Ekotehokkaasta tietotekniikasta suomalainen menestystarina

Vuoden 2009 lopulla Suomen tiede ja tutkimus sai vähemmän mairittelevaa palautetta. Suomen Akatemian 10.11.2009 julkistamassa raportissa Suomen tieteen tila ja taso 2009 todetaan: "perusedellytykset korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen harjoittamiselle suomalaisissa yliopistoissa eivät ole pysyneet kunnossa".

Työ- ja elinkeinoministeriön 28.10.2009 julkistamassa Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa kritisoidaan Suomen jähmettynyttä ja siiloutunutta toimintamallia. Nykyiset organisaatioiden ja tutkimusalojen kahlitsevat raja-aidat pitää purkaa ja katsoa tulevaisuutta kansainvälisestä huippuosaamisen näkökulmasta.

Asiaa valaisee Euroopan yhteisöjen komission 5.3.2009 julkaistu tiedonanto "Tieto- ja viestintätekniikka tieteen palveluksessa". Komission kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja tiedeyhteisöjä tehostamaan ja koordinoimaan toimintaansa niin, että maailmanluokan tietotekniset infrastruktuurit (niin sanotut e-infrastruktuurit) voivat tasoittaa tietä vuosisatamme uusille tieteellisille läpimurroille.

Tietotekniikkaa hyödyntävät uudet tutkimusmenetelmät ovat mullistamassa tutkimuksen samalla tavoin kuin tieteen renessanssi 1300-luvulta alkaen. Tällöin syntyi nykyaikaisen tieteen perusta. Luonnon ilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin.

Komission tiedonannossa sanotaan: "Kun voimme skaalata kokeita ennennäkemättömille tasoille hyvin pienten, hyvin suurten ja hyvin monimutkaisten asioiden selvittämiseksi, olemme astumassa tieteen uuteen renessanssiin." On tartuttava toimeen, jotta Eurooppa pystyy säilyttämään kilpailukykynsä ja vastaamaan kansalaisten odotuksiin. Tämä pätee erityisen hyvin pieniin EU:n jäsenvaltioihin kuten Suomeen.

Tutkimusinfrastruktuureiden tarve on todettu pääministeri Matti Vanhasen johtamassa Tiede- ja teknologianeuvostossa (nykyisin Tutkimus- ja innovaationeuvosto), joka ehdotti tutkimusinfrastruktuurien rahoitukseen 55 miljoonan euron tasokorotusta vuoteen 2011 mennessä. Lupaus on jäänyt lunastamatta.

Pienenä maana Suomi ei pysty yksinään luomaan kaikkea tarvitsemaansa osaamista. Pystymme tarjoamaan Euroopalle houkuttelevia yhteistyömahdollisuuksia vahvan tietotekniikan osaamisen ansiosta. Vastineeksi saamme käyttöömme sellaista huippuosaamista, jota Suomen yhteiskunta ja yrityselämä kipeästi tarvitsee, esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän ja energiatehokkuuden kehittämiseksi.

Sitä mukaa kun niin sanotun e-infrastruktuurin merkitys kasvaa Euroopassa, kasvaa Suomen houkuttelevuus yhteistyökumppanina. Meillä on jo nyt merkittävä rooli kansainvälisen tutkimusympäristön tietoteknisten ratkaisujen toteuttamisessa, mutta mahdollisuuksia on paljon suurempaan.

Kilpailuedun tarjoaa myös maantieteellinen sijaintimme. Suomi on Helsingin ja Kajaanin välisellä vyöhykkeellä optimaalisesti sijoittunut ajatellen isojen IT-konesalien jäähdytystä. Voimme hyödyntää ulkoilmaa niin sanotussa vapaajäähdytyksessä. Suomen houkuttelevuudesta tarjoaa esimerkin Google, joka rakentaa isoa konesalikompleksia entiseen Summan paperitehtaaseen Haminaan.

Suomen on kilpailtava kansainvälisten tutkimusinfrastruktuurien isännöinnistä. Ekotehokkaiden konesalien rakentaminen mahdollistaa kansainvälisten infrastruktuurien tietotekniikkatoimintojen sijoittautumisen Suomeen. Samalla kehitetään kotimaista energia-alan tutkimusta ja tuotekehitystä sekä tuetaan alueen yritystoimintaa. Yhteistyössä voimme rakentaa kestävän kehityksen teknologiasta ja palveluista uuden suomalaisen menestystekijän.

Pitkäaikaistallennusta pätkä-IT:llä

Miten digitaalisia aineistoja voi saada säilymään, kun tietotekniikka muuttuu koko ajan eikä mihinkään voi luottaa?

Itse kullakin on tästä kokemuksia. Aikoinaan hävitin diplomityöni kovalevyltä, kun saadessani uuden kovalevyn tietokoneeseeni alustin vanhan enkä sitä uutta joka piti. (Kovalevyt olivat lähes samanlaisia tyyppinimeltään.)

Onneksi dokumentit löytyivät disketiltä, jonne ne olin sattumalta kopioinut. Mutta nykyään en pysty diplomityötä enää avaamaan, sillä kirjoitin sen Microsoft Word 5.0:lla, jota modernimpi MS Office ei osaa avata. Muilla ohjelmistoilla avattaessa tulee dokumentin fonteista puuroa matemaattisten kaavojen ja muun perustekstistä poikkeavan notaation osalta.

* * *

Opetusministeriön hallinnonalan tietohallintostrategiassa 2006–2015 todetaan, että tarkastelujaksolla edellytetään linjauksia pitkäaikaistallennuksessa ja sähköisessä arkistoinnissa. Mutta mitä tämä tarkkaan ottaen tarkoittaa?

Otetaan esimerkiksi opinnäytteen kaltainen dokumentti. Pystytäänkö se avaamaan viiden tai 25 vuoden kuluttua? Entä miten se saadaan luotettavasti kopioitua tallennusvälineeltä toiselle? Ja voidaanko se löytää muiden dokumenttien joukosta kun muistikuvat tallennuspaikasta ja dokumentin nimestä haalistuvat? Ja entä kuka ratkaisee, mikä dokumentti kannattaa tallentaa ja mikä ei?

Kansalliskirjasto (yhtenä esimerkkinä) on ilmaissut huolensa digitalisoitumisen mukanaan tulevasta haasteesta vuosia sitten. Suomessa ollaan nyt saamassa aikaan pysyviä rakenteita, mutta niiden rahoitus ja toimintakyky pitää varmistaa. Ja ennen kaikkea pitää pystyä varmistamaan, että pitkäaikaistallennuksessa olennainen pitkäaikaisuus saadaan sovitettua yhteen tietoteknisten realiteettien – kuten lyhytaikaisuuden – kanssa.

* * *

Miten hoidetaan digitaalisen aineiston pitkäaikaistallennus?

Standardointi on merkittävä pitkäaikaistallennuksen osa-alue, mutta ikävä kyllä standardi on vasta edellytys, ei ratkaisu pitkäaikaistallennuksen hoitamiselle. Ja standardi aiheuttaa omia ongelmia, koska se väistämättä rajaa pois joitakin lähdeaineiston ominaisuuksia, ei mukaudu nopeasti uusiin tarpeisiin ja voi olla monitulkintainen siinä vaiheessa kun pitäisi käsitellä isoa määrää reaalimaailman dataa.

Open access -periaate on merkittävä tekijä pitkäaikaistallennuksessa. Mitä enemmän aineistoihin liittyy käyttöoikeuksia ja rajoituksia, sitä enemmän joudutaan tekemään työtä sopimusten ylläpitämisessä ja päivittämisessä. Organisaatiot muuttuvat, lainsäädäntö muuttuu, ihmiset vaihtavat työpaikkaa (ja hiippakuntaa). Käyttöoikeuksien selvittelystä voi pahimmassa tapauksessa tulla soppa, joka työllistää liudan toimistohenkilökuntaa ja lakimiehiä.

Kehitteillä on ohjelmistoja, joiden luvataan tarjoavan mahdollisuudet pitkäaikaissäilytykseen, mutta tässä yhteydessä kannattaa miettiä ohjelmistojen elinkaaria. Onko ratkaisua lupaava ohjelmisto käyttökelpoinen tai tuettu enää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

Ratkaisua haettaessa kannattaa huomioida myös organisaatioiden elinkaaret. Ajatellaan vaikkapa IT-firmojen kohtaloa viime vuosina. Ratkaisujen tarjoajat tulevat ja menevät.

Aikoinaan oli firma nimeltä KT-Tietokeskus, josta tuli Novo Group, josta tuli WM-data, josta tuli Logica CMG. Mikä lienee tilanne taas vuoden-parin kuluttua? Ja tämä oli vain yksi tyypillinen esimerkki.

* * *

Tähän loppuun pitäisi keksiä viisasta sanottavaa. Mutta koska en asiasta paljon ymmärrä ja se vähäkin herättää lähinnä kysymyksiä, jääköön viisauden esittäminen lukijalle. Osaatko auttaa pitkäaikaistallennuksen ongelmien ratkaisemisessa? Onko IT:n aikakaudella mahdollista säilyttää tietoa luotettavasti pidempään kuin muutamia vuosia?

* * *

PS. Tärkeä juttu: jos et ole vielä auttanut Haitin maanjäristyksen uhreja, tee se nyt.

Mitä oikein on kokonaisarkkitehtuuri?

Kokonaisarkkitehtuuri (Enterprise Architecture) pyrkii siihen, että tieto kulkee kitkattomasti oikeita polkuja oikeaan aikaan oikeille henkilöille. Parhaassa tapauksessa tieto ehkä jalostuukin matkalla.

Kokonaisarkkitehtuurilla ei tarkoiteta vain yhteensopivia tietoteknisiä järjestelmiä vaan myös sitä, että järjestelmiä käyttävien ihmisten toimintatavat ovat yhteensopivia. Toisin sanoen on sovittu yhteistä toimintatavoista ja osataan hyödyntää järjestelmiä sujuvasti.

* * *

Parhaimmillaan kokonaisarkkitehtuuri kaventaa toiminnan ja teknisen kehittämisen välistä kuilua. Pyörää ei keksitä uudestaan, sisäiset järjestelmät toimivat keskenään, ja tiedetään miten toiminta tulee kehittymään.

IT-ympäristön kehittäminen on haastavaa useimmille organisaatioille. Kokonaisarkkitehtuurin kaltainen suunnittelukehys, vaikka vain hyvin karkealla tasolla hahmoteltuna, parantaa toiminnan suunnitelmallisuutta. Kun kehitämme uutta teknologiaa, on hyvä tietää miten sitä tullaan käyttämään palveluiden tuottamisessa.

Kuten korkean abstraktiotason asioissa yleensäkin, kokonaisarkkitehtuuriin löytyy paljon näkökulmia. Homma ei ole mikään läpihuutojuttu. Moni kompastuskivi löytyy käsikirjoista ja konsulttien esityksistä vain rivien välistä lukemalla - tai sitten asiaa itse käytännössä tekemällä ja haastattelemalla konkareita.

* * *

Suomessa kokonaisarkkitehtuuri löi käsitteenä läpi viimeistään siinä vaiheessa, kun ValtIT-hanke perustettiin. Hankkeen esittelysivuilla todetaan: "... tavoitteena on luoda kokonaisarkkitehtuuri toiminnan ja tietojärjestelmien kehittämisen ohjausvälineeksi kaikilla valtionhallinnon tasoilla. Lisäksi tavoitteena on suunnitella ja ottaa käyttöön toimintamalli arkkitehtuurin ylläpitämiseksi ja arkkitehtuurikuvausten hyödyntämiseksi kehityshankkeiden ohjauksessa ja järjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa."

Melkoista byrokratiatekstiä. Mutta taustalla on aiheellinen huoli julkishallinnon tietoteknisten ratkaisujen kestävyydestä ja tehokkuudesta. Erityisen olennainen on huoli yhteentoimivuudesta, jonka ei voi sanoa oleva hyvällä tolalla. Vain kehittämällä toistensa kanssa yhteensopivia ratkaisuja voi valtionhallinnon tietotekniikan katsoa olevan kestävällä pohjalla.

* * *

Kokonaisarkkitehtuuri kytkeytyy työn organisointiin kaikilla tasoilla strategisesta suunnittelusta päivittäiseen työhön. Karkeimmalla abstraktiotasolla täytyy päättää, mitä yritys tietotekniikalla haluaa saada aikaan. Tätä IT-johtamisen tasoa tukevat kokonaisarkkitehtuuri (EA, Enterprise Architecture) ja palvelutuotanto (ITSM, IT Service Management).

Ylimmällä IT-johtamisen tasolla (IT Governance) määritetään organisaation rakenne sekä prosessit joilla vaihdetaan tietoa eri toiminnoista ja järjestelmistä. Alimmalla tasolla kehitetään ja tuotetaan palveluja, johon liittyy sovellusten, tiedon ja infrastruktuurin hallinta.

* * *

Netistä löytyy runsain mitoin materiaalia kokonaisarkkitehtuuriin liittyen. TOGAF-standardi on yksi tapa hallita asiaa, mutta vähänkin pienemmällä organisaatiolle täydessä laajuudessaan ylimitoitettu toimintamalli.

Vuodelta 2001 peräisin oleva A Practical Guide to Federal Enterprise Architecture (CIO Council) on tiivis esitys aiheeseen. Rivien välistä on luettavissa myös tiukkapipoisen kokonaisarkkitehtuurin potentiaalinen ongelma: kangistuminen kaavoihin niin että unohdetaan asiakkaat ja kehitystarpeet.

Ketterästä EA-toimintamallista löytyy näkökulma dokumentista Agile Enterprise Architecture. Ketterässä lähestymistavassa korostetaan iteratiivisuutta, käytännön toimiin tarttumista ja ihmisiin keskittymistä - juuri niitä asioita jotka perinteisessä kokonaisarkkitehtuurissa ovat kompastuskiviä.

Tuhoaako raha ihmisyyden?

Luen parhaillaan Juha Seppälän romaania "Paholaisen haarukka", joka pureutuu ahneuden teemaan. Tyypilliseen tapaansa Seppälä tekee kokeiluja romaanin rakenteella. Toinen puoli henkilöhahmoista kuuluu erään päähenkilön ohjaaman elokuvan hahmoihin. Ja välillä teksti on kuin suoraan Wikipediasta, tietoyhteiskuntaa analysoivaa asiatekstiä josta muutaman rivin välein iskee mustalla huumorilla maustettu aforismi.

Kirjoittaja käyttää monia muitakin tapoja etäännyttääkseen lukijaa hahmoista. Mutta Seppälä kirjoittaa myös niin läheltä hahmoja että aika ajoin ne elävät ja hengittävät, siirtyvät fiktiivisen elokuvaohjaajan fiktiivisestä käsikirjoituksesta suoraan lukijan syliin. Kontrasti on mielenkiintoinen: abstraktista ja etäännytetystä siirrytään nopeasti hyperrealistisen todelliseen kerrontaan. Lukija saa olla tarkkana.

* * *

Mutta palataanpa ahneuteen, joka on (käsittääkseni) Seppälän todellinen teema kirjassa. Ja ahneuden kääntöpuoli: ne jotka putoavat pois yhteiskunnasta, ihmisten parista - ja joille on jäljellä enää kosto. Tyly kuva tämän päivän Suomesta, mutta uskottava.

Ahneuden pelikenttä Seppälän kirjassa on finanssimaailma, toisaalta kansainvälisellä tasolla, abstraktina, tietokirjailijan tyylilajilla kuvattuna, ja toisaalta lähellä arkea, sijoitusneuvojan hahmossa, jonka tehtäviin kuuluu (suoraan sanoen) huijata ihmisiltä rahat hyvin tietäen että annetut suositukset ovat lähinnä keino pankille ansaita rahaa, ei tehdä asiakkaalle hyvää.

* * *

Itselläni ei ole kykyä pohdiskella sitä miten Suomessa tällä hetkellä menee, vaikka kieltämättä hyvältä ei vaikuta. Mutta ei maailmalle sen paremmin mene muuallakaan.

Amerikkalaiset sotilaat syyllistyivät epäinhimillisyyksiin Abu Ghraibin vankilassa. Mutta toimivatko suuryritykset sen paremmin?

Kenellä on vastuu, kun ihmisten rakentamat organisaatiot - kuten sotavoimat ja yritykset - syyllistyvät eettisesti ja moraalisesti arveluttavaan toimintaan, tai suorastaan rikoksiin?

* * *

Abu Ghraibin vankilassa tapahtuneista väärinkäytöksistä joutui tuomiolle lähinnä rivisotilaita. Mutta käytännön tilanne paikan päällä oli sellainen, että harva kesti stressiä sortumatta vankien nöyryyttämiseen.

Organisaatioiden valta-asetelmat nostavat ihmisten pimeitä puolia esiin. Klassinen demonstraatio tästä on Stanfordissa vuonna 1971 tehty koe, jossa vapaaehtoiset koehenkilöt jaettiin vankeihin ja vanginvartijoihin. Koe piti keskeyttää viiden päivän päästä, koska vartijat syyllistyivät vankien epäinhimilliseen kohteluun.

Stanfordin kokeen johtaja Philip Zimbardo totesi, että väärinkäytöksiin syyllistyneet vartijat olivat henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään. Toisaalta järjestelmässä jossa on latautuneita jännitteitä ja vahvoja valta-asetelmia käy helposti niin, että ihmisten ajattelukyky vähenee ja kyky riippumattomiin päätöksiin heikkenee. Tällöin jopa niin sanotut hyvät ihmiset voivat menettää kyvyn empatiaan ja epäitsekkyyteen.

* * *

Abu Ghraibin ja Stanfordin kaltaisia tilanteita syntyy myös yritysmaailmassa, erityisesti monikansallisissa suuryrityksissä. Teknologia tekee mahdolliseksi päätöksenteon näkemättä päätösten seurauksia, aivan samoin kuin USA:lle kävi Irakin operaatiossa.

Sähköposti, PowerPoint-kalvot ja pitkälle kehitetyt tuotannonohjausjärjestelmät tekevät päätösten kohteista abstrakteja olioita, joita kohtaan tavalliset inhimilliset reaktiot eivät päde.

Yritysmaailman epäeettinen toiminta ei rajoitu pelkästään oman henkilöstön kohteluun vaan kohdistuu myös asiakkaisiin ja kilpailijoihin. Esimerkiksi sopii Ruotsi, jossa Microsoft manipuloi standardoimisinstituutin SIS kokousta saadakseen juntattua päätöksen OOXML-formaatin ISO-standardista. Jälkeenpäin Ruotsin äänestystulos mitätöitiin.

* * *

Ari Ojapelto pohdiskeli teknologian roolia yhteiskunnan epäkohtien syynä vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa "Ahneuden aika - Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi?"

Ojapelto on tarjonnut kritiikkiä talouselämän epäkohdista ja teknologisoitumisen vaaroista 1980-luvulta lähtien. Harvassa ovat ne suomalaiset yritysjohtajat, pankkivaikuttajat ja poliitikot, joita Ojapelto ei syytä väärinkäytöksistä, takinkäännöstä ja vastuun pakoilemisesta.

Iskevimmillään Ojapelto on kritisoidessaan käsitystä ostovoiman kasvusta vietäessä tuotantoa Aasiaan tai kehitysmaihin. Työt tehdään halvemmalla ja pienemmällä ihmistyömäärällä automaation ansiosta, joten globaalissa mittakaavassa ostovoima vähenee.

Kuitenkaan kokonaiskuvaa maailmasta ei voi rakentaa pelkästään varjoihin tuijottamalla, vaikka ei ongelmien olemassaoloa saa kieltääkään. Ojapelto ei saanut kirjallaan aikaan rakentavaa vuoropuhelua. Ehkä se ei ollut hänellä tarkoituksenakaan.

* * *

Täysin synkältä tilanne ei vaikuta. Vaikka voi olla vaikeaa nostaa väärinkäytökset esiin, tietotekniikka tarjoaa tähän aiempaa parempia mahdollisuuksia. Nettiyhteisöt kuten Wikileaks.org ovat paljastaneet väärinkäytöksiä ja tehneet piilossa tapahtuneesta kähminnästä näkyvää.

Globaali tietoverkko tekee mahdolliseksi sen, että sankaruutta voi syntyä yhteistyön voimin. Tällöin yhden ihmisen ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta ja seuraamuksia väärinkäytösten paljastamisesta.

Vastuu on meillä. Ihmisillä on vaihtoehtoja. Maapalloistuminen avaa ajatusten horisontteja, ja teknologia voi parantaa elämän laatua. Toivottavasti uskallamme olla arkipäivän sankareita.

Työtä Suomen hyväksi

Missä mennään, Suomi? Ymmärtävätkö päättäjät miten yhteiskuntaa varjostavat ongelmat ratkaistaan?

Modernilla yhteiskunnalla riittää haasteita: ilmastonmuutos, energian riittävyys, ikääntyvä väestö... Kuka osaa kertoa, miten tulee toimia jotta Suomi voi hyvin tulevaisuudessa?

Tuo oli retorinen kysymys, mutta onneksi siihen on vastaus: tutkimuksen pitää pystyä antamaan vastauksia yhteiskunnan kohtaamiin haasteisiin. Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat avainasemassa.

Koska tutkimus on yhä enemmässä määrin laskennallista, moni asia jäisi tutkimatta, jos tutkijoilla ei olisi käytettävissä pitkälle kehittynyttä sähköistä infrastruktuuria. Laskennallisen tieteen merkitys kasvaa jatkuvasti uusilla alueilla, esimerkkinä yhteiskuntatieteissä. Lisäksi tarvitaan joku taho ottamaan vastuu tutkimusaineistojen tallentamisesta ja hyödyntämisen edistämisestä.

* * *

Mitä ilmastonmuutos merkitsee Suomelle? Pelkkä maapallonlaajuinen ennuste ei riitä, vaan tarvitaan tarkempaa ymmärrystä. Miten sademäärä jakaantuu ajallisesti ja paikallisesti? Ja mitkä ovat lämpötilan vaihteluvälit vuodenajasta ja paikkakunnasta riippuen?

Entä energian riittävyyden haasteet? Löytyykö ratkaisu fuusiosta, bioenergiasta vai äärimmäisen säästeliäästä energian käytöstä? Kukapa sen voisi selvittää paitsi tutkijat?

Entä suomalaisten terveys vuonna 2030? Osaammeko hyödyntää biolääketieteen uusimpia mahdollisuuksia? Tarjoaako Suomi kansalaisille henkilökohtaista genomi- ja elintapatietoihin perustuvaa diagnoosia, jonka avulla vältetään turhat lääkitykset ja osataan valita parhaiten tepsivä hoito? Voisiko terveydenhuollossa olla Suomen merkittävin vientituote vuonna 2030?

* * *

Tietotekniikan olennaisen tärkeyden yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemisessa toteaa juuri ilmestynyt Liikenne- ja viestintäministeriön raportti "Sähköisesti nouseva Suomi" (Viestinnän elinkeinopoliittisen työryhmän loppuraportti, LVM 43/2009).

Alla muutama poiminta numeroiduista työryhmäehdotuksista:

1: ... Työryhmä esittää, että valtioneuvosto laatii uuden, eri hallinnonalojen politiikat yhdistävän, täysin digitaalisen Suomen rakentamiseen tähtäävän toimenpideohjelman.

2: ... tähdätään kansallisen hiilijalanjäljen pienentämiseen 15 prosentilla tieto- ja viestintätekniikan avulla vuoteen 2020 mennessä.

5: Työryhmä kannattaa EU:n komission julkisen tiedon uudelleenkäytön helpottamiseen tähtääviä linjauksia ja esittää, että valtioneuvosto tekisi vuoden 2010 aikana valtiovarainministeriön esittelystä asiasta poliittisen tason linjauksen.

8: Työryhmä kiinnittää huomiota osaamispuutteisiin julkisen sektorin tieto- ja viestintätekniikan hankinnoissa.

* * *

Siinäpä haasteita. Mutta sehän meille sopii. Hoidetaan hommat niin että Suomi pärjää tulevaisuudessakin.