviin uudistuksiin.

Suomalaista tutkimusjärjestelmää leimaa lokeroituminen. Toiminta on pirstoutunut irrallisiin pesäkkeisiin, jotka eivät hyödynnä toistensa osaamista. Meillä on rakennettu siiloja monella eri tasolla, tiede- ja tutkimusalojen lisäksi muun muassa sektoritutkimusjärjestelmässä.

Tutkimusjärjestelmässä tulisi päästä irti uoma-ajattelusta. Tulevaisuudessa toimitaan avoimessa innovaatiojärjestelmässä, jossa oivallusten tielle ei ole pystytetty karsinoita.

Asiaa on käsitellyt oivaltavasti Henry Chesbrough teoksessa "Open Innovation" (Harvard Business School Press, 2003). Esimerkiksi Nokia on lähtenyt hyödyntämään avoimen innovaation mahdollisuuksia.

* * *

Innovaation merkki on se, ettei sitä voi etukäteen ennustaa. Toimenpiteet joilla pyritään etukäteen tunnistamaan läpimurtosovellukset ovat vanhentuneita ennen käynnistymistään. Jos läpimurtoja tulee, ne tulevat usein kehitystyön ennalta arvaamattomista sivupoluista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tutkimusalueita tulisi kannustaa yhteistyöhön keräämällä niiden tietopääomaa hyödynnettäväksi koko yhteiskunnassa. Osaamista ja tutkimustietoa tulisi tarjota avoimesti hyödynnettäväksi päätöksentekijöille, tutkijoille, suurelle yleisölle ja yrityksille.

Selvitysmies Jorma Rantanen ehdottaa sektoritutkimuksen rakenneuudistuksista 20.5.2009 julkistetussa väliraportissa seuraavaa: "Tehostetaan kansallisten tietovarantojen talteenottoa, organisointia ja käytettävyyttä siten, että aineistoja voidaan toisten sektoreiden ja yliopistojen toimesta tutkia myös etäkäyttöisesti."

Ehdotuksen toteuttaminen onnistuu avoimen tietoteknisen infrastruktuurin avulla. Tietotekniikka nostaa tutkimuksen tuottavuutta ja poistaa raja-aitoja tutkimusalueiden väliltä. Yhteinen tietotekninen infrastruktuuri mahdollistaa osaamisen kumuloimisen, hyödyntämisen ja yhteensovittamisen.

* * *

Pääsy tutkimusaineistoihin on nykyään hankalaa, jopa mahdotonta. Kahlitsevan sektori- ja arvoketjuajattelun sijaan julkisen tutkimuksen tulosten tulisi olla avoimesti kaikkien hyödynnettävissä.

Fiksusti tietotekniikkaa soveltamalla päästään parempaan tuottavuuteen ja luovaan ajatteluun. Esimerkkejä paremmasta on nähtävissä, muun muassa karttatiedon avaamisessa kaikkien kansalaisten käyttöön.

Ollakseen houkutteleva tutkimuskumppani Suomen on avattava osaamistaan ja purettava nurkkakuntaisuuttaan, muun muassa eurooppalaisen INSPIRE-direktiivin toteuttamiseksi. Tarttumalla toimeen meillä on mahdollisuus merkittävästi parantaa kansallisen osaamispääomamme arvoa.

* * *

Avoimeen innovaatiojärjestelmään on vielä pitkä matka. Emme saa kahlita innovaatiota edeltä käsin määriteltyihin uomiin. Meidän tulee panostaa avoimeen yhteistyöhön ja raja-aitojen rikkomiseen. Toimeen on tartuttava heti.

Nokian ongelma: paina, avaa ja tähti

Ummikolla Nokian käynnykän käyttö tökkää näppäinlukon avaamiseen. Mitä tarkoittaa "Paina Avaa ja *"?

Itselläni on ollut tähän mennessä lähinnä Nokian kännyköitä (8100, 6800, 9500, 9300, E90), joten niiden käyttö on tuttua. Mutta en voi väittää että käyttö onnistuisi ongelmitta. Jos taas et ole nokialaista aiemmin käyttänyt, edessä on monta ongelmatilannetta.

Vuosia sitten käytin jonkin verran Panasonicin puhelinta, joka tuntui helpommalta kuin silloinen Nokia. Aika ajoin kokeilen muiden valmistajien kännyköitä, esimerkiksi Samsungia. Käytettävyydessä ne tuntuvat olevan jatkuvasti Nokiaa edellä.

Nyt Nokia panostaa käyttöliittymänsä uudistamiseen tosissaan ja julkisti ehdotuksen Symbian-käyttöjärjestelmän seuraavasta versiosta (Symbian^4). Järjestelmän on tarkoitus tulla älypuhelimiin vuoden 2011 alkupuolella.

Uudistuksiin kuuluu muun muassa käyttäjille näytettävien valintaruutujen minimointi, mikä on erinomaisen tervetullutta. Samalla voisi pyrkiä eroon nykyisin järjestelmän kummallisuuksista ja monimutkaisuuksista.

E90:ssä joitakin asioita - esimerkiksi sähköpostitunnuksen salasanaa - saa tosissaan metsästää asetusten sokkeloista. Puhumattakaan sellaisista lapsuksista kuin valintaruudusta, jossa kysymyksenä on "Perutetaanko viestin poisto?" ja vaihtoehtoina on "Peruuta" ja "OK".

Nokian näppäinlukon käsittämätön ohje "Paina Avaa ja *" on esimerkki niistä sokeista pisteistä joita Nokialla on käytettävyyden suhteen. Aikoinaan kännyköiden käyttäjäkunta oli insinöörihenkistä ja tietotekniika kummallisuudet jokapäiväistä, mutta nykyään ei enää näin tarvitse olla.

Jos kerran Microsoft sai Windowsin jotakuinkin ymmärrettävälle tolalle, miksei sama onnistuisi Nokialla kännyköissä?

Toki on niin, että melkein asiaan kuin asiaan voi tottua, jos on pakko, mutta nykypäivänä Nokia ei ole enää ainoa vaihtoehto, ei luultavasti edes se ensimmäinen mieleen tuleva.

Ekotehokkaasta tietotekniikasta suomalainen menestystarina

Vuoden 2009 lopulla Suomen tiede ja tutkimus sai vähemmän mairittelevaa palautetta. Suomen Akatemian 10.11.2009 julkistamassa raportissa Suomen tieteen tila ja taso 2009 todetaan: "perusedellytykset korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen harjoittamiselle suomalaisissa yliopistoissa eivät ole pysyneet kunnossa".

Työ- ja elinkeinoministeriön 28.10.2009 julkistamassa Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa kritisoidaan Suomen jähmettynyttä ja siiloutunutta toimintamallia. Nykyiset organisaatioiden ja tutkimusalojen kahlitsevat raja-aidat pitää purkaa ja katsoa tulevaisuutta kansainvälisestä huippuosaamisen näkökulmasta.

Asiaa valaisee Euroopan yhteisöjen komission 5.3.2009 julkaistu tiedonanto "Tieto- ja viestintätekniikka tieteen palveluksessa". Komission kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja tiedeyhteisöjä tehostamaan ja koordinoimaan toimintaansa niin, että maailmanluokan tietotekniset infrastruktuurit (niin sanotut e-infrastruktuurit) voivat tasoittaa tietä vuosisatamme uusille tieteellisille läpimurroille.

Tietotekniikkaa hyödyntävät uudet tutkimusmenetelmät ovat mullistamassa tutkimuksen samalla tavoin kuin tieteen renessanssi 1300-luvulta alkaen. Tällöin syntyi nykyaikaisen tieteen perusta. Luonnon ilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin.

Komission tiedonannossa sanotaan: "Kun voimme skaalata kokeita ennennäkemättömille tasoille hyvin pienten, hyvin suurten ja hyvin monimutkaisten asioiden selvittämiseksi, olemme astumassa tieteen uuteen renessanssiin." On tartuttava toimeen, jotta Eurooppa pystyy säilyttämään kilpailukykynsä ja vastaamaan kansalaisten odotuksiin. Tämä pätee erityisen hyvin pieniin EU:n jäsenvaltioihin kuten Suomeen.

Tutkimusinfrastruktuureiden tarve on todettu pääministeri Matti Vanhasen johtamassa Tiede- ja teknologianeuvostossa (nykyisin Tutkimus- ja innovaationeuvosto), joka ehdotti tutkimusinfrastruktuurien rahoitukseen 55 miljoonan euron tasokorotusta vuoteen 2011 mennessä. Lupaus on jäänyt lunastamatta.

Pienenä maana Suomi ei pysty yksinään luomaan kaikkea tarvitsemaansa osaamista. Pystymme tarjoamaan Euroopalle houkuttelevia yhteistyömahdollisuuksia vahvan tietotekniikan osaamisen ansiosta. Vastineeksi saamme käyttöömme sellaista huippuosaamista, jota Suomen yhteiskunta ja yrityselämä kipeästi tarvitsee, esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän ja energiatehokkuuden kehittämiseksi.

Sitä mukaa kun niin sanotun e-infrastruktuurin merkitys kasvaa Euroopassa, kasvaa Suomen houkuttelevuus yhteistyökumppanina. Meillä on jo nyt merkittävä rooli kansainvälisen tutkimusympäristön tietoteknisten ratkaisujen toteuttamisessa, mutta mahdollisuuksia on paljon suurempaan.

Kilpailuedun tarjoaa myös maantieteellinen sijaintimme. Suomi on Helsingin ja Kajaanin välisellä vyöhykkeellä optimaalisesti sijoittunut ajatellen isojen IT-konesalien jäähdytystä. Voimme hyödyntää ulkoilmaa niin sanotussa vapaajäähdytyksessä. Suomen houkuttelevuudesta tarjoaa esimerkin Google, joka rakentaa isoa konesalikompleksia entiseen Summan paperitehtaaseen Haminaan.

Suomen on kilpailtava kansainvälisten tutkimusinfrastruktuurien isännöinnistä. Ekotehokkaiden konesalien rakentaminen mahdollistaa kansainvälisten infrastruktuurien tietotekniikkatoimintojen sijoittautumisen Suomeen. Samalla kehitetään kotimaista energia-alan tutkimusta ja tuotekehitystä sekä tuetaan alueen yritystoimintaa. Yhteistyössä voimme rakentaa kestävän kehityksen teknologiasta ja palveluista uuden suomalaisen menestystekijän.

Pitkäaikaistallennusta pätkä-IT:llä

Miten digitaalisia aineistoja voi saada säilymään, kun tietotekniikka muuttuu koko ajan eikä mihinkään voi luottaa?

Itse kullakin on tästä kokemuksia. Aikoinaan hävitin diplomityöni kovalevyltä, kun saadessani uuden kovalevyn tietokoneeseeni alustin vanhan enkä sitä uutta joka piti. (Kovalevyt olivat lähes samanlaisia tyyppinimeltään.)

Onneksi dokumentit löytyivät disketiltä, jonne ne olin sattumalta kopioinut. Mutta nykyään en pysty diplomityötä enää avaamaan, sillä kirjoitin sen Microsoft Word 5.0:lla, jota modernimpi MS Office ei osaa avata. Muilla ohjelmistoilla avattaessa tulee dokumentin fonteista puuroa matemaattisten kaavojen ja muun perustekstistä poikkeavan notaation osalta.

* * *

Opetusministeriön hallinnonalan tietohallintostrategiassa 2006–2015 todetaan, että tarkastelujaksolla edellytetään linjauksia pitkäaikaistallennuksessa ja sähköisessä arkistoinnissa. Mutta mitä tämä tarkkaan ottaen tarkoittaa?

Otetaan esimerkiksi opinnäytteen kaltainen dokumentti. Pystytäänkö se avaamaan viiden tai 25 vuoden kuluttua? Entä miten se saadaan luotettavasti kopioitua tallennusvälineeltä toiselle? Ja voidaanko se löytää muiden dokumenttien joukosta kun muistikuvat tallennuspaikasta ja dokumentin nimestä haalistuvat? Ja entä kuka ratkaisee, mikä dokumentti kannattaa tallentaa ja mikä ei?

Kansalliskirjasto (yhtenä esimerkkinä) on ilmaissut huolensa digitalisoitumisen mukanaan tulevasta haasteesta vuosia sitten. Suomessa ollaan nyt saamassa aikaan pysyviä rakenteita, mutta niiden rahoitus ja toimintakyky pitää varmistaa. Ja ennen kaikkea pitää pystyä varmistamaan, että pitkäaikaistallennuksessa olennainen pitkäaikaisuus saadaan sovitettua yhteen tietoteknisten realiteettien – kuten lyhytaikaisuuden – kanssa.

* * *

Miten hoidetaan digitaalisen aineiston pitkäaikaistallennus?

Standardointi on merkittävä pitkäaikaistallennuksen osa-alue, mutta ikävä kyllä standardi on vasta edellytys, ei ratkaisu pitkäaikaistallennuksen hoitamiselle. Ja standardi aiheuttaa omia ongelmia, koska se väistämättä rajaa pois joitakin lähdeaineiston ominaisuuksia, ei mukaudu nopeasti uusiin tarpeisiin ja voi olla monitulkintainen siinä vaiheessa kun pitäisi käsitellä isoa määrää reaalimaailman dataa.

Open access -periaate on merkittävä tekijä pitkäaikaistallennuksessa. Mitä enemmän aineistoihin liittyy käyttöoikeuksia ja rajoituksia, sitä enemmän joudutaan tekemään työtä sopimusten ylläpitämisessä ja päivittämisessä. Organisaatiot muuttuvat, lainsäädäntö muuttuu, ihmiset vaihtavat työpaikkaa (ja hiippakuntaa). Käyttöoikeuksien selvittelystä voi pahimmassa tapauksessa tulla soppa, joka työllistää liudan toimistohenkilökuntaa ja lakimiehiä.

Kehitteillä on ohjelmistoja, joiden luvataan tarjoavan mahdollisuudet pitkäaikaissäilytykseen, mutta tässä yhteydessä kannattaa miettiä ohjelmistojen elinkaaria. Onko ratkaisua lupaava ohjelmisto käyttökelpoinen tai tuettu enää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

Ratkaisua haettaessa kannattaa huomioida myös organisaatioiden elinkaaret. Ajatellaan vaikkapa IT-firmojen kohtaloa viime vuosina. Ratkaisujen tarjoajat tulevat ja menevät.

Aikoinaan oli firma nimeltä KT-Tietokeskus, josta tuli Novo Group, josta tuli WM-data, josta tuli Logica CMG. Mikä lienee tilanne taas vuoden-parin kuluttua? Ja tämä oli vain yksi tyypillinen esimerkki.

* * *

Tähän loppuun pitäisi keksiä viisasta sanottavaa. Mutta koska en asiasta paljon ymmärrä ja se vähäkin herättää lähinnä kysymyksiä, jääköön viisauden esittäminen lukijalle. Osaatko auttaa pitkäaikaistallennuksen ongelmien ratkaisemisessa? Onko IT:n aikakaudella mahdollista säilyttää tietoa luotettavasti pidempään kuin muutamia vuosia?

* * *

PS. Tärkeä juttu: jos et ole vielä auttanut Haitin maanjäristyksen uhreja, tee se nyt.

Mitä oikein on kokonaisarkkitehtuuri?

Kokonaisarkkitehtuuri (Enterprise Architecture) pyrkii siihen, että tieto kulkee kitkattomasti oikeita polkuja oikeaan aikaan oikeille henkilöille. Parhaassa tapauksessa tieto ehkä jalostuukin matkalla.

Kokonaisarkkitehtuurilla ei tarkoiteta vain yhteensopivia tietoteknisiä järjestelmiä vaan myös sitä, että järjestelmiä käyttävien ihmisten toimintatavat ovat yhteensopivia. Toisin sanoen on sovittu yhteistä toimintatavoista ja osataan hyödyntää järjestelmiä sujuvasti.

* * *

Parhaimmillaan kokonaisarkkitehtuuri kaventaa toiminnan ja teknisen kehittämisen välistä kuilua. Pyörää ei keksitä uudestaan, sisäiset järjestelmät toimivat keskenään, ja tiedetään miten toiminta tulee kehittymään.

IT-ympäristön kehittäminen on haastavaa useimmille organisaatioille. Kokonaisarkkitehtuurin kaltainen suunnittelukehys, vaikka vain hyvin karkealla tasolla hahmoteltuna, parantaa toiminnan suunnitelmallisuutta. Kun kehitämme uutta teknologiaa, on hyvä tietää miten sitä tullaan käyttämään palveluiden tuottamisessa.

Kuten korkean abstraktiotason asioissa yleensäkin, kokonaisarkkitehtuuriin löytyy paljon näkökulmia. Homma ei ole mikään läpihuutojuttu. Moni kompastuskivi löytyy käsikirjoista ja konsulttien esityksistä vain rivien välistä lukemalla - tai sitten asiaa itse käytännössä tekemällä ja haastattelemalla konkareita.

* * *

Suomessa kokonaisarkkitehtuuri löi käsitteenä läpi viimeistään siinä vaiheessa, kun ValtIT-hanke perustettiin. Hankkeen esittelysivuilla todetaan: "... tavoitteena on luoda kokonaisarkkitehtuuri toiminnan ja tietojärjestelmien kehittämisen ohjausvälineeksi kaikilla valtionhallinnon tasoilla. Lisäksi tavoitteena on suunnitella ja ottaa käyttöön toimintamalli arkkitehtuurin ylläpitämiseksi ja arkkitehtuurikuvausten hyödyntämiseksi kehityshankkeiden ohjauksessa ja järjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa."

Melkoista byrokratiatekstiä. Mutta taustalla on aiheellinen huoli julkishallinnon tietoteknisten ratkaisujen kestävyydestä ja tehokkuudesta. Erityisen olennainen on huoli yhteentoimivuudesta, jonka ei voi sanoa oleva hyvällä tolalla. Vain kehittämällä toistensa kanssa yhteensopivia ratkaisuja voi valtionhallinnon tietotekniikan katsoa olevan kestävällä pohjalla.

* * *

Kokonaisarkkitehtuuri kytkeytyy työn organisointiin kaikilla tasoilla strategisesta suunnittelusta päivittäiseen työhön. Karkeimmalla abstraktiotasolla täytyy päättää, mitä yritys tietotekniikalla haluaa saada aikaan. Tätä IT-johtamisen tasoa tukevat kokonaisarkkitehtuuri (EA, Enterprise Architecture) ja palvelutuotanto (ITSM, IT Service Management).

Ylimmällä IT-johtamisen tasolla (IT Governance) määritetään organisaation rakenne sekä prosessit joilla vaihdetaan tietoa eri toiminnoista ja järjestelmistä. Alimmalla tasolla kehitetään ja tuotetaan palveluja, johon liittyy sovellusten, tiedon ja infrastruktuurin hallinta.

* * *

Netistä löytyy runsain mitoin materiaalia kokonaisarkkitehtuuriin liittyen. TOGAF-standardi on yksi tapa hallita asiaa, mutta vähänkin pienemmällä organisaatiolle täydessä laajuudessaan ylimitoitettu toimintamalli.

Vuodelta 2001 peräisin oleva A Practical Guide to Federal Enterprise Architecture (CIO Council) on tiivis esitys aiheeseen. Rivien välistä on luettavissa myös tiukkapipoisen kokonaisarkkitehtuurin potentiaalinen ongelma: kangistuminen kaavoihin niin että unohdetaan asiakkaat ja kehitystarpeet.

Ketterästä EA-toimintamallista löytyy näkökulma dokumentista Agile Enterprise Architecture. Ketterässä lähestymistavassa korostetaan iteratiivisuutta, käytännön toimiin tarttumista ja ihmisiin keskittymistä - juuri niitä asioita jotka perinteisessä kokonaisarkkitehtuurissa ovat kompastuskiviä.

Tuhoaako raha ihmisyyden?

Luen parhaillaan Juha Seppälän romaania "Paholaisen haarukka", joka pureutuu ahneuden teemaan. Tyypilliseen tapaansa Seppälä tekee kokeiluja romaanin rakenteella. Toinen puoli henkilöhahmoista kuuluu erään päähenkilön ohjaaman elokuvan hahmoihin. Ja välillä teksti on kuin suoraan Wikipediasta, tietoyhteiskuntaa analysoivaa asiatekstiä josta muutaman rivin välein iskee mustalla huumorilla maustettu aforismi.

Kirjoittaja käyttää monia muitakin tapoja etäännyttääkseen lukijaa hahmoista. Mutta Seppälä kirjoittaa myös niin läheltä hahmoja että aika ajoin ne elävät ja hengittävät, siirtyvät fiktiivisen elokuvaohjaajan fiktiivisestä käsikirjoituksesta suoraan lukijan syliin. Kontrasti on mielenkiintoinen: abstraktista ja etäännytetystä siirrytään nopeasti hyperrealistisen todelliseen kerrontaan. Lukija saa olla tarkkana.

* * *

Mutta palataanpa ahneuteen, joka on (käsittääkseni) Seppälän todellinen teema kirjassa. Ja ahneuden kääntöpuoli: ne jotka putoavat pois yhteiskunnasta, ihmisten parista - ja joille on jäljellä enää kosto. Tyly kuva tämän päivän Suomesta, mutta uskottava.

Ahneuden pelikenttä Seppälän kirjassa on finanssimaailma, toisaalta kansainvälisellä tasolla, abstraktina, tietokirjailijan tyylilajilla kuvattuna, ja toisaalta lähellä arkea, sijoitusneuvojan hahmossa, jonka tehtäviin kuuluu (suoraan sanoen) huijata ihmisiltä rahat hyvin tietäen että annetut suositukset ovat lähinnä keino pankille ansaita rahaa, ei tehdä asiakkaalle hyvää.

* * *

Itselläni ei ole kykyä pohdiskella sitä miten Suomessa tällä hetkellä menee, vaikka kieltämättä hyvältä ei vaikuta. Mutta ei maailmalle sen paremmin mene muuallakaan.

Amerikkalaiset sotilaat syyllistyivät epäinhimillisyyksiin Abu Ghraibin vankilassa. Mutta toimivatko suuryritykset sen paremmin?

Kenellä on vastuu, kun ihmisten rakentamat organisaatiot - kuten sotavoimat ja yritykset - syyllistyvät eettisesti ja moraalisesti arveluttavaan toimintaan, tai suorastaan rikoksiin?

* * *

Abu Ghraibin vankilassa tapahtuneista väärinkäytöksistä joutui tuomiolle lähinnä rivisotilaita. Mutta käytännön tilanne paikan päällä oli sellainen, että harva kesti stressiä sortumatta vankien nöyryyttämiseen.

Organisaatioiden valta-asetelmat nostavat ihmisten pimeitä puolia esiin. Klassinen demonstraatio tästä on Stanfordissa vuonna 1971 tehty koe, jossa vapaaehtoiset koehenkilöt jaettiin vankeihin ja vanginvartijoihin. Koe piti keskeyttää viiden päivän päästä, koska vartijat syyllistyivät vankien epäinhimilliseen kohteluun.

Stanfordin kokeen johtaja Philip Zimbardo totesi, että väärinkäytöksiin syyllistyneet vartijat olivat henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään. Toisaalta järjestelmässä jossa on latautuneita jännitteitä ja vahvoja valta-asetelmia käy helposti niin, että ihmisten ajattelukyky vähenee ja kyky riippumattomiin päätöksiin heikkenee. Tällöin jopa niin sanotut hyvät ihmiset voivat menettää kyvyn empatiaan ja epäitsekkyyteen.

* * *

Abu Ghraibin ja Stanfordin kaltaisia tilanteita syntyy myös yritysmaailmassa, erityisesti monikansallisissa suuryrityksissä. Teknologia tekee mahdolliseksi päätöksenteon näkemättä päätösten seurauksia, aivan samoin kuin USA:lle kävi Irakin operaatiossa.

Sähköposti, PowerPoint-kalvot ja pitkälle kehitetyt tuotannonohjausjärjestelmät tekevät päätösten kohteista abstrakteja olioita, joita kohtaan tavalliset inhimilliset reaktiot eivät päde.

Yritysmaailman epäeettinen toiminta ei rajoitu pelkästään oman henkilöstön kohteluun vaan kohdistuu myös asiakkaisiin ja kilpailijoihin. Esimerkiksi sopii Ruotsi, jossa Microsoft manipuloi standardoimisinstituutin SIS kokousta saadakseen juntattua päätöksen OOXML-formaatin ISO-standardista. Jälkeenpäin Ruotsin äänestystulos mitätöitiin.

* * *

Ari Ojapelto pohdiskeli teknologian roolia yhteiskunnan epäkohtien syynä vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa "Ahneuden aika - Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi?"

Ojapelto on tarjonnut kritiikkiä talouselämän epäkohdista ja teknologisoitumisen vaaroista 1980-luvulta lähtien. Harvassa ovat ne suomalaiset yritysjohtajat, pankkivaikuttajat ja poliitikot, joita Ojapelto ei syytä väärinkäytöksistä, takinkäännöstä ja vastuun pakoilemisesta.

Iskevimmillään Ojapelto on kritisoidessaan käsitystä ostovoiman kasvusta vietäessä tuotantoa Aasiaan tai kehitysmaihin. Työt tehdään halvemmalla ja pienemmällä ihmistyömäärällä automaation ansiosta, joten globaalissa mittakaavassa ostovoima vähenee.

Kuitenkaan kokonaiskuvaa maailmasta ei voi rakentaa pelkästään varjoihin tuijottamalla, vaikka ei ongelmien olemassaoloa saa kieltääkään. Ojapelto ei saanut kirjallaan aikaan rakentavaa vuoropuhelua. Ehkä se ei ollut hänellä tarkoituksenakaan.

* * *

Täysin synkältä tilanne ei vaikuta. Vaikka voi olla vaikeaa nostaa väärinkäytökset esiin, tietotekniikka tarjoaa tähän aiempaa parempia mahdollisuuksia. Nettiyhteisöt kuten Wikileaks.org ovat paljastaneet väärinkäytöksiä ja tehneet piilossa tapahtuneesta kähminnästä näkyvää.

Globaali tietoverkko tekee mahdolliseksi sen, että sankaruutta voi syntyä yhteistyön voimin. Tällöin yhden ihmisen ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta ja seuraamuksia väärinkäytösten paljastamisesta.

Vastuu on meillä. Ihmisillä on vaihtoehtoja. Maapalloistuminen avaa ajatusten horisontteja, ja teknologia voi parantaa elämän laatua. Toivottavasti uskallamme olla arkipäivän sankareita.

Työtä Suomen hyväksi

Missä mennään, Suomi? Ymmärtävätkö päättäjät miten yhteiskuntaa varjostavat ongelmat ratkaistaan?

Modernilla yhteiskunnalla riittää haasteita: ilmastonmuutos, energian riittävyys, ikääntyvä väestö... Kuka osaa kertoa, miten tulee toimia jotta Suomi voi hyvin tulevaisuudessa?

Tuo oli retorinen kysymys, mutta onneksi siihen on vastaus: tutkimuksen pitää pystyä antamaan vastauksia yhteiskunnan kohtaamiin haasteisiin. Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat avainasemassa.

Koska tutkimus on yhä enemmässä määrin laskennallista, moni asia jäisi tutkimatta, jos tutkijoilla ei olisi käytettävissä pitkälle kehittynyttä sähköistä infrastruktuuria. Laskennallisen tieteen merkitys kasvaa jatkuvasti uusilla alueilla, esimerkkinä yhteiskuntatieteissä. Lisäksi tarvitaan joku taho ottamaan vastuu tutkimusaineistojen tallentamisesta ja hyödyntämisen edistämisestä.

* * *

Mitä ilmastonmuutos merkitsee Suomelle? Pelkkä maapallonlaajuinen ennuste ei riitä, vaan tarvitaan tarkempaa ymmärrystä. Miten sademäärä jakaantuu ajallisesti ja paikallisesti? Ja mitkä ovat lämpötilan vaihteluvälit vuodenajasta ja paikkakunnasta riippuen?

Entä energian riittävyyden haasteet? Löytyykö ratkaisu fuusiosta, bioenergiasta vai äärimmäisen säästeliäästä energian käytöstä? Kukapa sen voisi selvittää paitsi tutkijat?

Entä suomalaisten terveys vuonna 2030? Osaammeko hyödyntää biolääketieteen uusimpia mahdollisuuksia? Tarjoaako Suomi kansalaisille henkilökohtaista genomi- ja elintapatietoihin perustuvaa diagnoosia, jonka avulla vältetään turhat lääkitykset ja osataan valita parhaiten tepsivä hoito? Voisiko terveydenhuollossa olla Suomen merkittävin vientituote vuonna 2030?

* * *

Tietotekniikan olennaisen tärkeyden yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemisessa toteaa juuri ilmestynyt Liikenne- ja viestintäministeriön raportti "Sähköisesti nouseva Suomi" (Viestinnän elinkeinopoliittisen työryhmän loppuraportti, LVM 43/2009).

Alla muutama poiminta numeroiduista työryhmäehdotuksista:

1: ... Työryhmä esittää, että valtioneuvosto laatii uuden, eri hallinnonalojen politiikat yhdistävän, täysin digitaalisen Suomen rakentamiseen tähtäävän toimenpideohjelman.

2: ... tähdätään kansallisen hiilijalanjäljen pienentämiseen 15 prosentilla tieto- ja viestintätekniikan avulla vuoteen 2020 mennessä.

5: Työryhmä kannattaa EU:n komission julkisen tiedon uudelleenkäytön helpottamiseen tähtääviä linjauksia ja esittää, että valtioneuvosto tekisi vuoden 2010 aikana valtiovarainministeriön esittelystä asiasta poliittisen tason linjauksen.

8: Työryhmä kiinnittää huomiota osaamispuutteisiin julkisen sektorin tieto- ja viestintätekniikan hankinnoissa.

* * *

Siinäpä haasteita. Mutta sehän meille sopii. Hoidetaan hommat niin että Suomi pärjää tulevaisuudessakin.

Pari sanaa suomalaisten kansallisharrastuksesta - neuvojen antamisesta Nokialle

Jokainen kynnelle kykenevä suomalainen tuntuu innostuvan Nokian tilanteesta ja haluaa kantaa kortensa kekoon Nokian neuvomisessa. Ja monet tuntuvat olevan hyvin fiksuja, jopa siinä määrin että toivoisi Nokian johdon näitä neuvoja kuuntelevan.

Hyvä esimerkki hyvistä neuvoista on palveluihin liittyvien ongelmien syväanalyysi. Tuohon ei ole enää paljon lisättävää.

Toisaalta - luulisi Nokialla riittävän fiksua väkeä. Ainakin tapaavani nokialaiset ovat sellaisia olleet, jopa silmiin pistävässä määrin. Fiksuutta ja kunnianhimoa ei tunnu puuttuvan. Ja tuskinpa Nokia tästä mihinkään häviää, sen verran hyvissä asemissa yhtiö kuitenkin on, pörssikurssin matelemisesta huolimatta.

Ehkäpä suomalaisten halua neuvoa Nokiaa johtuu siitä, että haluttaisiin saada Suomeen uusi Nokia entisen Nokian paikalle, samanlainen nouseva tähti jonka menestystä seurattiin pelonsekaisella kunnioituksella. Nyt Nokiasta on tullut jättiyritys jättiyritysten joukossa, "business as usual".

Toki Nokialla on tiukat paikat. Erityisesti Apple ja Google ovat löytäneet keinot haastaa Nokian - tai oikeastaan ne ovat löytäneet markkinoilta kolon jossa isokin yritys pystyy rakentamaan vielä isompaa tulevaisuutta itselleen. Se on näinä aikoina melkoinen saavutus.

Mutta missä on tulevaisuuden bisneksen "luvattu maa"? Luotetaanko Googleen, keksiikö Apple seuraavan menestystuotteen reseptin, aloittaako Microsoft uuden nousun ja onko jälleen IBM:n uuden nousun hetki?

Niin, ja jyräävätkö aasialaiset loppujen lopuksi länsimaat alleen? Ehkä olisi syytä ruveta opettelemaan kanji-merkistöä, ihan varmuuden vuoksi.

Google - se on vaan parempi

Luulin että suomalaisissa karttapalveluissa osataan kotimaan olosuhteet. Mutta Google tuntee Suomen parhaiten.

Uudenvuodenaattona ajattelin tarkistaa matka-ajan ja reitin Helsingistä Orivedelle. Yritin käyttää Fonectan 02.fi-karttapalvelua, mutta se ei toiminut niin kuin pitäisi. Googlen karttapalvelu pelasti päivän.

Miten voi olla niin, että monikansallinen jättiyritys tuottaa paremmin Suomessa toimivan karttapalvelun kuin suomalaiset osaavat?

Ensimmäinen ongelma oli virheilmoitus, joka ei kertonut käyttäjälle mitään: "Ole hyvä ja syötä ainakin kaupunki, postinumero tai maamerkki." Olin syöttänyt lähtöpaikan ja päätepisteen osoitetiedot, joten ilmoitus ei tehnyt hullua hurskaammaksi.

Myöhemmin kävi ilmi, että kadun nimi oli muuttunut hiukan, eikä 02.fi tuntenut enää vanhaa nimeä. Mutta olisi siitä voinut edes jotain kertoa käyttäjälle.

Seuraavaksi kokeilin Googlen karttapalvelua. Matkakohteen osoitteeseen viittaava virheilmoitus oli jo selkeämpi: "Emme pysty tulkitsemaan sijaintia."

Lisäksi Google antoi ohjeita, miten virhettä voi yrittää korjata. Laitoin kadun nimen sijasta päätepisteeksi "Orivesi", jolloin reitti löytyi riittävällä tarkkuudella.

Google jopa tarjosi kahta vaihtoehtoista reittiä, toinen E12-moottoritietä ja toinen E12:tä sekä 57-tietä Hämeenlinnasta eteenpäin. Matka oli vaihtoehtoisella reitillä lyhyempi vaikkakin matka-aika oli hitusen pidempi.

Kokeilin vielä uudestaan 02.fi-palvelua, jolloin kävi ilmi vielä yksi virhe: Fonectan palvelu arvioi matka-ajan huomattavasti alakanttiin, ilmeisesti kesän nopeusrajoitusten perusteella. Luulisi Fonectan nyt sentään tietävän että Suomessa on talvi.

Googlen arvio osui nappiin parin minuutin tarkkuudella. Niin, eikä 02.fi osannut ehdottaa vaihtoehtoista reittiäkään. Sekin tuli testattua paluumatkalla.

Nettiuutiset ja otsikon nikkaroinnin taito

Netissä käydään taistelua silmäpareista. Otsikon nikkaroinnin taito ratkaisee lukijamäärissä.

Nettiuutisia julkaiseva toimittaja ihmetteli, miksi jokin juttu saa Amppareissa 16 000 klikkausta ja toinen hädin tuskin parikymmentä. Kiinnostavuus voi olla kiinni yksittäisestä sanasta otsikossa.

Mutta onko reseptiä siihen, miten saada tuhansia klikkauksia? Pitäisikö otsikon kirjoittamiseen käyttää yhtä paljon aikaa kuin tekstin viimeistelyyn?

Lukijaa kiinnostaa aihe, joka tarjoaa vastauksia turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja arvonannon tarpeisiin.

Selitystä voi etsiä Maslowin tarvehierarkiasta. Ihmisen tarpeiden sanotaan alkavan fysiologisista tarpeista ja päätyvän itsensä toteuttamisen tarpeeseen. Kun alempi taso on täytetty, voidaan siirtyä seuraavalle.

Kuitenkaan moni suosittu otsikko ei selity tarvehierarkialla. Mitä tarvetta täytti aihe "Tutkimus väittää: Sibelius oli natsi"? Entä "Testosteroni lisää reilua peliä"? Kummatkin aiheet olivat tiedeuutisten suosikkeja Amppareissa.

Veljekset Chip ja Dan Heath valottavat ideoiden kiinnostavuutta teoksessaan "Made to Stick". Kirjan periaatteet pätevät niin markkinoinnissa kuin jutun otsikoinnissakin.

Heathien mukaan idean suosio selittyy lähes aina jollakin seuraavista tekijöistä: yksinkertaisuus, yllättävyys, konkreettisuus, uskottavuus, tunteisiin vetoavuus, tarinankerronta.

Suosituksi nousi Ampparin tiedejuttujen puolella aihe "Valtava pimeän aineen pilvi on törmäämässä Linnunrataan" (7859 klikkausta). Otsikossa oli yllättävyyttä, konkreettisuutta ja tarinaa. Siitä halusi tietää enemmän.

Vastaesimerkki oli urheilu-uutinen "Nieminen jatkoon Salzburgissa" (tätä kirjoittaessa nolla klikkausta). Otsikko paljasti kaiken eikä houkutellut lukemaan enempää.

Heathien mukaan mysteerin esittäminen tepsii aina. Esitä kysymys joka houkuttelee lukemaan: "Miksi polkupyörällä ajamista ei koskaan unohda?" (4554 klikkausta). Tässä on yksinkertaisuutta, yllättävyyttä, konkreettisuutta ja ennen kaikkea kiehtova kysymys.

Tietenkin voi tehdä niinkin, että et lopulta paljastakaan koko vastausta. Lukija jää odottamaan jatkoa.

Mutta lieneekö menestysreseptiä lopultakaan olemassa? Muistaakseni se oli Ray Charles joka totesi: "Yksikään piru parka koko maailmassa ei tiedä mistä tulee hitti."

Kun tietokone pannaan ruoriin...

Sain Amazonilta seuraavanlaisen mainoksen:

We've noticed that customers who have purchased or rated The Complete Stories by Flannery O'Connor have also purchased Flannery O'Connor Complete Stories by Flannery O' Connor. For this reason, you might like to know that Flannery O'Connor Complete Stories is now available.

Jeps, kyllähän tuo kirja kiinnostaa mutta kyllähän tuo kirja minulla jo on, joten en kylläkään sitä enää tarvitse.

Olisiko Amazonin porukka joulun/uudenvuoden vietossa ja tietokone laitettu ruoriin?

Ekotehokkaasti, terveydeksi

Vuosi vaihtui ja mielellään sitä toivoisi, että asiat muuttuisivat. Mutta yleensä kaikki jatkuu ennallaan.

Vuoden 2009 loka-marraskuussa ryöpsähti julkisuuteen monta raporttia suomalaisen osaamisen tilanteesta. Tietoyhteiskunnan kurjaa kuntoa ruoskittiin Teppo Turkin kokoamassa EVA:n raportissa "Nykyaikaa etsimässä - Suomen digitaalinen tulevaisuus". Itseruoskinta jatkui lehtien palstoilla, tosin jotkut intoutuivat jopa kehumaan Suomea.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkisti raportin "Evaluation of the Finnish National Innovation System", jossa Suomea moitittiin monimutkaisista ja päällekkäisistä rakenteista ja huonosta kansainvälistymisestä. Samaa moitetta nurkkakuntaisuudesta tuli Suomen Akatemian raportissa "Suomen tieteen tila ja taso 2009".

* * *

Raporttien ymmärtämisen yrittämisen informaatioähkystä on vaikea päästä yli.

Miten löytää selkeää juonta lukemattomien yksityiskohtien joukosta? Mutta pikku hiljaa alkaa jonkinlaista ymmärrystä syntyä keskustelujen ja pohdiskelujen myötä. Erityisen mielenkiintoisia mahdollisuuksia tarjoaa tietotekniikan fiksu käyttö.

Suomi ei voi kehuskella, että osaisi ottaa tietotekniikasta parhaalla mahdollisen hyödyn kilpailutekijänä. Pahimmillaan tietotekniikka nähdään ainoastaan kustannuksena joka tulee karsia minimiin. Mutta pelkkä kulujen karsinta johtaa entistä huonompaan tilanteeseen ja huonosti toimivan tietotekniikan aiheuttaman piilotyön lisääntymiseen.

* * *

Suomalaiset ovat hyviä luomaan instituutioita ja huonoja muuttamaan tai lopettamaan niitä. Aina on löydettävissä perusteluja toimintamalleille, jotka kansainvälisestä vinkkelistä näyttävät järjettömiltä ja nurkkakuntaisilta.

Kaikkea ei toki ole tarpeen repiä alas vain siitä syystä, että kyseiset tekemiset eivät kiinnosta muuta maailmaa. On kuitenkin hyvä miettiä kriittisesti, mitä meidän kannattaa tehdä Suomessa ja mitä tuoda tänne maailmalta. Ja mitä voimme tarjota vastineeksi siitä että muut antavat osaamistaan meidän käyttöömme.

Euroopan neuvosto totesi joulukuun alussa: "... a range of new opportunities exist for European leadership in ICT, that are driven by new scientific findings, by new technology development and by the innovative use of technology to lay the basis for modern science and to address emerging challenges in areas such as the transition to an eco-efficient economy or sustainable health care for an ageing population".

Tiivistettynä: tietotekniikan huippuosaamisella edistetään ekotehokkuutta ja terveyttä. Kummatkin ovat Suomelle mahdollisuuksia.

* * *

Isoin muutos ajattelumalliin syntyy siitä, että ei ajatella asioita vain Suomen näkövinkkelistä vaan mietitään isompaa kokonaisuutta. Asiat kytkeytyvät toisiinsa ja monet ongelmat ovat luonteeltaan yleismaailmallisia. Niinpä ne kannattaa myös ratkoa kansainvälisen yhteistyön tasolla. Tällöin mukaan on mentävä ajoissa ja omat näkemykset on sovitettava yhteistyökumppanien näkemyksiin.

Tulevaisuuden kannalta Suomelle olennaista toimialaa voisi kutsua yhteiskunnan näkövinkkelistä "osaamisen tuottamisen sektoriksi", johon kuuluu tutkimus, opetus ja näitä tukeva toiminta sekä näihin asioihin linkittyvät yhteiskunnallisesti tärkeät tehtävät.

Asioiden hoitamiseen tarvitaan integraattori joka saa osaset toimimaan tehokkaasti yhdessä. Lisäksi täytyy ymmärtää asioiden ennakointi: meidän tulee nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä tänään on tarpeen asialle tehdä.

Homman hoitaminen vaatii sinnikkyyttä, mutta eiköhän sitä Suomesta löytyy, samoin kykyä ja halua saada asioita aikaan.

Laitetaan Suomi kuntoon - nyt jos milloin on tähän mahdollisuuksia.