Daina Ramey Berry: The price for their pound of flesh - the value of the enslaved from womb to grave in the building of a nation

Daina Ramey Berry kertoo mitä orjien omistaminen tarkoitti USA:lle ja miten orjista pyrittiin saamaan maksimaalinen taloudellinen hyöty: The price for their pound of flesh - the value of the enslaved from womb to grave in the building of a nation (Beacon Press, 2017; ISBN 978-0-8070-4762-0).



Kirjan teksti on kuivan toteavaa, asiantuntevaa, mutta lukijana oli pakko moneen otteeseen laittaa kirja hetkeksi sivuun, niin pahaa teki. Tällaisia me ihmiset olemme toisille ihmisille. Jos vain taloudellinen hyöty on riittävän merkittävä, mikään ei estä orjuuttamasta toisia ihmisiä, ja yhteiskunta sulkee silmänsä siltä mitä tapahtuu.

Groundbreaking look at slaves as commodities through every phase of life, from birth to death and beyond, in early America The Price for Their Pound of Flesh is the first book to explore the economic value of enslaved people through every phase of their lives--including from before birth to after death--in the American domestic slave trades.

Covering the full "life cycle" (including preconception, infancy, childhood, adolescence, adulthood, the senior years, and death), historian Daina Berry shows the lengths to which slaveholders would go to maximize profits.

She draws from over ten years of research to explore how enslaved people responded to being appraised, bartered, and sold. By illuminating their lives, Berry ensures that the individuals she studies are regarded as people, not merely commodities. Analyzing the depth of this monetization of human property will change the way we think about slavery, reparations, capitalism, and nineteenth-century medical education

Barack Obama: Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Barack Obaman nuoruusmuistelmat kertovat yksinhuoltajaäidin pojasta, joka etsii paikkaansa maailmassa: Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä (BTJ, 2009; suom. Seppo Raudaskoski ja Mika Tiirinen; ISBN 978-951-692-723-0).



Luin ennen tätä kirjaa Michelle Obaman omaelämänkerran, joka jossain määrin asetti ennakko-odotuksia tälle kirjalle. Mahtavasti Barack Obama tarinaansa kertoo, paljastaen elämästään paljon sellaistakin jota voi pitää hyvin yksityisenä, avaten omaa elämäänsä muille joilla on samanlaisia ongelmia oman erityislaatunsa ja yhteiskunnan odotusten ja rajoitusten suhteen.

Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman nuoruusmuistelmat. Omaelämäkerrallisessa esikoiskirjassaan Obama kuvaa koskettavasti kasvuaan valkoisen yksinhuoltajaäidin ja afrikkalaisen miehen poikana. Kirjan punaisena lankana on isättömänä kasvaneen pojan varttuminen mieheksi ja juurin löytäminen. Kirjassa Obama käsittelee silmiä avaavasti myös rotuongelmia, joiden voittamiseksi hän lähti mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1995, ja se on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys.

Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obama kertoo elämästään mieleenpainuvasti ja selkeäsanaisen suorapuheisesti: Minun tarinani (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-32122-4).



Michelle Obama kuvaa elämänkerrassaan sitä, miten tausta salavihkaa mutta vääjäämättä rajaa mahdollisuuksia elämässä. Ei vain varallisuuserot vaan yhtä lailla verkostot, käyttäytymisen piirteet, odotukset siitä mitä saa tehdä ja mitä ei... Mieleenpainuva teos, kuvaus amerikkalaisen todellisuuden luonteesta: pelin säännöt ovat säälimättömät niille jotka eivät ole varakkaita tai joiden ihonväri on väärä.

Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen intiimit, vaikuttavat ja inspiroivat muistelmat.

Vaikutusvaltansa ja saavutustensa johdosta Michelle Obamasta on tullut yksi aikamme ikonisimmista naisista. Yhdysvaltain presidentin puolisona - ensimmäisenä afroamerikkalaisena - hän kehitti Valkoista taloa aiempaa lämminhenkisemmäksi ja tasapuolisemmaksi paikaksi ja puhui vahvasti myös naisten ja tyttöjen puolesta.

Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa.

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

Robert Galbraithin neljäs kirja ei napannut kiinni yhtä lailla kuin kolme aiempaa, olin jopa jättää lukemisen kesken, mutta jatkoin kuitenkin, ja urakka tuli hoidettua: Valkoinen kuolema (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-30438-8).



Aikamoisen samanlainen resepti näissä Cormoran Strike -dekkareissa on, hyvässä ja pahassa. Kun yhden on lukenut, tietää mitä odottaa. Käänteitä riittää, eikä kaikkeen mitä lukeneeksi tulee kannata luottaa, kuten dekkareissa useimmiten.

Ja vaikka jonkinlainen pettymys tämä tällä kertaa olikin, epäilemättä tartun seuraavaankin kirjaan jahka se ilmestyy ja heti kun sen kirjastosta lainaan saan.

Lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen apulaisensa Robin Ellacottin tutkimuksista kertova sarja jatkuu. Kolme aiempaa osaa, Käen kutsu, Silkkiäistoukka ja Pahan polku, ovat saaneet ylistävän vastaanoton. Robert Galbraith on nimimerkki, jonka takana on menestyskirjailija J.K. Rowling.

Olavi Heikkinen: Ortotopologi Aapo Heikkilä - Varjotutkija ja tähtiluennoitsija

Olavi Heikkinen kertoo eriskummallisen elämäntarinan huijarista ja yliopiston eräänlaisesta maskotista, joka elätti itseään keräämällä rahaa yliopiston opiskelijoilta ja henkilöstöltä: Ortotopologi Aapo Heikkilä - Varjotutkija ja tähtiluennoitsija (Oulun yliopisto, Oulun yliopistoseura ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 2012; ISBN 978-952-42-9831-8).

Oulun yliopiston yhteisöön Heikkilä ilmaantui heti yliopiston (perustettu 1958) alkuvaiheissa. Hän osallistui erityisesti fysiikan, kemian ja matematiikan luennoille ja alkoi vähin erin kehittää omaa "tieteenalaansa" ortotopologiaa. Aapoon suhtauduttiin yhteisössä suopeasti ja hänelle annettiin työhuone, joka virallisesti oli fysiikan laitoksen siivouskomero. Heikkilä vilahti jopa yliopistoa esittelevässä multivisiossa 1990-luvun alussa. Hän oli suosittu "varjoluennoitsija", joka piti luentojaan muutaman kerran vuodessa täysille saleille. Kuten vanhan ajan yksityisdosentit, "dosentti" Heikkiläkin hankki tuloja suoraan yleisöltään, eli luentojen yhteydessä järjestettiin aina rahankeräys. Luentoihin osallistuminen ilman ennakkotietoa niiden luonteesta saattoi kuulua uusien opiskelijoiden perehdyttämisrituaaleihin.

(Lähde: Wikipedia)