Lars Kepler: Hypnotisoija - rikosromaani

Kirjailijanimimerkki Lars Keplerin romaanissa viritellään melkoista jännistyskertomusta, jossa kerrotaan perhesurmasta ja poliiseista jotka yrittävät rikosta ratkaista: Hypnotisoija - rikosromaani (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-7036-3).



Ruotsissa osataan kirjoittaa vetäviä dekkareita, mutta tämä romaani oli melkeinpä sillä rajalla haluaako sitä lukea, sen verran karkea ja ylitseampuva tarina oli kyseessä. Lainaan tähän kirjan esittelytekstiä:

Urheilukentän pukuhuoneesta Tumbasta, Tukholman läheltä, löytyy kauhistuttavasti surmattu mies. Myöhemmin miehen puoliso ja tytär löytyvät yhtä lailla raa'asti silvottuina perheen rivitalosta. Perheen poika Josef löytyy elossa, vaikeasti haavoittuneena. Rikoskomisario Joona Linna päättelee, että tarkoitus oli surmata koko perhe. Kun Linna saa tietää, että elossa on vielä yksi perheenjäsen, tytär, hän aikoo käyttää kaikki keinot löytääkseen tämän ennen murhaajaa. Josef häälyy tajuttomuuden rajoilla, ja nopeuttaakseen tutkimuksia Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan pojan. Tämä suostuu, vaikka on julkisesti vannonut ettei hypnotisoisi enää ketään. Näin Bark joutuu itse poikansa kanssa yllättävästi mukaan rikosten ketjuun.

Kirjan päähenkilö on poliisi Joona Linna, joka jatkaa tutkimuksiaan kirjasarjan myöhemmissä osissa. Enemmän valokeilaan nousee kuitenkin lääkäri Bark, erityisesti hänen aiempi toimintansa psykiatrina joka yritti hoitaa hypnoosin avulla pahasti traumatisoituneita ihmisiä.

Romaani ei ole kevyttä luettavaa, mikään pikainen välipala se ei ole, ja olin vähällä jättää lukemisen kesken. Jatkoin kuitenkin, sillä tarina on kieltämättä melkoisen koukuttava, käänteitä tulee kerta toisensa jälkeen, ja loppuratkaisu onnistui jopa yllättämään. Täytynee jatkaa kirjasarjan parissa.

Francisco Ibáñez: Tappajatietokone - Ällin ja Tällin uudet seikkailut

Kirjaston sarjakuvakirjojen hyllystä löytyi tämmöinen Francisco Ibáñezin huumoripläjäys, jossa tietokoneen tulo työelämään saa melkoista kyytiä: Tappajatietokone - Ällin ja Tällin uudet seikkailut (Egmont, 2002; suom. Kalle Niemimaa ja Mila Räihä; ISBN 951-876-895-1).



Mutta oikeastaan kirjassa ei niinkään ole kyse tietokoneista, vaan erilaisista kummallisuuksista joissa parivaljakko Älli ja Tälli saavat esitellä kykyään saattaa asiat totaalisen sekaisin. Kyllä tässä on pakko lainata teoksen esittelytekstiä:

Maailman kahjoimman agenttiparin seikkailut jatkuvat tällä kertaa tietokoneiden ja internetin koukeroissa! Vaarallinen tietokonevirus uhkaa maailman mahtimiehiä, joten T.I.A:n johtaja komentaa Ällin ja Tällin toimeen. Paha vain, että parannuskeino viruksen tuhoihin täytyy antaa peräpuikkoina... Kuten Tälli asian ilmaisee: "Kumihanskat esille ja paineilmatykki kouraan!" Luvassa on jälleen räävitöntä huumoria ja remuamista!

Kyseiseen parivaljakkoon en ole aiemmin tutustunutkaan, ja melkoisen leuat loksahduttava kokemus tämä olikin. Onkohan Ibáñezilla jotain hampaankolossa maailman mahtimiehiä kohtaan, sen verran kovaan käsittelyyn sarjakuvan tekijä heidät laittaa.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Vähän ihmetyttää, miksi Joël Dickerin romaanista on tullut niin suosittu. Tätä kirjoittaessa romaanista on Helmetissä varauksia 404, kappaleita 216. Toisaalta sitten on sanottava, että sivumäärästä (809 sivua) huolimatta romaani tuli luettua nopeasti, ja kieltämättä Dicker on luonut melkoisen tarinan jossa riittää ihmettelemistä: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-7305-0).



Kirja on saanut palkintojakin: Grand Prix du Roman de l'Académie Française, 2012, ja Prix Goncourt des lycéens 2012. Mutta mitkä sitten ovat teoksen ansiot?

Kirja on päällisin puolin rikoskirjallisuutta, jossa oikeusjutun kulisseissa pohditaan monenlaisia teemoja, muun muassa kirjailijan työtä ja akateemisen kirjallisuuskulttuurin olemusta. Kirjan kertoja on kirjailija Marcus Goldman, joka päättää lähteä puolustamaan opettajansa Harry Quebertin mainetta. Lainaan tähän teoksen esittelyä:

Kun Harry Quebertin puutarhasta löytyy ruumis, menestyskirjailija Marcus haluaa puhdistaa oppi-isänsä maineen. Mutta totuus pakenee kuin tuuli pikkukaupungin rannalta, ja kaikkialla väikkyy nuorena kadonneen Nolan haamu. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on rikosromaani ja romaani rikoksesta. Se kertoo kirjoittamisesta, ystävyydestä, Amerikasta ja hullusta rakkaudesta. Sen polveileva juoni imee lukijan mukaansa verkkoon, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Se on silkkaa lukemisen riemua.

Kirjassa kerrotaan siitä, mitä kirjailijaksi tuleminen edellyttää, ja myös siitä, millaista on tulla laajasti tunnetuksi menestyskirjailijaksi, varsinkin tilanteessa jossa seuraavan teoksen kirjoittamiseen kohdistuu suuria odotuksia ja paineita.

Kirjan kolmas henkilö on Nola Kellergan, tyttö joka aikoinaan katosi kävelyllä metsän läpi, ja vuosia myöhemmin löytyy haudattuna Quebertin puutarhasta. Onko Quebert syyllinen murhaan, kuten vahvasti näyttää? Vai onko tapahtunut jotain vieläkin pahempaa?

Kirja leikittelee kirjallisuuden tyylilajeilla, mukaan lukien epäluotettavan kertojan dilemma: keneen oikein voi luottaa tässä kertomuksessa, jossa tapahtumat keikahtavat päälaelleen kerta toisensa jälkeen.

Sitä ei voi kieltää, etteikö Dicker olisi onnistunut luomaan romaanin, joka tarraa lukijaan, mutta tyhjäkäyntiäkin tässä romaanissa on, puolet siitä tuntuu vähemmän olennaiselta, rönsyiltä jotka olisi voinut karsia romaanin siitä kärsimättä.

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - Greg Heffleyn julkaisu

Mistähän johtuu, etten näihin Jeff Kinneyn sarjakuvaromaaneihin ole aiemmin tarttunut? No, tämä koululaisen elämästä kertova tarina on oikein mainio kertomus niin perhe-elämästä kuin lapsuuden kommelluksista: Neropatin päiväkirja - Greg Heffleyn julkaisu (WSOY, 2011; suom. Sakari Hyrkkö; ISBN 978-951-0-38730-6).



Kirja kertoo Greg Heffley -nimisen pojan elämästä. Isoveli komentelee Gregiä miten tahtoo, ja koulussa taas nörtiksi leimattu Greg on pahnanpohjimmainen joka yrittää pärjätä parhaansa mukaan.

Huumori on oivaltavaa, mutta kirjan loppua kohden tuntui jo vähän siltä että samat kuviot toistuvat uudestaan ja uudestaan. Kirjasarjassa on ilmestynyt monta osaa tämä jälkeen, ehkäpä niitä on jossain välissä vielä syytä vilkaista.

Jari Järvelä: Särkyvää

Ikävää tässä Jari Järvelän romaanissa on se, että se tuli jo luettua, sen verran mainio lukukokemus tämä oli että tekisi mieli lukea romaani uudestaan, tietämättä mitä siinä tulee tapahtumaan: Särkyvää (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-8026-3).



Kirja kertoo elämässään epäonnistuneesta miehestä, joka ajaa autolla läpi Euroopan kohti Espanjaa ottaakseen osaa Pamplonan härkäjuoksuun. Tai lainataan tähän kirjan esittelytekstiä, jossa kerrotaan olennainen:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan. Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä. Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa. Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side. Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Blogimerkintöjen tyyliin kirjoitettu tarina - osuvine "kommentteineen" - muodostaa rungon kertomukselle, jossa kaksi hyvin erilaista ihmistä purkavat tuntojaan elämässä epäonnistumisesta. Agnes ja Teemu ovat hyvin epätodennäköinen parivaljakko, mutta niin vain reissu etenee kohti härkäjuoksua, jossa otetaan niin miehestä kuin naisesta mittaa.

Järvelällä on tiiviin kerronnan taito hallussa, ja mukavasti huumoria kantamaan näitä elämässä epäonnistuneita reppanoita, jotka ehkä loppujen lopuksi eivät kuitenkaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää.