Olen tehnyt tämän viikon alkupuolen töitä organisaatiomme itsearviossa EFQM-laatukehyksen pohjalta. Kirjoitin tästä aiheesta jo aiemmin. Nyt, intensiivisen työstämisen jälkeen, alan yhä vahvemmin ymmärtää EFQM:n edut laatutyössä.
Laatupalkintoa tässä ei olla tavoittelemassa, ainakaan vielä, mutta sitä vastoin itsearvio tuo rutkasti lisää ymmärrystä organisaation omasta toiminnasta. Parannettavaa riittää, huolimatta siitä että tulokset ja kyvykkyys monella osa-alueelle ovat hyviä.
Erityisen valaisevaa on ollut miettiä tulosmittareiden (kovien ja pehmeiden) olemassaoloa ja tarkoituksenmukaisuutta. Mitä oikeastaan mittaamme ja miksi, ja onko jotain olennaista jäänyt mittaamatta. (Kyllä on.) Entä syntyykö kytkentä toiminnan ja tulosten välille?
Käytämme itsearviossa EFQM:n juuri päivitettyä versiota, jonka tuntuu sopivan erinomaisesti tarkoitukseensa. Mallissa on hyvin kuvattu kuinka eri osatekijät kytkeytyvät toisiinsa: johtajuus, henkilöstö, strategia, kumppanuudet ja prosessit. Ja luonnollisesti näihin asioihin kytkeytyvät tulosmittarit.
Jotkin asiat silti mietityttävät, esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen "pehmeiden" indikaattoreiden, mielipiteiden yms., osalta. Kuinka tarkoituksenmukaista pienehkölle organisaatiolle on kerätä systemaattisesti ja kattavasti tämän kaltaista informaatiota?
No, kyllähän tätä tehdään. Itsekin saan kohtuu usein pyyntöjä kertoa yrityksen X:n tai tutkimusorganisaatio Y:n julkisuuskuvasta. Harvoin kyllä näihin vastaan. Mutta olisiko tähän parempia ja kevyempiä keinoja kuin iänikuiset gallupit?
PS. Hyvä johdatus laatuajatteluun on teos Bisnes pilviin, joka ei tosin vielä ole EFQM:n uusimman version tasalla mutta silti kuvaa olennaiset asiat erinomaisen selkeästi.
Tekstit
46 Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti