Kai Ekholm: Tähtisilmä

Luin Kai Ekholmin dekkarin perä-perää Jari Järvelän jännärin Tyttö ja seinä kanssa, ja pakostakin tuli mieleen vertailla niin teosten kerrontaa kuin tematiikkaakin. Joka tapauksessa varsin omaperäinen on tämä 1990-luvun talousromahdusta peilaava romaani: Tähtisilmä (Atena, 2016; ISBN 978-952-300-193-0).



Ekholm kirjoittaa nopearytmisesti, paikoin melko lailla leveällä pensselillä maalaillen, jossain määrin pilkettä silmäkulmassa viljellen. Rahanhimoiset pankkiirit ja keljut päättäjät saavat aikalailla satikutia, ja vaikka tarinassa on nimellisesti kyse yli kahdenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista, riittää kirjan juonessa piikkejä tämänkin ajan ilmiöihin ja tapahtumiin.

Jari Järvelän jännäritrilogian päättävä Tyttö ja seinä on siinä määrin kova verrokki, ettei Ekholmin teos tuntunut ihan niin kovalta suoritukselta kuin jos olisin lukenut sen jonkin vaatimattomamman teoksen tuntumassa.

Mainio kertomus tässä joka tapauksessa on, vaikkakin romaanin loppuhuipentuma sai päätä puistelemaan, ja vertaamaan siihen pröystäilemättömään eleganssiin jolla Järvelä oman romaanitrilogiansa päätti.

Kaljun ja Kiharan toinen juttu vie laman verisille jäljille Suomenlinna 1995: Isä, äiti, isoisä ja kaksi lasta katsovat auringonnousua Kustaanmiekan valleilla. Äiti silittää lasten hiuksia. Lähestyvässä ruotsinlaivassa japanilaisturistin kamera tallentaa, kun koko perhe hyppää kuolemaansa. Ratkaisemattomaksi jäänyt perhesurma päätyy vuosia myöhemmin Kaljun ja Kiharan etsivätoimiston tutkittavaksi. Etsiväpari yrittää avata menneisyyden arvoituksia, mutta joku on koko ajan heitä askeleen edellä. Ja miten tapaukseen liittyy se, että mielisairaalassa asuva vanha mies osaa piirtää yksityiskohtaisen kuvan kuolleesta perheestä? Jos miehen menneestä piirtämät kuvat ovat totta, ennustavatko nykyiset tuhon ja kuoleman kuvat tulevaa?

Kaljun ja Kiharan toisen tapauksen juuret ovat 1980-luvun talousbuumissa ja sen päättäneessä romahduksessa. Yhden perheen kohtalo avaa ikkunan aikakauteen, jolloin menestyväkin yritys kaadettiin, jos se toi häikäilemättömille pelureille suuret voitot.

FT Kai Ekholm on Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Tähtisilmä on itsenäinen jatko-osa Ekhomin esikoisrikosromaanille Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (2013).

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

Jari Järvelä jännäritrilogian viimeisen osan jonottaminen kirjastosta ei kestänyt niin pitkään kuin pelkäsin, ja lukeminen meni yhdessä hujauksessa: Tyttö ja seinä (Tammi, 2016; ISBN 978-951-31-8888-7).



Romaani toi mieleen sekä kovaotteiset jännärit että noir-tyylilajin dekkarit, mutta melkolailla omaperäisesti Järvelä tarinaansa kertoo.

Romaanin päähenkilö Metro on pahassa paikassa venäläisen gangsterin takaa-ajamana. Muutamissa kohdissa tuli mieleen Jason Bourne -jännärien meininki, eikä mitenkään huonossa mielessä, aikamoisella sykkeellä Järvelä tarinaa pyörittää.

Romaanitrilogia teki sen verran ison vaikutuksen, että kirjoihin täytyy kyllä palata jossain vaiheessa uudestaan, tarkistaa onko tarina todellakin niin upea kuin päätösosan luettuani vaikutti. Maailmanluokan jännäritrilogia, kerrassaan.

Arvostelumenestykseksi nousseen Metro-trilogian päätösosa. Metro on nuori kotkalainen nainen. Toisin kuin ikätoverinsa hän ei tee itseään näkyväksi bloggaamalla ja vloggaamalla vaan maalaamalla betoniseinään grafiitteja. Mutta nyt Metro pakenee henkensä edestä sekä poikaystävänsä surmaajaa että venäläistä oligarkkia, jonka kotigalleriasta Metro on tuhonnut muutaman miljoonan euron edestä taidetta.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Jari Järvelän trilogian toinen osa odotti lukemistaan jonkin aikaa, ja kun lukemisen vihdoin aloitin, romaanin ensimmäinen sivu jotenkin töksähti, tulin miettineeksi olenko sellaisessa mielentilassa että tätä pystyn lukemaan: Tyttö ja rotta (Tammi, 2015; ISBN 978-951-31-8343-1).



Sitten kuitenkin kävi kuten trilogian ensimmäisen romaanin kanssa, luin romaanin yhdellä rykäisyllä, eikä se tehnyt tiukkaakaan, suorastaan ahmin kirjan sivuja, ja melkeinpä toivoin että luettavaa olisi ollut enemmänkin. Tiukka ja tiivis kerronta teki romaanista mahtavan lukukokemuksen, mitään turhaa tai ylimääräistä ei mukana ollut. Yllätyksiä oli sopivan paljon, ja juoni piti kutinsa viimeiselle sivulle saakka.

Tässä leikissä rotta on aina kotona. Oikeastaan tämä ei ole edes leikkiä. Tässä syntyy ruumiita. Berliini. Vallattu talo. Alakertaa asuttaa hupparikansa. Yläkerrassa piilossa katseilta seinänkokoinen signeeraamaton taideteos, josta monet ovat valmiita maksamaan maltaita ja jonka tekijää poliisit ovat jahdanneet jo vuosia. Kun Metro eräänä aamuna palaa graffitikeikalta majapaikkaansa Berliinissä, vastassa on kasa ruumiita. Joukossa on myös hänen läheinen ystävänsä Koskelo. Vallatun talon vintiltä puuttuu kokonainen seinä, jota on koristanut maailmankuulun graffititaiteilija Banksyn työ. Kun työ ilmestyy nettihuutokaupan sivuille, Metro päättää puuttua asiaan. Ajojahti vie Metron takaisin Kotkaan, jonka hän uskoi hylänneensä ikuisiksi ajoiksi. Kotikaupungissaan hän joutuu kohtaamaan paitsi vartijan joka tappoi hänen rakastettunsa, myös vanhat ystävät jotka ovat pettäneet hänet. Pian takaa-ajajasta tulee takaa-ajettu.

Kotkalaisen Jari Järvelän dekkaritrilogian toinen osa Tyttö ja rotta jatkaa arvostelumenestykseksi nousseen Tytön ja pommin tarinaa.

Lauri Laukkanen: Camp Creative - luova valokuvaus ja kuvankäsittely

Lauri Laukkanen perehdyttää lukijan näyttävien valokuvien tekemiseen, ja erityisesti mainosten maailma tuntuu olevan tekijän ominta aluetta: Camp Creative - luova valokuvaus ja kuvankäsittely (Docendo, 2015; ISBN 978-952-291-185-8).



Kirjassa on kaksi aikalailla erilaista osaa. Ensimmäisessä osassa pohditaan luovuuden merkitystä ja harjoitellaan ideointia esimerkiksi sana-assosiaatioiden avulla. Toisessa osassa taas käydään läpi Photoshop-ohjelman mahdollisuuksia esimerkkien pohjalta. Lukijalle selviää miten mainoskuvista löytyvät suorastaan epäinhimillisiltä näyttävät ihmishahmot saavat muotonsa tietokoneen kuvaruudulla.

Suomen ensimmäinen kattava luovuutta, valokuvaamista ja luovaa kuvankäsittelyä käsittelevä teos - käsikirja kaikille niille, jotka haluavat tutkia ja kehittää omaa luovuuttaan.

Mitä on luovuus? Voiko kadonneen luovuuden oppia uudelleen? Miten sitä voidaan kehittää? Miten ideoita toteutetaan, ja kuinka tavoitteita asetetaan? Kirjan ensimmäinen osa vastaa muun muassa näihin luovuutta ja ideointia käsitteleviin kysymyksiin. Se käsittelee luovuutta käytännön tasolla sisältäen myös harjoitteita, vinkkejä ja tekniikoita, jotka auttavat lukijaa saavuttamaan oman luovuutensa maksimaalisen tason. Kirjan pääpaino on kuitenkin luovassa valokuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä. Mikä on "tavallisen" ja luovan valokuvaamisen ero? Mitä ihmettä tarkoittaa visuaalinen identiteetti ja miksi sen löytäminen on valokuvaajalle tärkeää? Kuinka keksitään luovia tarinoita ja kuvaideoita? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus kirjan toisesta osasta.

Koko kirjan näkökulma on käytännönläheinen, ja erityisesti sitä on kuvankäsittelyosio. Siinä lukija oppii askel askeleelta kaikki tarvitsemansa tekniikat luovien valokuvien ja ideoiden toteuttamiseen kattavien case study -tyyppisten esimerkkitapausten kautta.

Lauri Laukkanen on yksi maailman nuorimmista kansainvälisesti työskentelevistä mainosvalokuvaajista ja -ohjaajista. Mediatuotantoyhtiönsä pyörittämisen ohessa hän kiertää maailmaa opettaen workshopeissa sekä luennoiden luovuudesta, valokuvaamisesta ja yrittäjyydestä messuilla, kouluissa ja eri järjestöissä. Nämä kiitetyt luovuutta ja luovaa valokuvaamista käsittelevät luennot herättivät kustantajan kiinnostuksen ja johtivat pitkän suunnitteluprosessin kautta tämän teoksen syntyyn.

Homer Hickam: Crater

Homer Hickam on kirjoittanut erikoislaatuisen tieteisromaanin, jossa on sekä omaperäistä otetta että kummallisuutta kerrakseen: Crater (Thomas Nelson, 2012; ISBN 9781401686208).



Kirja aloittaa Helium-3 -romaanisarjan, joka sijoittu tulevaisuuteen, Kuun pinnalle, missä louhitaan Helium-3-isotooppia energian tuottamiseksi. Hickam on ikään kuin ottanut villin lännen tarinat, sekoittanut mukaan elementtejä rekkakuskien työnkuvasta, ja maustanut sopan teknologisilla välipaloilla.

Mitä ilmeisimmin Hickamia kiinnostaa tulevaisuus, ja hän tuntuu olevan tavattoman innostunut Kuun valloittamisesta, ja tähän liittyvistä mahdollisuuksista. Samalla tuntuu siltä, että tässä innostuksen puuskassa on unohtunut pitää tarina edes jotakuinkin uskottavana, puhumattakaan siitä, että ihmishahmot tuntuvat kovin luonnosmaisilta ja tekstissä on paikoitellen tavattomasti tyhjäkäyntiä. Toisaalta voi ajatella niinkin, että tämä on tarkoituksellista, että mahdottomat tarinankäänteet ikään kuin toimivat etäännyttävinä elementteinä ja saavat lukijan itse miettimään asioita.

Kirjan kohdeyleisö lienee nuoremmat lukijat. Kirjassa on melkolailla tieteeseen ja tekniikkaan liittyvää kuvausta, ja Hickam tuntuu melkolailla tietävän mistä kirjoittaa, paikoitellen suorastaan nörttimäistä innostusta on havaittavissa. Toisaalta sitten on myös tekstiä joka tuntuu poliittiselta tai uskonnolliselta propagandalta, ja se istui muuhun kokonaisuuteen huonosti.

It's the 22nd Century. A tough, pioneering people mine the moon for Helium-3 to produce energy for a desperate, war-torn Earth.

Sixteen-year-old Crater Trueblood loves his job as a Helium-3 miner. But when he saves a fellow miner, his life changes forever. Impressed by his heroism, the owner of the mine orders Crater to undertake a dangerous mission. Crater doubts himself, but has no choice. He must go.

With the help of Maria, the mine owner's frustrating but gorgeous granddaughter, and his gillie—a sentient and sometimes insubordinate clump of slime mold cells—Crater must fight both human and subhuman enemies. He'll battle his way across a thousand miles of deadly lunar terrain and face genetically altered super warriors in his quest to recover an astonishing object that will alter the lives of everyone on the moon.