Savonlinnan oopperajuhlat 100 vuotta

Pentti Savolainen on kirjoittanut historiikin, joka lunastaa paikkansa paitsi oopperajuhlien satavuotisen historian juhlakirjana myös erinomaisena katsauksena suomalaiseen muusikkimaailmaan: Savonlinnan oopperajuhlat 100 vuotta (Otava, 2012; ISBN 978-951-1-26542-9).

Itseäni kiinnosti kysymys siitä, ovatko oopperajuhlat todellakin satavuotiset, mutta tällä asialla Savolainen ei lähde spekuloimaan, toteaa vain että muillakin vanhoilla oopperajuhlilla on ollut vuosien taukoja. Tosin Savonlinnan osalta tauot ovat olleen pitkiä, vuosikymmenen luokkaa, mutta en silti rupea asiasta käräjöimään.

Mukavasti Savolainen kertoo sekä yleisistä linjoista että vähemmän tunnetuista asioista ”kulissien takaa”. Teoksen informaatioarvoa lisää henkilöhakemisto, luettelo Savonlinnan oopperajuhlilla vierailleista oopperataloista sekä luettelo oopperajuhlilla esitetyistä teoksista, mistä käy ilmi myös ne vuodet jolloin oopperajuhlat ovat olleet tavalla tai toisella pois toiminnasta.

Kirja on myös kohtuullisen tiivis, 207 sivua, ja kooltaan sellainen että se mahtuu pienehköllekin pöydälle, mistä kummastakin seikasta voi antaa kiitosta.

Entä mikä on Savonlinnan erityispiirre? No, yksi merkittävä asia on uusien oopperoiden tilaaminen: ”Juuri suomalaisista kantaesityksistä ovatkin muodostuneet Savonlinnan juhlien suurimmat ja kansainvälisesti näkyvimmät valtit.”

Parhaimmillaan noin sata ulkomaista kriitikkoa ja tiedottajaa on ollut paikalla, tosin ehkä tämän päivän sosiaalisen median maailmassa voi ajatella että tiedottamista harrastaa yhä suurempi ulkomaisten osallistujien joukko.

Helppoa ei oopperan alkutaival Suomessa ollut. Aino Ackté oli keskeinen Savonlinnan oopperajuhlien käynnistämisessä, omalla henkilökohtaisella riskillään. (Tosin raha-asioissa Ackté taisi kyllä yleisesti ottaen pärjätä erinomaisen hyvin, mutta tappioitakin silti tuli.)

Joskus Ackté myös toi esille oopperadiivan elkeet, esimerkiksi väittelyssä Wäinö Solan kanssa: ”Kuinka te herra Sola rohkenette asettua minua vastaan, minua, joka tiedän kokemuksestani, miten maailman suurimmilla oopperanäyttämöillä esiinnytään… Minä sanon teille suoraan, että te olette täysiä diletantteja kaikki, laulajina ja näyttelijöinä jopa suorastaan idiootteja siinäkin suhteessa, että te ette osaa antaa arvoa minun ohjeilleni ja neuvoilleni, joita minä suuren kokemukseni ja menestykseni myötä alennun teille antamaan…”

Rahoituksen hankkiminen ei ollut helppoa. Vuoden 1972 alussa Talvela uhkasi jopa jättää Suomessa laulamisen kokonaan, ellei opetusministeriö antaisi oopperajuhlille tarvittavaa avustusta. Talvelan viesti meni opetusministeriöön, ja rahoitusta tulikin varsin mukavassa määrin.

Talvelan roolihahmo tsaari Boriksena muistetaan, ja tästä Talvela kertoi Savolaiselle näin: ”Boriksen on luultavasti oltava ja pitääkin olla hieman hullu. Olen itsekin sanonut, että kun tekee Boriksen sata kertaa, niin joko siihen kuolee tai tulee hulluksi.” --- Talvela teki Boriksen roolin pitkästi yli kaksisataa kertaa.

Teos on mainio historiikki, kiinnostava myös muille kuin oopperan ystäville tai Savonlinnan kävijöille. Tähän kirjaan tullaan varmasti viittaamaan useasti tulevaisuudessa.

The fifth witness

Michael Connellyn jännäri liikkuu oikeusjuttujen maailmassa, päähenkilönä Mickey Haller: The fifth witness (Orion, 2011; ISBN 978-1-4091-1833-6). Haller on vaihtanut toisenlaisiin lakihommiin USA:n asuntokriisin puhjettua: hän pyrkii pitämään pankkien hampaisiin joutuneilla asiakkaillaan katon pään päällä.

Connelly pyörittelee tarinaansa ihan mallikkaasti, mutta jonkin verran vaisuutta tässä tarinassa ehkä oli. Toisaalta tarinassa on mukavasti inhimillistä lämpöä, kun Haller yrittää lämmittää suhdetta ex-vaimoonsa, ja joutuu siinä samalla pohtimaan oman työnsä merkitystä, kun pitää valita työn ja ihmissuhteen välillä.

Connelly kirjoittaa taitavasti, ja vaikka tämä tarina ehkä on rutiininomainen suoritus, oli siinä kuitenkin sen kaltaista lämpöä joka monesta dekkarista puuttuu. Ei hassumpi kertomus.

Kuoleman shakkia Shanghaissa (ja e-kirjojen lukemisesta)

Innostuin tutkimaan Helmet-järjestelmän e-kirjojen valikoimaa Ellibs-palvelun kautta. Kaikenlaista sieltä löytyykin, esimerkkinä Juha Kuikan dekkari Kuoleman shakkia Shanghaissa (Myllylahti, 2010; ISBN 978-952-202-216-5).

Dekkarin kuvausteksti on hyvinkin kiinnostava, otanpa siitä lainauksen tähän:

Shanghailainen komisario Cao joutuu keskelle länsimaisten liikemiesten ylellistä elämää tutkiessaan raakaa murhaa.

Tutkinnan haasteiksi muodostuvat niin murhaajan virittämät ansat kuin omien kollegoidenkin epäilyt hänen kyvykkyydestään. Loogisella päättelyllään sekä kokemuksen mukanaan tuomalla intuitiollaan Cao jäljittää vihjeiden alkuperää. Kärsimättömälle esimiehelle taas toisi mainetta, kunhan edes joku epäillyistä pidätettäisiin murhaajana.

Kovasta painostuksesta huolimatta, periksi antamattoman rauhallisella tyylillään Cao etenee tutkinnassaan kuitenkin vääjäämättä oikeille jäljille.

Tässä klassisen salapoliisiromaanin rakennetta noudattavassa kertomuksessa yhdistyvät helppolukuisuus, nopeat käänteet, nerokas juonen rakenne sekä jännityksen säilyminen loppuun asti. Lisäksi se kuvaa kaukomaille lähetettyjen ekspatriaattiperheiden arkitodellisuutta draamoineen.

Jonkinlaista "selkokielisyyttä" tässä dekkarissa tuntuu olevan, mutta samalla myös jotensakin kulmikasta teksti on. 

Helmetin e-kirjoissa ei onnistu edes pienten tekstikatkelmien kopiointi käsin, mutta sentään tulostus näytti onnistuvan (max 10 sivua). Tulostus tapahtuu bittikarttojen kautta, mutta tulostustiedoston talteen ottamalla ja OCR-ohjelmistoa käyttämällä (tekstintunnistus) voi saada takaisin tekstiversion. Tosin tämä on käytännössä (skannausvirheiden korjauksien kera) yhtä työlästä kuin käsin kopiointi.

Tässä näyte dekkarista: "Miten he olisivatkaan voineet tietää, että Johan makasi suruttoman elottomana omassa vuoteessaan talonsa toisessa kerroksessa. Sieltä hänet löysi kotiapulainen vasta illan koittaessa, kun hän alkoi ihmetellä isännän unentarpeen pituutta. Johanin kasvot olivat ruhjeiset ja sänkyvaatteet sekä tyyny veren tahrimat."

Ja vielä toinen lainaus: "Cao tiedusteli edelleen Hu:lta, oliko vieraiden joukossa ollut ketään sellaista, joka olisi käynyt talossa aiemmin. Hu ei kuitenkaan ollut asiasta aivan varma. Hän totesi, että vaikka hänen isäntänsä oli pohjimmiltaan sosiaalinen ja vieraanvarainen, hän ei jostain syystä yleensä halunnut kutsua ihmisiä kotiinsa. Nämä syntymäpäiväkutsut olivat ehdottomasti poikkeus sinä aikana, kun hän oli talossa perhettä palvellut."

Ja esimerkki siitä, miten kirjan hahmot on laitettu puhumaan: "- Tuo oli mielenkiintoinen tarina, aivan kuin kolmannen luokan salapoliisiromaanista. Mutta Teillä ei ole pienintäkään todistetta tuollaisen mielikuvituksellisen kertomuksen pohjaksi."

Kulmikasta ja kankeaa tämä teksti on, eikä hirveästi houkuttele lukemaan, varsinkin kun kirjan taitto on kovasti viimeistelemätön, omakustannemainen. Mutta ehkä tosi kovaan dekkarinälkään tämmöisenkin voisi lukaista.

Kielen ja kirjallisuuden hämärä (sekä pari sanaa Helmetin e-kirjapalvelusta)

Päivi Mehtonen on toimittanut mielenkiintoisen artikkelikokoelman kirjallisuudentutkimuksesta ja -historiasta: Kielen ja kirjallisuuden hämärä (Tampere University Press, 2002; ISBN 951-44-5478-2).

Latasin kirjan pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmästä e-kirjana, ensimmäistä kertaa kokeilin tätäkin mahdollisuutta.

Olen kyllä muutamaan kertaan törmännyt Helmetissä mainintaan "available online", mutta koska pidän painetuista kirjoista, en ole sähköisiin versioihin turvautunut. Ja sitäpaitsi minulle ei ole iPadia tai iPhonea, joilla olisi kätevämpi lueskella sähköistä sisältöä kuin tietokoneen näytöltä.

Helmetin linkki vei Ellibs Bookstore -palveluun, josta löytyi - tässä tarvitaan kirjastokortin numero ja pin-koodi - paitsi e-kirjan latauslinkki myös linkki Adoben sivulle, josta voi ladata katseluohjelman (Adobe Digital Editions). Tämäkään ei vielä riitä, vaan täytyy myös rekisteröityä Adoben palveluun, mikä sinänsä oli kohtuu suoraviivaista eikä edes vaatinut sähköpostiosoitteen varmistamista.

Kun olin asentanut ohjelmiston ja avannut e-kirjan latauslinkin kautta, tuli kirja näkyviin katseluohjelman teospalkissa, ja siitä klikkaamalla pääsi sitä selaamaan ja lukemaan. Ilmeisesti tiedosto on PDF-tiedosto, johon on lisätty käyttöoikeuksien valvontaominaisuudet, joten tavallisella PDF-lukuohjelmalla se ei aukea.

Kirja ei näkynyt lainana Helmet-palvelun puolella, mutta ilmeisesti Ellibsissä lienee jokin rajoitus yhtäaikaisten e-kirjalainojen määrälle, ainakin näin voisi kuvitella. Sekään ei vielä selvinnyt, mikä on laina-aika ja mitä tapahtuu sen päättyessä.

Näin pilvipalvelujen aikakaudella tuli myös mieleen, että näkyisikö tuo kirjastosta lainattu (?) teos saman tien toisella koneella, jossa on Adobe Digital Editions -ohjelmisto ja jonka olen auktorisoinut samalla Adoben käyttäjätunnuksella. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kokeilin lainata teoksen uudelleen Helmetistä, ja siinä yhteydessä huomasin että latauksen yhteydessä tulee valittua myös laina-aina, joka on oletuksena yksi päivä ja valinnaisesti seitsemän päivää.

Kirjan tekstistä ei voi kopioida cut-and-paste -tyyliin (näin arvelinkin), mutta kirjanmerkkejä sivuille voi laittaa, mikä sinänsä on kätevää. Mutta jos haluaa teoksesta lainata tekstiä, pitää se käsin kopioida, niin kuin muutenkin olen näissä kirja-arvioissa tehnyt.

Ja jotta asia ei olisi näin yksinkertaista, Helmet tiedotti juuri äskettäin uudesta palvelusta, jossa digitaalista aineistoa voi käyttää tietokoneilla ja mobiililaitteilla, ohjelmistona OverDrive Media Console. Palvelu siis vaatii oman erillisen katseluohjelmansa asentamisen.

Uusi lukuohjelma tulee aiemmin Ellibs-palvelussa käytetyn Adobe Digital Editions -ohjelmiston rinnalle. Epäselvää on, mitä eroa sisällöissä ja aineiston käyttöperiaatteissa tulee olemaan.

No, menenpä lopulta itse teokseen.

Kiinnostuin Mehtosen toimittamasta kirjasta Yrjö Varpion artikkelin ansiosta, siinä Varpio pohtii Lauri Viidan kieltä, sitä voisiko Viidan kielikoukeroilla ja skitsofrenialla olla jokin yhteys.

Teoksessa Kielen ja kirjallisuuden hämärä on sivuja 273, joten sen lukeminen tietokoneen näytöltä ei oikein houkutellut, mutta teosta kyllä silmäilin ja sen kiinnostavaksi havaitsin.

Esipuheessa pohditaan kirjallisuuden ja ajattelun monimerkityksisyyttä ja hämäryyttä: "Millaisia tarkoitusperiä hämäryys palvelee - voiko se jo itsessään ilmaista jotakin? Miksi kieli, kerronta ja kuvaus niin helposti asettuvat selkeyden ja hämäryyden, tai kirkkauden ja pimeyden symboliikkaan?"

Mutta tämän kirjan ei ole tarkoitus olla hämärä: "Kohdistamalla katse suoraan itse hämäryyteen alkaa silti hahmottua lukutapoja ja traditioita, joissa selkeys on ollut kaikkea muuta kuin itseisarvo."

Mielenkiintoista oli historiallinen tarkastelu, jossa pohdittiin hämäryyden merkitystä erilaisissa vastakkainasetteluissa: "skolastiikka vastaan humanismi, katolisuus vastaan uskonpuhdistus, maakeskeisyys vastaan aurinkokeskeinen maailmankuva, tai klassismi vastaan ekletismi". Ja toisaalta hämäryyden modernissa puolustuksessa on vedottu taiteen jäljittelevään luonteeseen: "todellisuuden fragmentoituessa kieli ja merkityskin fragmentoituvat".

Ja lopuksi vielä kysymys: "Jos teos tai ilmaisu ei avaudu lukijalle tämän ponnisteluista huolimatta, onko vikaa silloin tekijässä, tekstissä vai sen lukijassa?"

Kirja-arvioiden tunnisteista ja kirjablogin pitämisestä

Käytin eilen jonkin verran aikaa julkaistujen kirja-arvioiden läpikäyntiin. Päätin vihdoinkin täydentää arvioiden tunnisteet tekijöiden nimillä.

Tämä on jäänyt tekemättä, sillä Valopolku-blogi muuttui puolihuomaamatta kirja-arvioblogiksi, mikä ei ollut alunperin tarkoitus ollenkaan, enkä tässä yhteydessä riittävän ajoissa huomannut tarvetta antaa postauksille systemaattisia tunnisteita kirjojen tekijöistä. Ja sitten jätin tunnisteet laittamatta kun niitä aiemminkaan ei ollut käytössä.

No, eilen kävin läpi melkoisen määrän kirja-arvioita - julkaistuna postauksia on 702 kappaletta - ja jokaiseen pyrin laittamaan tunnisteeksi tekijöiden nimet: kirjan kirjoittajat, toimittajat, kuvittajat ja kääntäjät. Ja melkoinen määrä näitä tunnisteita pitikin laittaa.

Onneksi homma sujui alun opettelun jälkeen kohtuu rivakasti, käyttäen Blogger-ohjelmiston vanhaa käyttöliittymää joka tuntui kätevämmältä ja nopeammalta.

Minuutissa sain hoidettua 5-10 kirja-arviota, ja yhteensä hommaan kului pari kolme tuntia, johtuen siitä että korjasin samalla tunnisteita muutenkin, ja joitakin huomaamiani kirjoitusvirheitä myös.

Tunnisteista käy ilmi mielenkiintoisia asioita, esimerkiksi se, että suosituimmat tekijät ovat seuraavat kolme, kaikista seitsemän postausta: Aila Meriluoto, Håkan Nesser, José Saramago.

Seuraavaksi suosituimmat, kuudella postauksella, ovat seuraavat: Alexander McCall Smith, F. M. Dostojevski, Maarit Verronen, Tomi Kontio.

Ja viiteen postaukseen ovat päässeet seuraavat: Antti Tuuri, Henriikka Tavi, J. M. Coetzee, Jarkko Sipilä, Jyri Raivio, Kalevi Nyytäjä, Kimmo Pietiläinen, Kjell Westö, Matti Yrjänä Joensuu, Michael Freeman, Saara Villa. Tässä listassa on kirjailijoiden lisäksi myös teosten suomentajia.

Jonkin verran tunnisteita voisi vielä käydä läpi. Voisi yhdistellä saamaa tarkoittavia tai samaan asiaan liittyviä tunnisteita sekä poistaa sellaisia joita on käytetty ehkä kerran tai kaksi ja joilla ei tunnu olevan informaatioarvoa. Mutta ehkä tämä urakka jää tältä kertaa tekemättä, riittää että tekijätiedot on nyt käyty läpi.

Sekin lienee sanottava, että en ole ihan varma missä tarkoituksessa tätä blogia pidän. Lähinnä se on itselleni, jotta saan jonkinlaisen kirjanpidon siitä mitä kirjoja on tullutkaan luettua ja mitä niistä olen ajatellut.

Mutta ehkä tästä on myös yleisempää hyötyä, kävijämäärä tuntuu vakiintuneen tuonne 40-50 päivittäisen kävijän tasolle, mikä on oikein mukavaa.

PS. Tässä vielä neljään postaukseen päässeet tekijät, ei heitäkään nyt kovin monta ole: Colin Dexter, Dashiell Hammett, Donald E. Westlake, Hannu Hautala, Ian Rankin, Jaakko Kankaanpää,
Jasper Fforde, Jorma-Veikko Sappinen, Kari Enqvist, Katleena Kortesuo, Lauri Viita, Markku Envall, Markus Varesvuo, P. G. Wodehouse, Rex Stout, Stuart M. Kaminsky, Tony Hillerman, Tuomas Kyrö. Aika moni näistä on dekkarien kirjoittajia tai suomentajia.