Henrik Lange ja Thomas Wengelewski: 90 kirjaklassikkoa kiireisille

Henrik Lange on piirtänyt ja yhdessä Thomas Wengelewskin kanssa kirjoittanut mainion sarjakuvakirjan, jossa paljastetaan kirjojen juonet yhden sivun tiivistelmissä: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY, 2009; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-35438-4).



En kirjaa olisi huomannutkaan, ellen olisi kirjastossa katsellut näytteillä olevien sarjakuvateosten hyllyä ja ellei paikalle tullut kirjastotäti - sallittakoon tässä tämä täti-termi - olisi mainostanut tätä kirjaa. Teos tuli lainattua ja luettua vielä samana iltana.

Mukavan humoristisella tavalla kirjoista kerrotaan. Juonet tässä kyllä paljastuvat, mutta joskus vähän vinolla tavalla, niin että se joka alkuperäisteoksen on lukenut pakostakin tulee pohtineeksi omaa tulkintaansa teoksesta. Ja joidenkin tiivistettyjen kirjojen osalta sarjakuva viittaa teoksen myöhempään käyttöön esimerkiksi viihdeteollisuuden raaka-aineena.

Kate Ellis: Playing with bones

Kate Ellisin dekkarin päähenkilönä on poliisi Joe Plantagenet. Hän selvittelee monipolvista murhamysteeriä, joka tuntuu kytkeytyvän vuosikymmenten takaiseen sarjamurhatapaukseen: Playing with bones (Piatkus, 2009; ISBN 978-0-7499-0933-8).

En ole Ellisin dekkareita aiemmin lukenut. Pariin otteeseen tämä oli katkolla, sillä tekstissä oli höttöisyyttä. Ellis tuntui selittelevän itsestään selviä asioita käyttäen fraaseja joita löytyy kolmetoista jokaisesta tusinadekkarista. Mutta pienten paussien jälkeen jatkoin lukemista, eikä tämä hassumpi sitten ollutkaan.

Ehkä eniten kirjasta jäi mieleen se, että rikoksen selvittämistyö tuntui aidolta ryhmätyöltä, jossa pala kerrallaan rakentui kuva tapahtumista, ja usein oltiin aivan ratkaisun kynnyksellä mutta poliisien huomio herpaantui johonkin sivupolkuun ja keskeiset faktat jäivät tarkistamatta.

Onhan tämäkin oma tapansa kirjoittaa dekkaria, korostaa sitä sumua ja sattumusten kavalkadia mitä tapahtuneiden asioiden selvittämisessä pakostakin on edessä. No, saattaa olla että palaan näiden dekkareiden pariin, mutta saattaa myös olla etten palaa.

Dean Koontz: In Odd we trust

Dean Koontz on merkitty tämän sarjakuvakirjan kirjoittajaksi, ja toisena kirjoittajana sekä piirtäjänä on Queenie Chan. Kirjan sankari on Odd Thomas, nuori mies joka näkee kuolleita ihmisiä: In Odd we trust (HarperCollins, 2008; ISBN 978-0-00-723696-1).



En näistä Odd-tarinoista tiennyt mitään ennen kuin törmäsin pieneen e-kirjaseen nimeltä Odd Interlude, jossa Koontz kirjoittaa novellin mittaista tarinaa Odd Thomasin seikkailuista. Sen verran mielenkiintoiselta tämä vaikutti että lainasin kirjastosta kaksi Odd-kirjaa, tämän sarjakuvan sekä kirjasarjan ensimmäisen romaanin, Odd Thomas - hiljaisten kaupunki.



Kovin kauhea ei tämä kauhusarjakuva ole. Chan on piirtänyt Odd-sankarista mukavalla tavalla. Odd on hahmo joka muistuttaa "jokamiestä", mutta kuitenkin jotain tunnistettavaa ja mieleenpainuvaa tässä hahmossa on. Oddin ja hänen tyttöystävänsä Stormyn välinen sanailu oli mukavaa, tässä on kaksikko jota ei voi mitenkään tavanomaisena sankariparina pitää.

Juba: Minerva - jääkarhun sydän

Juban sarjakuvakirja oli lainattu alunperin iltasatukirjaksi, mutta sitten tytär luki sen itse alusta loppuun ja halusi että lainataan seuraava osa kirjastosta. Itseltäni lukeminen jäi siis kesken: Minerva - jääkarhun sydän (Otava, 2009; ISBN 978-951-1-22931-5).



Tytär tykkäsi kirjasta kovasti, ja kyllä tämä minuakin miellytti, vaikka ihan täysosumasta ei voikaan puhua. Mainiosti Minerva joka tapauksessa seikkailee arktisissa maisemissa. Viimeinen jääkarhu on vaarassa, ja öljyä porataan ympäristön tilasta piittaamatta.



Parasta kirjassa ehkä oli se, että hahmot eivät olleet disneymäisen siloteltuja vaan tarinasta löytyy monenmoista tunnetilaa. Nyt luettavana on Minerva - alajuoksun kelluva pullukka, ja teos Minerva - kukkia tohtori Kääkälle on varauksessa.

Anssi Tuulenmäki: Lupa toimia eri tavalla

Joskus käy niin, että teoksen lukeminen tökkää jo esipuheeseen, teoksen sinänsä kiinnostavasta aihepiiristä huolimatta. Näin kävi Anssi Tuulenmäen kirjalle Lupa toimia eri tavalla (Sanoma Pro, 2012; 2. painos; ISBN 978-952-63-1708-3).



Näin Tuulenmäki aloittaa kirjan luvussa "Miksi tämä kirja on tehty ja miksi se kannattaa lukea":

Otetaan pankit Nordea, OP ja Sampo, aakkosjärjestyksessä. Kuvittele olevasi asiakas näissä liikkeissä, kuvittele koko prosessi tarpeen syntymisestä vaihtoehtojen etsimisen, valinnan, tilaamisen, maksamisen, vastaanottamisen ja käyttämisen kautta poisheittämiseen ja unohtamiseen. Kuvittele, että kyseisistä liikkeistä otetaan logot ja värit pois. Kuvittele tekeväsi sama kaikissa kolmessa pankissa, sattumanvaraisissa toimipisteissä. Tiedätkö, minkä firman liikkeessä olet? Väitän, että et tiedä. [...] Väitän, että kyseisillä yrityksillä ei ole strategiaa tai ainakaan strategista innovaatiota. Jos on, niin ei se ainakaan näy asiakkaille.

No, itselleni on käynyt niin, että olin pitkän linjan asiakas Sampossa, aina Postipankin ajoista lähtien, mutta viime vuosien aikana olen hiljalleen siirtänyt pankkiasioitani Osuuspankkiin. Aluksi syy oli yksinkertainen: paras tarjous asuntolainasta.

Pidin kuitenkin Sampossa edelleen osan pankkiasioistani, kunnes alkoi tökkimään yhä pahemmin. Arkipäivän karheus, varsinkin verrattuna Osuuspankin hyvin toimivaan nettipankkiin, oli lopulta kerta kaikkiaan sietämätöntä. Siirsin vähän kerrallaan pankkiasioitani Osuuspankkiin, kunnes muutama kuukausi sitten irtisanoin Sampon asiakkuuden lopullisesti.

Mitä tässä yritän sanoa on se, että tuo kirjan aloitus mielestäni väheksyy sitä arkipäivän asiakaskokemusta mikä lopulta vaikuttaa eniten siihen, minkä palveluntarjoajan asiakkaana haluaa olla. Voi olla, että Sampo saattaisi tehdä minulle paremman asuntolainatarjouksen, jos joskus tulevaisuudessa sellaista tarvitsisin, ja lainan voisin Samposta ehkä tällöin ottaakin, mutta kaikkia pankkiasioitani en Sampoon siirtäisi missään nimessä.

Ja ehkä lopulta tarkoitan tässä sitä, että tämä kirja tuntuu olevan suunnattu sellaisille yritysten toimijoille, jotka askartelevat pää pilvissä strategioiden ja suurten linjojen (ja suurten bonusten) maailmassa, ja jotka helposti unohtavat että lopulta menestyminen riippuu pienistä yksityiskohdista, niiden osumisesta kohdalleen.