Panu Pihkala: Päin helvettiä? - ympäristöahdistus ja toivo

Panu Pihkala tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman niihin pelkoihin ja siihen ahdistukseen, jota ihmastonmuutoksen uhka ihmisille aiheuttaa: Päin helvettiä? - ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja, 2017; ISBN 978-952-288-638-5).



Kirja on positiivisen sävyinen, mutta ei kaihda katsomasta suoraan kohti sitä mitä on tapahtumassa. Uhkaava katastrofi saa ihmiset tekemään asioita jotka eivät ole rationaalisia, tapahtuvan kieltämisestä alkaen.

Oikeastaan kyse on samanlaisesta tilanteesta kuin kohdattaessa tieto läheistä ihmistä parantumattoman taudin takia odottavasta kuolemasta. Joku kieltää tapahtuvan, joku hakee apua huuhaa-terapioista, joku sulkee koko asian mielestään.

Uutiset ympäristöön liittyen ahdistavat: ilmastonmuutos etenee, sademetsiä hakataan ja monet maailmanpäättäjistä vaikuttavat välinpitämättömiltä. Miten olla toiveikas, kun koko maailma tuntuu olevan menossa päin helvettiä?

Ympäristötutkija Panu Pihkala auttaa ymmärtämään ympäristöasioihin liittyviä henkisiä ulottuvuuksia. Hän tarjoaa välineitä omien tunteiden käsittelyyn ja valmiuksia auttaa toisia ihmisiä kohtaamaan ympäristöahdistus. Toivon näköaloja on etsittävä yhdessä.

Päin helvettiä? on ensimmäinen suomenkielinen teos ympäristöahdistuksesta. Psykologia, sosiologia ja teologia auttavat ymmärtämään, miksi ympäristön tuhoutumista on vaikea käsitellä. Kirja soveltuu kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta, vaikka sen lopussa käsitellään ytimekkäästi kristillisen ajattelun tarjoamia näkökulmia ympäristökysymyksiin.

Toivoa on. Annetaan sille mahdollisuus.

TT Panu Pihkala työskentelee monitieteellisen ympäristötutkimuksen parissa Helsingin yliopistossa. Hän on mukana käytännön ympäristötyössä ja hänet tunnetaan etenkin kristillisen ympäristökasvatuksen kehittäjänä.

Markku Into ja Heikki Kännö: Paha hämärä

Markku Into ja Heikki Kännö tarjoavat eriskummallisen sarjakuvan Turusta, enkä edes tiedä miten tämä tuli kirjastosta lainatuksi, jotenkin vain tarttui mukaan: Paha hämärä (Amanita, 1998; ISBN 951-95973-9-5).



Mustia sävyjä riittää, enkä oikein osaa sanoa mitä sanottavaa sarjakuvalla on, mutta mieleen se kyllä jäi, mikä lienee hyvä asia. Värisyttää.

Tarina rikoksesta, rangaistuksesta ja Kierkegaardista Turussa.

Tarinan tapahtumat alkavat joulukuisena iltana Hassen pubissa. Kahden miehen kohtaaminen sinkoaa meidät Raunistulan vapaavaltion ytimeen - Virusmäentielle. Onnettomat yhteensattumat alkavat vääjämättä kehittyä kohti synkkää päätepistettään. Kun pölyhiukkaset tanssivat sottiisia valonläikkeissä, paha hämärä laskeutuu henkilöiden ylle ja Sören aloittaa hirmutyönsä.

Tara Westover: Opintiellä - muistelma

Tara Westover kertoo tarinan elämästä jollaista ei toivoisi kenenkään kohdalle osuvan: Opintiellä - muistelma (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018; suom. Tero Valkonen; ISBN 978-951-31-9283-9).



Kirja kertoo Idahon vuorilla asuvasta perheestä, joka on yhteiskunnasta irrallaan ja elää perheenisän kummallisten uskomusten ja harhojen värittämässä maailmassa. Koulua ei käydä, ja maailmanloppu on koko ajan tulossa.

"Ymmärsin että tämä yksi asia, enemmän kuin mikään toinen, erotti minun perheeni muista: me emme käyneet koulua."

Tara Westoverin Opintiellä on uskomaton selviytymistarina syrjäytymisestä ja koulutuksen voimasta. Sitä verrataan Villiin vaellukseen, Seitsemännen portaan enkeliin ja muihin suurmenestyksiin.

Totuus on tarua ihmeellisempi, näin voi todella sanoa Tara Westoverin elämästä. Hän kasvoi Idahon vuorilla perheessä, joka odotti maailmanloppua ja vihasi yhteiskuntaa, koulutusta ja lääketiedettä. Isän valta oli ehdoton hulluuden rajoille asti. Tara oppi keräämään yrttejä ja työskentelemään romuttamossa, mutta luokkahuoneeseen hän astui ensi kerran vasta aikuisuuden kynnyksellä. Saadakseen koulutuksen Taran oli jätettävä entinen elämänsä ja otettava petturin rooli perheessään, eikä opintie ollut helppo: millaista on astua yliopistoon täysin itseoppineena ja takametsistä tulleena, vailla mitään sosiaalisia tietoja ja taitoja? Opintiellä kertoo huikean tarinan rakkaudesta ja julmuudesta perheen sisällä, suuresta lahjakkuudesta ja sisäisestä palosta, jotka johdattavat nuoren tytön kohti mahdottomalta tuntuvaa päämäärää.

"Vaikuttavin mahdollinen tarina koulutuksen mullistavasta voimasta." The Bookseller

"Huikea kertomus syrjäytymisestä, sekasorrosta, epätietoisuudesta ja menestyksestä." Kirkus Reviews

"Isku sisimpään, hitaasti palava liekki, kiihkeä syytös, rakkauskirje." Kirjailija Claire Dederer

"Ihmeellinen. Uskomaton lahjakkuus, täysin kukkaan puhjenneena. Ei ole sen veroista." Stephen Fry

Tara Westover (s. 1986) kasvoi Idahossa eikä saanut lainkaan opetusta ennen yliopistoa. Hän valmistui Brigham Young Universitysta vuonna 2008 ja sai stipendin Cambridgeen. Jatko-opintojensa aikana hän vietti vuoden vierailevana tutkijana Harvardissa ja väitteli Cambridgessa tohtoriksi historian oppiaineesta vuonna 2014. Opintiellä on hänen ensimmäinen kirjansa.

Daina Ramey Berry: The price for their pound of flesh - the value of the enslaved from womb to grave in the building of a nation

Daina Ramey Berry kertoo mitä orjien omistaminen tarkoitti USA:lle ja miten orjista pyrittiin saamaan maksimaalinen taloudellinen hyöty: The price for their pound of flesh - the value of the enslaved from womb to grave in the building of a nation (Beacon Press, 2017; ISBN 978-0-8070-4762-0).



Kirjan teksti on kuivan toteavaa, asiantuntevaa, mutta lukijana oli pakko moneen otteeseen laittaa kirja hetkeksi sivuun, niin pahaa teki. Tällaisia me ihmiset olemme toisille ihmisille. Jos vain taloudellinen hyöty on riittävän merkittävä, mikään ei estä orjuuttamasta toisia ihmisiä, ja yhteiskunta sulkee silmänsä siltä mitä tapahtuu.

Groundbreaking look at slaves as commodities through every phase of life, from birth to death and beyond, in early America The Price for Their Pound of Flesh is the first book to explore the economic value of enslaved people through every phase of their lives--including from before birth to after death--in the American domestic slave trades.

Covering the full "life cycle" (including preconception, infancy, childhood, adolescence, adulthood, the senior years, and death), historian Daina Berry shows the lengths to which slaveholders would go to maximize profits.

She draws from over ten years of research to explore how enslaved people responded to being appraised, bartered, and sold. By illuminating their lives, Berry ensures that the individuals she studies are regarded as people, not merely commodities. Analyzing the depth of this monetization of human property will change the way we think about slavery, reparations, capitalism, and nineteenth-century medical education

Barack Obama: Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Barack Obaman nuoruusmuistelmat kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, joka etsii paikkaansa maailmassa: Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä (BTJ, 2009; suom. Seppo Raudaskoski ja Mika Tiirinen; ISBN 978-951-692-723-0).



Luin ennen tätä kirjaa Michelle Obaman omaelämänkerran, joka jossain määrin asetti ennakko-odotuksia tälle kirjalle. Mahtavasti Barack Obama tarinaansa kertoo, paljastaen elämästään paljon sellaistakin jota voi pitää hyvin yksityisenä, avaten omaa elämäänsä muille joilla on samanlaisia ongelmia oman erityislaatunsa ja yhteiskunnan odotusten ja rajoitusten suhteen.

Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman nuoruusmuistelmat. Omaelämäkerrallisessa esikoiskirjassaan Obama kuvaa koskettavasti kasvuaan valkoisen yksinhuoltajaäidin ja afrikkalaisen miehen poikana. Kirjan punaisena lankana on isättömänä kasvaneen pojan varttuminen mieheksi ja juurin löytäminen. Kirjassa Obama käsittelee silmiä avaavasti myös rotuongelmia, joiden voittamiseksi hän lähti mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1995, ja se on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys.

Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obama kertoo elämästään mieleenpainuvasti ja selkeäsanaisen suorapuheisesti: Minun tarinani (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-32122-4).



Michelle Obama kuvaa elämänkerrassaan sitä, miten tausta salavihkaa mutta vääjäämättä rajaa mahdollisuuksia elämässä. Ei vain varallisuuserot vaan yhtä lailla verkostot, käyttäytymisen piirteet, odotukset siitä mitä saa tehdä ja mitä ei... Mieleenpainuva teos, kuvaus amerikkalaisen todellisuuden luonteesta: pelin säännöt ovat säälimättömät niille jotka eivät ole varakkaita tai joiden ihonväri on väärä.

Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen intiimit, vaikuttavat ja inspiroivat muistelmat.

Vaikutusvaltansa ja saavutustensa johdosta Michelle Obamasta on tullut yksi aikamme ikonisimmista naisista. Yhdysvaltain presidentin puolisona - ensimmäisenä afroamerikkalaisena - hän kehitti Valkoista taloa aiempaa lämminhenkisemmäksi ja tasapuolisemmaksi paikaksi ja puhui vahvasti myös naisten ja tyttöjen puolesta.

Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa.

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

Robert Galbraithin neljäs kirja ei napannut kiinni yhtä lailla kuin kolme aiempaa, olin jopa jättää lukemisen kesken, mutta jatkoin kuitenkin, ja urakka tuli hoidettua: Valkoinen kuolema (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-30438-8).



Aikamoisen samanlainen resepti näissä Cormoran Strike -dekkareissa on, hyvässä ja pahassa. Kun yhden on lukenut, tietää mitä odottaa. Käänteitä riittää, eikä kaikkeen mitä lukeneeksi tulee kannata luottaa, kuten dekkareissa useimmiten.

Ja vaikka jonkinlainen pettymys tämä tällä kertaa olikin, epäilemättä tartun seuraavaankin kirjaan jahka se ilmestyy ja heti kun sen kirjastosta lainaan saan.

Lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen apulaisensa Robin Ellacottin tutkimuksista kertova sarja jatkuu. Kolme aiempaa osaa, Käen kutsu, Silkkiäistoukka ja Pahan polku, ovat saaneet ylistävän vastaanoton. Robert Galbraith on nimimerkki, jonka takana on menestyskirjailija J.K. Rowling.

Olavi Heikkinen: Ortotopologi Aapo Heikkilä - Varjotutkija ja tähtiluennoitsija

Olavi Heikkinen kertoo eriskummallisen elämäntarinan huijarista ja yliopiston eräänlaisesta maskotista, joka elätti itseään keräämällä rahaa yliopiston opiskelijoilta ja henkilöstöltä: Ortotopologi Aapo Heikkilä - Varjotutkija ja tähtiluennoitsija (Oulun yliopisto, Oulun yliopistoseura ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 2012; ISBN 978-952-42-9831-8).

Oulun yliopiston yhteisöön Heikkilä ilmaantui heti yliopiston (perustettu 1958) alkuvaiheissa. Hän osallistui erityisesti fysiikan, kemian ja matematiikan luennoille ja alkoi vähin erin kehittää omaa "tieteenalaansa" ortotopologiaa. Aapoon suhtauduttiin yhteisössä suopeasti ja hänelle annettiin työhuone, joka virallisesti oli fysiikan laitoksen siivouskomero. Heikkilä vilahti jopa yliopistoa esittelevässä multivisiossa 1990-luvun alussa. Hän oli suosittu "varjoluennoitsija", joka piti luentojaan muutaman kerran vuodessa täysille saleille. Kuten vanhan ajan yksityisdosentit, "dosentti" Heikkiläkin hankki tuloja suoraan yleisöltään, eli luentojen yhteydessä järjestettiin aina rahankeräys. Luentoihin osallistuminen ilman ennakkotietoa niiden luonteesta saattoi kuulua uusien opiskelijoiden perehdyttämisrituaaleihin.

(Lähde: Wikipedia)

Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - näin johdin Nokiaa murroksessa

Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman tarjoavat silmäyksen Nokia kännykkäbisneksen kohtalonhetkiin: Paranoidi optimisti - näin johdin Nokiaa murroksessa (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018; käsikirjoituksesta suomentanut Markku Päkkilä; ISBN 978-952-04-0334-8).



Paikoitellen kirjan kerronta on kuin jännäriä, jossa päähenkilö pääsee näkemään miten kabineteissa käytetään valtaa, ja alkaa hiljalleen ihmetellä voiko näin Nokian hallituksessa todella toimia, sulkea silmänsä sekä talon sisäiselle todellisuudelle että sille mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Aika suorasanaisesti kirjassa kuvataan sitä miten Nokia ylpistyi eikä suostunut näkemään omia virheitään, saatikka myöntämään että jotain olisi pahemman kerran pielessä. Toki samoja asioita on kuvattu aiemminkin, mutta kieltämättä tässä kirjassa tarina avautuu osin uudessa valossa, tarvittaessa myös sormella osoitellen. Ja tarvetta ilmiselvästi on.

Risto Siilasmaa kertoo Nokian vaikeista vuosista ja paljastaa keinot, joilla Suomen tärkein yritys nostettiin uuteen kukoistukseen.

Paranoidi optimisti on vangitsevasti kerrottu tarina ja kurkistus teknologiamaailman sisäpiireihin. Kirjassa Nokian hallituksen puheenjohtaja ja F-Securen perustaja Risto Siilasmaa peilaa Nokian kehitystä alkaen vuodesta 2008, jolloin hän liittyi yhtiön hallitukseen, sekä avaa näkemyksiään johtamisesta ja teknologiabisneksestä. Siilasmaa on kirjoittanut kirjan muun muassa Intelin ja Dellin toimitusjohtajien teoksissa kirjoittajana mukana olleen Catherine Fredmanin kanssa.

Siilasmaa kertoo, miten Nokia kävi lähellä tuhoa mutta onnistui nousemaan takaisin huipulle. Tarina opettaa selviytymään kriisien ja murroksen kourissa, etsimään uusia vaihtoehtoja ja pysymään valppaana jatkuvan muutoksen keskellä.

Punaisena lankana Nokian tarinan rinnalla kirjassa kulkee Siilasmaan johtamisen filosofia, paranoidi optimismi. "Ilman optimismia ei uskalla ryhtyä isoihin muutoksiin. Kun on samalla riittävän epäluuloinen, näkee myös kaikkein huonoimmat mahdolliset vaihtoehdot ja pystyy ehkäisemään ne ennakolta. Olemalla paranoidi on varaa olla myös optimisti", Siilasmaa kuvaa.

Risto Siilasmaa (s. 1966) on toiminut Nokian hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen. Yhtiön hallitukseen hänet valittiin vuonna 2008. Opiskeluaikanaan vuonna 1988 Siilasmaa perusti tietoturvayritys F-Securen ja toimi sen ensimmäisenä toimitusjohtajana. Hän on edelleen yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Rick Wilson: Everything Trump touches dies - a republican strategist gets real about the worst president ever

Rick Wilson on republikaani, joka sanoo suoraan miten absurdia amerikkalainen politiikka on Trumpin aikakaudella: Everything Trump touches dies - a republican strategist gets real about the worst president ever (Free Press, 2018; ISBN 978-1-9821-0312-5).



Trump näyttäytyy kammottavana huijarina, joka on saanut oikeistolaiset pauloihinsa tai vähintäänkin katsomaan toisaalle Trumpin tehdessä pahojaan. Kirjoittaja ottaa kantaa niin Trumpin vaalikamppailuun ja politiikkaan kuin siihen tragikoomisen absurdiin ajatteluun joka on vallannut oikeistolaiset piirit USA:ssa.

A respected, long-time Republican strategist, ad-maker, and contributor for The Daily Beast, skewers the disease that is destroying the conservative movement and burning down the GOP: Trumpism.

In Everything Trump Touches Dies, political campaign strategist and commentator Rick Wilson brings his darkly funny humor and biting analysis to the absurdity of American politics in the age of Trump. Wilson mercilessly exposes the damage Trump has done to the country, to the Republican Party he served for decades, and to the conservative movement that has abandoned its principles for the worst President in American history.

No left-winger, Wilson is a lifelong conservative who delivers his withering critique of Trump from the right. A leader of the Never Trump movement, he warns his own party of the political catastrophe that leaves everyone involved with Trump with reputations destroyed and lives in tatters. Wilson unblinkingly dismantles Trump's deceptions and the illusions to which his supporters cling, shedding light on the guilty parties who empower and enable Trump in Washington and the news media. He calls out the race-war dead-enders who hitched a ride with Trump, the alt-right basement dwellers who worship him, and the social conservatives who looked the other way.

Everything Trump Touches Dies deftly chronicles the tragicomic Trump story from the early campaign days through the shock of election night, to the inconceivable trainwreck of Trump's first year.

Rick Wilson provides not only an insightful analysis of the Trump administration, but also an optimistic path forward for the GOP, the conservative movement, and the country. Combining insider political analysis, blunt truths, and black humor, Everything Trump Touches Dies is perfect for those on either side of the aisle who need a dose of unvarnished reality, a good laugh, a strong cocktail, and a return to sanity in American politics.

Anna Kontula: Eduskunta - ystäviä ja vihamiehiä

Anna Kontula tarjoaa mielenkiintoisen, tieteellisen tarkkaa havainnointia sisältävän näkökulman eduskunnan toimintaan: Eduskunta - ystäviä ja vihamiehiä (Into Kustannus, 2018; ISBN 978-952-264-953-9).



Teos valottaa sitä miten eduskunnan päätöksentekokoneisto toimii (ja joskus on toimimatta) yhtä lailla kuin sitä miten politiikassa pyritään valokeilaan keinoja kaihtamatta, toki hyväksyen lukuisat kirjoittamattomat säännöt joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Haastattelut ja mielenkiintoiset lähdeviitteet tarjoavat monipuolista pohdittavaa pidemmäksikin aikaa.

Eduskunnassa on paljon valtataisteluita, sillä edustuksellisessa demokratiassa pyrkimys valtaan on jokaisen poliitikon velvollisuus.

Eduskunta - Ystäviä ja vihamiehiä kertoo suomen julkisimmasta ja salaisimmasta työpaikasta - siitä pienoismaailmasta, johon kaksisataa kansan valitsemaa edustajaa kokoontuu hoitamaan tehtäväänsä. Se kertoo vihamiesten ystävyydestä, hallitusta kaaoksesta ja yksinäisyydestä väentungoksessa.

Kansanedustajat ovat vallasta taistelevia poliitikkoja, mutta samalla he ovat ihmisiä henkilökohtaisine ongelmineen, huolineen ja riittämättömyyden tunteineen. Eduskunta on kansanedustajien työpaikka, jossa ei voida haaveilla harmoniasta tai pyrkiä siihen paremmalla työpaikkakulttuurilla. Koska koko instituution olemassaolo perustuu konflikteille, niiden kanssa on pystyttävä elämään.

Kansanedustaja Anna Kontula tutkii havainnoiden ja edustajakollegojaan haastatellen, miten hänen työympäristössään hallitaan jatkuvaa konfliktia. Tarve sen hallitsemiseen selittää monia sellaisia eduskunnan sisäisiä käytäntöjä, joita on muuten mahdotonta ymmärtää.

Näkymättömät metsät

Metsä on astia josta juomme, hengitämme. Tästä tulisi puhua, tulevaisuuden näkymättömistä metsistä, silmuina uinuvista puista, koeputkissa rakentuvista lehvästöistä, huomispäivästä jonka asukkaat yhä nukkuvat. Puut ovat jalat joilla seisomme - kaadammeko metsiämme ajattelematta kaikkia niitä askeleita jotka meidän on vielä otettava? Syövytämmekö hapoilla maisemasta vihreän rikkauden, kesän toivon, puhtaan tuulen havisevat purjeet?

Miten vanha metsä onkaan ja miten muuttuva, moninainen! Tämä ihmisyyden tahaton etuvartio on levinnyt laajalle, se on koti jossa askaroimme. Muutosten kourissa metsä on säilynyt ajattomana; se pysyy missä voi, se levittäytyy minne mahdollista, mutta pilviä se ei halua vangita, aaltoja voittaa, vuoria tasoittaa; metsä elää vain itseään, se on kasvikunnan yhteys joka tuo kodin eläimille; metsä on istukka johon on hyvä kiinnittää napanuora. Mutta me ihmiset leikkaamme nuorat poikki miekalla, haluamme kävellä pystyssä vapaina, tunkeutua syvemmälle ja päästä pois kauemmaksi. Me näemme kahleita; metsä ottaa kahleetkin syleilyynsä, elää niitä myöten. Meillä on kiire, metsällä kaikki aika.

Jokaiseen puuhun on rakennettu kello; näin taitavia olemme me ajanrakentajat, me kahleiden murtajat ja ovien lukitsijat. Metsä sairastaa meitä - tuo jättiläinen, virtojen kaltainen, jähmeä mutta koskina ryöppyvä muutosten kivettymä, hitaasti samana pysyvä pesä, lämmin sammaloitunut käsi; tuo vaeltaja joka on kulkenut pois ja palannut jälleen, kiivennyt vuorille ja laskeutunut toisella puolella laaksoihin, löytänyt tuntemattomien vesien rantoja, ylittänyt meriä, kasvattanut sukua itselleen kaikkialla - tuo sisaremme potee keuhkokuumetta. Kuka nyt ottaa kaiken hoitaakseen, me ihmisetkö kannamme puiden taakan, kasvatamme vihdoin itsellemme juuret?

Ihminen rakentaa: yhdestä tiilestä tulee uuni, seinät, talo, kaupunki, valtio - alkuun päästyään ihminen rakentaa koko tulevaisuuden. Osaammeko rakentaa myös tuhansista muutoksista kasvaneen metsän, puun, neulasen, solun? Onko huominen tiilen ja ihmisen? Uuneissamme kaatuu puita sankarivainajina, ja vainajien luu ja veri pukee ja lämmittää meitä; vuoret on valloitettu, kauppaa käyty, ja maailma on käsissämme kuin maasta tongittu tryffeli. Me häädämme alivuokralaisemme nurkista lojumasta, tunkiolle joutaa kaikki mihin kompastumme.

Tehtaistamme virtaa tulevaisuus tynnyreissä sopivina annoksina. Me menemme metsään, tähtäämme, mittaamme, näemme suorissa pystyissä rungoissa kasvun ja optimaalisen tuloksen ihanteet, sijoitamme yhtälöihin, saamme tuloksia, mutta hukkuuko metsä puihin? Liian vähän on kaavoissamme muuttujia, kovin ankaraa tietomme. Opimmeko vähitellen näkemään silmillämme salattuja säikeitä tuhatkerroksisessa metsäverkossa? Kykenemmekö ulottamaan ymmärryksemme yhtä kauas kuin kätemme terävät kynnet ovat tarttuneet?

Ajaudumme tulevaisuuteen puisin keuhkoin, neulasviitta harteille kierrettynä. Emme tiedä, onko huomispäivä terästä, räjähtäviä laserpulsseja, meitä itseämme muokkaavia geenivaihdokkaita. Elämme kahdessa maailmassa, rajapinnalla jossa yhtyvät luonnon menneisyys ja luomamme nykyisyys. Kätemme on miekka, se on sahanterä, sähköä, genetiikkaa, laservaloa, mutta toiseen käteemme unohtuneena elää valon ja pimeän pehmeä kukka, maan kasvun viisas taito, tuhatkuorisen sipulin sydän, miljoona lehteä elämää. Me voimme leikata tämän kukan kädestämme - mutta se olisi samaa kuin katkaista keuhkovaltimo. Elämme veitsen terällä, kummallakin puolella pimeys - emme kysy, mikä on oikeutemme muuttaa maailmaa, onko se lähtöisin turvattomuudesta ajan upottavassa virrassa. Yrittääkö ihmiskunta piilottaa pelkonsa, sairautensa ja epäonnistumisensa satametrisiin torneihin, taivaan teräksisiin haukkoihin, sähkön lasille piirtämiin unelmiin?

Tarkkaan mitatut metsät, valitut puut, auringonvalolle rakennettu ansa jota kiivaasti kasvatetaan tarpeitamme varten - onko tämä tulevaisuutemme metsä, kuollut temppeli tuotannon jumalille? Ajetaanko haukat pois, muuttavatko tilalle rattaat ja varikset, kulttuurimme luonnolliset seuralaiset? Putoaako taivaalta petollinen syövyttävä sade, liukenevatko maasta pois sen elintärkeät ainekset, puhaltaako näivettävä tuuli neulaset mukaansa, viekö vapaaksi riistäytynyt karja sorkissaan vähäisetkin maanrippeet? Tai tunkeutuuko runsaasti lannoitettuihin hyötymetsiin eliö jota ei kyetä puista häätämään, meitäkin sitkeämpi tilaisuuteen tarrautuja? Hallitsemmeko nämä tekniikan jumalat ja luonnon pikkupirut jotka olemme herättäneet?

Maailmamme keinotekoisuus on voimamme ja heikkoutemme; meidän täytyy jatkaa eteenpäin, kasvattaa puutteiden ja katastrofien paikkaamiseksi uusia rakenteita; tiemme on ennen kulkematon, pitkä ja eksyttävä, autio tulevaisuus jolle ei ole vertailukohtaa; olemme arponeet itsemme loputtomaan jonoon kohti vierasta taivaanranta. Tämä suunta voi tuoda ratkaisun - ehkä kaikki muuttuu keinotekoiseksi, jokaisen muodon ja toiminnan taustalla piilee ihmisen muokkaava äly. Kenties metsä antaa meille viimeisen perintönsä: opettaa meidät elämään auringosta, antaa syntymisen salaiset kaavat ja rakenteiden avaimet, juurtuu abstrakteiksi tietopuiksi koneidemme sisuksiin. Tai ehkä löydämme paikkamme luonnollisessa ympäristössä, sopeudumme rinnakkaiseloon tämän taivaankappaleen haavoittuvaisessa biosfäärissä, tajuamme tietomme rajat emmekä syöksy mahdottomuuden maanrepeämään. - Tai ehkä ihmisyyden demoni antaa tulevaisuutensa metsälle, leikkaa itsensä pois maisemasta, ja vähitellen aika parantaa maailman sydämeen isketyt haavat.

Meidän täytyy lähteä luotamme ja syventyä tekoihimme; on otettava selvää maailmamme muutoksesta ja tilasta, on kerättävä tietoa - mutta tärkeintä on kuunnella maata, kasvattaa viisautta. On juurrutettava ajatus vihreistä juurista ihmismielen maaperään. Olemme pölyhiukkasia maapallon pinnalla ja maapallo on tyhjyyden virtauksissa kulkeva itiö, virtoihin häviävä - kysymys on, löydämmekö aikaa etäisyyteen tähyilylle, opimmeko hallitsemaan rakentamaamme koneistoa joka kiitää tuhon kynnystä kohti. Opimmeko kulkemaan ympärillemme katsoen, sirottelemaan elämän keitaita käsiemme lyömiin haavoihin, näkemään paitsi vasemman myös oikean kätemme tekojen seuraukset? Emme saa olla välinpitämättömiä mitään mahdotonta tehtävää kohtaan: olemme tulleet kauas, menneisyys on syntynyt yhden hetken kivusta piittaamatta.

Metsä on kestävä, koeteltu muoto, säilymismekanismi tässä pienessä kolossa maailmankaikkeuden tuulisessa tähtiyössä. Metsä on sitkeä seitti joka pitää koossa maapalloamme, sieppaa yläilmoista valoa, rakentaa miljoona linnoitusta hyökkäyksiä vastaan joka päivä. Jos revimme metsän juuriltaan, tuhoamme itsemme. Voivatko ajatuksissamme elävät syntymättömät metsät löytää siemenensä, muotojen runsaus kertautumistaan kertautua, seitti vahvistua kestämään avaruuden iskut ja piirityksen? Kirkastuvatko planeettamme kasvot esiin hapuilevan tunnustelumme jälkeen, osaammeko kuunnella maan sydäntä ja keuhkoja? Lähteekö metsä jonain päivänä ihmisen mukana tähtiin? Ajatelkaamme toisia metsiä, syntymättömiä, suurenmoisia metsiä täynnä vahvoja siteitä ja yhteenkuuluvuutta; etsikäämme juuria ja lehviä joilla liitymme luonnolliseen kiertokulkuun; koettakaamme löytää uomat joita pitkin voivat virrata valon ja pimeän maan voimat juurillemme repimättä ja riistämättä.

Tulevaisuutta en tiedä, puhun teille kuvitelmistani: seison virran rannalla, jalkojeni alla hioutuneita puunkappaleita ja onttoja kaislanpätkiä kuin avoimia huiluja; seison käsi tyhjänä rannalla ja katson metsän läpi syntyviin metsiin. Minulla on tuhat neulasta päässäni, kuuntelen hiljaista kaislahuilun melodiaa, ääretöntä; kädessäni on metsä, näytän sitä teille, kaikki silmät ovat sokeat; olkoon teille tämä käteni metsä täynnä elämää, liikettä, tuulen kierrättämiä tuoksahduksia, neulasia valon kehtoina, lehtiä jotka juovat maan suonista, oksiin purkautuvaa mahlaa, pesiä, verkkoja ja koloja tuhansille asukkaille. Näe tässä metsässä risteys tuhanteen suuntaan, kudos jonka silmä kutoo, älyn mysteeri ja seuralainen, naavainen vaate ja ravinto. Olkoon tämä metsä kotisi, olkoon se siivilä joka täyttää mielesi, seuratkoon se sinua kuin jatkuvasti väreilevä lehvästön valo jo varjo, olkoon sen ote kuin näkymätön käsi kädessäsi. Anna metsän kasvattaa juuret rintakehääsi, upota varpaasi soraan ja turpeeseen.

------

(Osallistuin vuonna 1987 Nuorten sarka -lehdessä olleeseen kirjoituskilpailuun, aiheena "Metsät, metsätalous ja metsäteollisuuden näkymät ensi vuosisadalla". Kirjoitukseni voitti Suomen kilpailun, osana YK:n alajärjestöjen ECE:n ja FAO:n julkistamaa maailmanlaajuista kirjoituskilpailua. Palkintona oli matka Geneveen maiden voittajien yhteiseen tilaisuuteen. Tekstiä ei ole aiemmin netissä julkaistu, skannasin sen koneella kirjoitetun tekstin kopiosta.)

Anna-Lena Joners Larsson: Vihan morsian - tosikertomus

Anna-Lena Joners Larssonin tarinan on "muistiin merkinnyt" Jessika Devert, mitä se sitten tarkoittaneekaan, mutta melkoisen uskottavasti tässä kerrotaan äärioikeiston nurjasta ja väkivaltaa ihannoivasta ajattelumaailmasta: Vihan morsian - tosikertomus (HarperCollins Nordic, 2017; ISBN 978-91-509-2679-8).



Kirjan eräpäivä jo häämötti kun siihen tartuin. Ajattelin tätä äärioikeisto-teemaa sivuavaa romaania vähän vilkaista, mutta kirjahan onkin ihan kiinnostava: "Tosikertomus nuoren naisen tiestä äärioikeistoon ja takaisin hyväksyvään maailmaan". Paljon päähenkilön elämässä oli kummallisten päähänpistojen sanelemaa, mutta toisaalta jonkinlainen logiikkakin tapahtumissa oli.

Se miten päähenkilö lopulta ymmärtää natsien ajatusten harhaisuuden on eräänlainen valaistumisen hetki, vaikka loppujen lopuksi tuntui siltä ettei kertoja tilannetta kovin ihmeellisenä pitänyt, kunhan jatkoi elämäänsä, nähden muut ihmiset ihmisinä, ihonväristä ja syntymäpaikasta välittämättä.

Nimeni on Anna-Lena Joners Larsson ja olin natsi yhdessä vaiheessa elämässäni. Anna-Lena oli kyllästynyt harhailuun ja löytänyt vihdoin kotiin. Hän oli tavannut Erikin, joka sai hänet nauramaan, elämään ja uskomaan jälleen rakkauteen. Se, että Erik oli natsi ja laulaja valkoinen ylivalta -yhtyeessä, ei merkinnyt mitään. Hän ei kuitenkaan tiennyt silloin, että Erik esittelisi Anna-Lenalle aivan uuden maailman kaukana hänestä itsestään ja ystävistään.

Vihan morsian -kirjassa Anna-Lena Joners Larsson kertoo elämästään natsina, mutta myös kuinka hänen lapsensa antoivat uuden näkökulman elämään sekä natsiliikkeestä irtautumisen vaikeudesta.

Lois McMaster Bujold: Shards of honor

Myönnettävä se on että tämän Lois McMaster Bujoldin romaanin kaltaiset teokset olivat aikoinaan syy minkä takia lakkasin kirjastoa isommin käyttämästä, syynä se että näitä teoksia ei kirjastosta löytynyt, mutta onneksi oli englanninkieliseen tieteiskirjallisuuteen vihkiytyneitä kirjakauppoja: Shards of honor (Baen Books, 1986; ISBN 978-1-6257-8029-4).



Myöhemmin tilanne muuttui vielä paremmaksi, Amazonin ja muiden verkkokirjakauppojen myötä, ja kodin kirjahylly täyttyi hälyttävää tahtia. Sittemmin on myös kirjaston valikoima mukavasti täydentynyt, ja tämä nimenomainen romaani, kirjasarjan aloittava, löytyi Helmetin e-kirjojen valikoimasta.

Ja tästä se alkaa, Barrayar-romaanien sarja, joka aikoinaan oli itselleni melkoinen kokemus. Ja on se sitä vieläkin, ehkä siksi että aikoinaan tämän ja muiden vastaavien kirjojen kautta pääsin pähkäilemään suurenmoisia visioita maailman tulevaisuudesta. Nykyisin tilanne on toisin, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ylikäytön ja saastumisen myötä. Kuvitelmaako tämä kaikki oli?

When Cordelia Naismith and her survey crew are attacked by a renegade group from Barrayar, she is taken prisoner by Aral Vorkosigan, commander of the Barrayan ship that has been taken over by an ambitious and ruthless crew member. Aral and Cordelia survive countless mishaps while their mutual admiration and even stronger feelings emerge.

Gina Ardito: Eternally Yours

Harvoinpa tällaista hömppää osuu silmiin, mutta se on myönnettävä että Gina Arditon kuolemanjälkeistä "elämää" käsittelevä fantasiaromaani on niin paksua soppaa että hädin tuskin ehdin sivun verran teosta lukea kun jo pahaa teki: Eternally Yours (Createspace Independent Publishing Platform, 2012; ISBN 9781478132448),



Teos on jonkinlainen romanttinen komedia, jonka tyylilajissa pyritään huumoriin, tuonpuoleisen maailman byrokratiaa unohtamatta. Parempi unohtaa koko kirja, kunhan siihen vain pystyisi.

If they weren’t already dead, working together would probably kill them.

After one too many disappointments, Jodie Devlin took her own life. Until a new future can be created for her, she serves as one of Death’s bounty hunters, retrieving souls who haunt Earth. She’ll need smarts, charm, and trickery to convince these specters to give up the ghost and move on. These same skills come in handy for dealing with her bull-headed, know-it-all trainer.

Luc Asante’s wife ordered him taken off life support, condemning him to employment in the Afterlife. Now he’s saddled with a trainee who’s as soft-hearted as he is hard, as impulsive as he is methodical. In a place where perfection is the norm, she flaunts her flaws just to drive him nuts.

When the two confront the secrets of their past, only the ultimate sacrifice can save them both.

Ha-Joon Chang: Taloustiede - käyttäjän opas

Ha-Joon Chang osaa kirjoittaa selkeästi, ja tässä hän tarjoaa taloustieteen peruskurssin ellei enemmänkin: Taloustiede - käyttäjän opas (Into, 2015; suom. Marja Ollila; ISBN 978-952-264-420-6).



Kirja on varsin monipuolinen ja valaiseva kokoomateos "kaikesta" mikä kytkeytyy niin sanottuun taloustieteeseen. Chang myös ottaa kantaa, tai vähintäänkin antaa lukijalle valmiuksia ajatella itse taloustieteellisistä kysymyksistä. Kirjasta löytyy mm. kommentti talouden depolitisoinnista: se on demokratian vastaista. Ei ole niin että taloustiede antaisi vain yhden ratkaisun tai totuuden.

Mitä on taloustiede? Mitä se voi ja ei voi kertoa maailmasta? Miksi taloustieteellä on väliä?

Menestyskirjailija Ha-Joon Changin Taloustiede - käyttäjän opas kertoo, miten globaali talous toimii ja miksi kuka tahansa voi ymmärtää sitä. Se valottaa, mitä taloustiede merkitsee 99 prosentille maailman ihmisistä, miksi numerot eivät ole objektiivisia ja mitä näkemyksiä eri talousteorioiden takana piilee. Kirja käy mukaansatempaavasti läpi taloustieteen historian teollisuuden ja Venäjän vallankumouksista kapitalismiin ja vapaisiin markkinoihin ja selvittää simppelein, arkisin esimerkein, miten taloustiedettä voi soveltaa todellisessa elämässä.

Eteläkorealainen Ha-Joon Chang on maailman tunnetuimpia taloustieteilijöitä. Hän opettaa Cambridge Universityssä ja on Guardianin kolumnisti. Prospect Magazine nimesi Changin yhdeksi maailman kymmenestä tärkeimmästä ajattelijasta, ja hän on voittanut Wassily Leontief -palkinnon talousajattelun rajojen rikkomisesta. Changin kirjat ovat myyneet miljoonia kappaleita ympäri maailman ja niitä on käännetty yli 34 kielelle.

Lois McMaster Bujold: Miles in love

Lois McMaster Bujold tarjoaa kaksi tieteisromaania ja yhden pienoisromaanin kokoelmateoksessa Miles in love (Baen, 2008; ISBN 978-1-4165-5547-6).



Aikoinaan innostuin Bujoldin teoksista siinä määrin että niitä löytyy kohtalainen pino ihan omasta kirjahyllystä, sillä tuolloin ei kirjastosta kaikkia niistä ollut saatavilla. Tämän teoksen kuitenkin lainasin kirjastosta. Kokoelmasta löytyy romaanit Komarr ja A civil campaign sekä pienoisromaani Winterfair gifts.

Sain nyt luettua näistä ensimmäisen romaanin kokonaan, ja se onkin varsin toimiva tarina, mutta siitä eteenpäin rupesi takkuilemaan. Kerronta ei ollut erityisen sujuvaa ja aloin jo melkolailla myös muistaa miten tarina tästä eteenpäin kulkee. Mutta mukavaa oli palata näihin teoksiin, huolimatta siitä etteivät ne samanlaista vaikutusta tehneet kuin toistakymmentä vuotta sitten.

Komarr: Miles Vorkosigan is sent to Komarr, a planet that could be a garden with a thousand more years of terraforming; or an uninhabitable wasteland, if the terraforming project fails. The solar mirror vital to the project has been shatteredby a ship hurtling off course, and Miles Vorkossigan has been sent to find out if it was an accident, or sabotage. Miles uncovers a plot that could exile him from Barrayar forever - and discovers an unexpected ally, one with wounds as deep and honor as beleaguered as his own.

A Civil Campaign: On Komarr, Miles met the beautiful Vor widow Ekaterin Vorsoisson, who has no intention of getting married after the heartbreak and betrayal of her first experience. But Miles has a cunning plan to change her mind. Unfortunately his clone-brother Mark and his cousin Ivan have cunning plans of their own, and the three-way collision of cunning plans threatens to undo Miles' brilliant romantic strategy.

"Winterfair Gifts": Miles and Ekaterin make elaborate preparations for their wedding. But Miles has an enemy who is plotting to turn the romantic ceremony into a festival of death.