Jenny Björklund: Bara gå

Jenny Björklund oli itselleni täysin tuntematon kirjailija ennen tähän teokseen tarttumista, mutta nimi kannattaa pitää mielessä, sen verran taitavasti hän kirjoittaa: Bara gå (Schildts & Söderströms, 2012; ISBN 978-951-52-2939-7).

Löysin teoksen kirjaston palautettujen kirjojen laatikosta, ja jännä kansi sekä teoksen ohuus - 180 sivua - saivat siihen tarttumaan. Helmet-järjestelmässä teokselle on annettu asiasanaksi "kortprosa", lyhytproosa, mikä viitannee sekä teoksen pienoisromaanin raameihin että siihen että teos rakentuu hyvin lyhyistä luvuista.

Björklund kirjoittaa sinä-muodossa, mikä on varsin harvinainen tyylikeino, ja voisi tuntua raivostuttavaltakin, mutta lukujen lyhyys ja Björklundin ilmiselvä kielen käytön taituruus saivat vakuuttuneeksi. Sinä-muoto on eräänlainen tapa etäännyttää lukijaa, jotain minä-muodon ja kolmannen persoonan väliltä.

Kirjassa päähenkilö ikään kuin puhuu itselleen sinä-muodossa, ottaa etäisyyttä elämäänsä, yrittää ymmärtää omia tekemisiään, hankaluutta saada tartuttua elämään samalla tavalla kuin muut ikätoverit, jossain teini-iän ja nuoren aikuisuuden välimaastossa.

Tällainen on teoksen luku "Att återvända":

Huvudstaden blir mindre stad och färre huvuden. Du tänker på staden i det andra landet och på hur städerna aldrig riktigt tog slut där, de bara flöt in i varandra och även om du hade slutit ögonen i tio minuter skulle du inte ha kunnat tala om kontraster.

Nu har tio minuter kapat av husen på mitten och gett dem stammar och löv. Solen ligger lågt genom gulnande björklöv.

Ändhållplatsen kommer allt närmare.

Terry Pratchett: Noitia maisemissa

Terry Pratchett laittaa Kiekkomaailman noidat hurjaan pyöritykseen romaanissa Noitia maisemissa (Karisto, 2000; suom. Marja Sinkkonen; ISBN 951-23-4113-1). Muistelen lukeneeni tämän romaanin englanniksi aikoja sitten, mutta kyllä tämä suomennos kelpasi, Pratchettin teksti tuntui tuoreelta suomenkielisenä versiona.

Helmetissä joku oli antanut kirjalle viisi tähteä, ja laitoin toisen samanlaisen satsin tähtiä.

Kirjan englanninkielinen nimi on ehkä kuvaavampi kuin suomalainen: Witches abroad. Matkustamisesta tässä on kyse, vieraista kulttuureista, eli jonkinlaista kulttuurishokkia tässä on noidilla edessä.

Toisaalta taitaa olla niin, että matkan varrella noitien kanssa tekemisiin joutuvilla vasta sitä on shokkia edessä, sen verran tomeria noitia tässä on liikkeellä, sillä kolmikko Magrat Kynsilaukka, Muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli on kerta kaikkiaan vauhdissa.

Eikä tässä ole kyse yhtään sen vähäisemmästä asiasta kuin estää satua toteutumasta, vastoin hyvän haltijan tahtoa.

Tai onhan haltijoita kaksikin, mutta kumpi on hyvä ja kumpi on paha, siitä tässä on kyse. Ja kerrankin saa Muori Säävirkku vertaisensa vastustajan, ja pollalogiasta otetaan mittaa. Ja mitä tapahtuukaan, kun voodoo-noita yrittää estää Säävirkkua menemästä viimeiseen välienselvittelyyn? Voodoo-nuken käyttö saattaa olla vaarallista...

Pratchett sekoittaa tarinaan klassisten satujen uusia tulkintoja, sillä niinhän se on että sadut, samoin kuin urbaanit legendat, toteuttavat kerta toisensa jälkeen itseään. Mutta voisiko sadun saada joskus muuttamaan kulkuaan, niin että prinsessa lasikenkineen voisi itse päättää, suuteleeko prinssiä vai tekeekö juuri sitä mitä itse haluaa.

Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä

Tuija Lehtisen romaaniin en olisi varmaan ikinä tarttunut, ellei se olisi ollut tarjolla Helmet-järjestelmän uudessa e-kirjojen Ebib-palvelussa. Eikä tämä nyt hassumpi tarina ollut, tyylilaji vain on itselleni vähän vieras: Kolme miestä netissä (Otava 2011; ISBN 978-951-1-25456-0).

Päähenkilön nimi on Saimi, ja minulle teki romaanin alussa aika ajoin vaikeuksia muistaa, että Saimi on nainen eikä mies, ehkä siksi että hän touhusi stereotyyppisen miehekkäiden asioiden parissa, muun muassa taksikuskin ammatissa:

Mummeli istuutui ylväästi, ja suu alkoi käydä heti. Hyvä asiakas, ajattelin, hoiti itse juttelun eikä kuskin tarvinnut panna small talk -vaihdetta päälle. Minä en ollut mikään lörpöttelijä, puhuin lähinnä kun oli pakko, ja joskus asiakkaiden jatkuva lätinä kävi pahasti hermoilleni. Sellaisten vuorojen jälkeen taoin säkkiä pitkään.

Sinänsä oli kyllä mainiota tämä sukupuoliroolien reipas sekoittaminen. Joku voisi kuvata tätä kirjaa romanttiseksi hömpäksi, ja kai se sitäkin on, mutta toisaalta on tässä jonkin verran särmääkin.

David Levithan: Every Day

David Levithanin romaanissa on mainio asetelma henkilöstä nimeltä "A", joka herää joka aamu uudessa ruumiissa: Every Day (Knopf, 2012; ISBN 978-0-307-93188-7). Joka päivä puolenyön maissa A siirtyy ihmisestä toiseen, hän aloittaa tyhjältä pöydältä kerta kerran jälkeen.

Kun A:lla on menossa suunnilleen 6000. päivä elämässään, hän rakastuu, ja tästä syntyy kysymys siitä, voiko yhden päivän mittaisesta kohtaamisesta syntyä jotain pysyvämpää. Mitä jos kaiken joutuu aloittamaan päivä päivän jälkeen alusta?

Leviathan pystyy luomaan tarinansa lähtökohdista kiinnostavan ajatusleikin ihmisenä olemisesta: jos ulkokuori muuttuu jatkuvasti, mikä määrittää ihmisen? Mies, nainen, laiha, lihava, nörtti, urheilutähti, kasvissyöjä, narkomaani, ... Kuka oikeastaan on kyseessä?

I know how to play most sports, but I've also learned my limits. I found this out the hard way when I was eleven. I woke up in the body of some kid who was in the middle of a ski trip. I thought that, hey, skiing had always looked fun. So I figured I'd try. Learn it as I went. How hard could it be?

The kid had already graduated from the bunny slopes, and I didn't even know there was such a thing as a bunny slope. I thought skiing was like sledding - one hill fits all.

I broke the kid's leg in three places.

Ihan täysin tarina ei pysy kasassa, mutta melko taitavasti Levithan on juonen sommitellut niin että kovin isoja aukkoja siihen ei synny. A hyppää lähistöllä olevista ihmisistä toisiin aina suunnilleen oman ikäluokkansa sisällä, mikä tuo tarinaan jonkinlaista teemaa, nuorten ihmisten erilaisten elämäntilanteiden kaleidoskooppia.

The Surrogates Volume 1

Robert Venditti ja Brett Weldele ovat tekijöinä sarjakuvakirjassa, jonka sain e-kirjana lainaan Helmetistä: The Surrogates Volume 1 (Top Shelf Productions; ISBN 9781603092173).

Kirja kertoo tulevaisuudesta muutaman vuosikymmenen päästä, kun ihmiset ovat tottuneet käyttämään keinoruumiita eivätkä enää käy töissä tai tapaa toisiaan omissa kehoissaan. Poliisi saa selvitettäväkseen kummallisen rikoksen, jossa kaksi surrogaattia on tuhottu voimakkaalla sähköiskulla. Onko joku juonimassa terroritekoa surrogaatteja vastaan?

Tykkäsin kirjan piirrosjäljestä ja tunnelmasta, vaikka sarjakuvan lukeminen tietokoneen näytöltä olikin välillä tuskallista. Miksi Adoben kopiosuojattuja PDF-muotoisia e-kirjoja ei voi lukea esimerkiksi iPadillä vaan tarvitaan kömpelö ja hidas Adobe Digital Editions -ohjelmisto?