Sanoja uuden elämän alkuun

Runokokoelma Sanoja uuden elämän alkuun (Avain, 2011) on samaa sarjaa kuin teos Sanoja surun hetkiin, jonka myös luin. Kummassakin kirjassa runoja yhdistää tietty teema, tässä kokoelmassa "uusi elämä", siis erityisesti lapsen syntymä.

Samoin kuin tuossa toisessa kirjassa niin tässäkin ihmetyttää se, miten vähän runoja tähän kovakantiseen kirjaan on saatu mahtumaan, sillä useimmilla aukeamilla vain toinen sivuista on käytössä - ja runot ovat pääosin lyhyitä, vain muutaman rivin mittaisia.

Ihmetystä herätti sekin, että Kate Clanchyn runo "Ajamassa kotiin" on kirjassa kahteen kertaan, melko alussa (sivunumeroita kun ei ole niin sivua en osaa sanoa) ja uudelleen kirjasen puolivälissä. Melko huolimatonta oikolukua!

Sanoja surun hetkiin

Runokokoelma Sanoja surun hetkiin (Avain, 2011) on idealtaan kiinnostava: kokoelma lyhyitä runoja joiden yhteisenä teemana on suru eri muodoissaan. Mutta sitten ihmetyttää, kenelle tämä kirja oikein on suunnattu?

Onko teos ajateltu lahjakirjaksi, mihin viittaisi kovakantisuus ja sivujen kiemuraiset koristelut? Mutta hiukan erikoinen lahjakirja tämä kuitenkin olisi.

Entä onko teosta ajateltu lähteeksi vaikkapa hautajaisseppeleeseen kirjoitettavan värssyn etsintään? Ehkä se voi tämmöisenä toimiakin, mutta kovin vähän runoja - eli valinnanvaraa - kirjassa on: vain parikymmentä. (Tarkkaa lukua on vaikea sanoa kun sivunumeroita ei ole.)

Sekin ihmetyttää, että paperia tuhlataan niin paljon: monilla aukeamista on vain yksi, muutaman rivin runo. Ja jos aukeaman kummallakin sivulla on runo, eivät ne mitenkään erityisesti kuulu yhteen - miksi siis jättää osa sivuista tyhjiksi?

Kielenhuolto on jäänyt myös hiukan kesken, sillä P. Mustapään runon "Muisto" viimeinen rivi on kirjoitettu muodossa "on vaiti kaikka kauas lentänyt", missä käsittääkseni pitäisi lukea "taikka" eikä "kaikka".

Paratiisitie

Tässäpä hauska kokoelma Aku Ankka -sarjakuvia, kaikissa teemana musiikki: Paratiisitie (Sanoma Magazines Finland, 2008). Kuten voi odottaa, Aku ei hirveästi tykkää uudemmasta musiikista, mutta sotkeutuu tavalla tai toisella musiikkibisnekseen, ja päätyy jopa Elton Ankka -nimiseksi tähdeksi.

Kokoelman kansikuva viittaa näppärästi The Beatlesin levyn Abbey Road tunnettuun kansikuvaan, ja mukavan laadukkaita tarinoita tässä kokoelmassa onkin. Osa tarinoista julkaistu aiemmin Aku Ankka -lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjoissa, mutta se ei nautintoa isommin haittaa.

Mainio musiikkipläjäys, Aku Ankan tyyliin!

Blogimarkkinointi – Blogilla mainetta ja mammonaa

Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen ovat kirjoittaneet oppaan kaupallisesti orientoituneille bloggaajille: Blogimarkkinointi – Blogilla mainetta ja mammonaa (Talentum, 2011; ISBN 978-952-14-1723-8). Ja oikein hyvä opas tämä onkin: perusasiat esitetään selkeästi ja vaikeampiin aiheisiin tarjotaan välttämättömin perustieto. Tiivis pakkaus!

Tosin täytyy kyllä myöntää, että omalta osaltani kirja menee vähän ohi, kun en ole koskaan ajatellut bloggausta rahan tekemisen mielessä. Pikemminkin bloggaus on keino päästä eroon työn aihepiireistä johonkin omaan ja itsenäiseen, jossa rahaa ei tarvitse millään lailla miettiä.

Kirjassa on erinomaisia vinkkejä blogin kirjoittamiseen, ehkä pikemmin oikean tyylilajin löytämiseksi kuin kieliopin näkökulmasta.

Ironian tajuni yritti heräillä kohdassa, jossa puhuttiin vaikeista kielikuvista: ”Riskinä on myös tekoälyllisyyden vaikutelma.” Oma käsitykseni on että aika iso osa blogeista pyrkii välttämään viimeiseen saakka minkäänlaista älyllisyyden vihjaustakaan. Mutta lienen väärässä!

Blogin kehittymisestä annettiin vinkki: ”Vertaa vanhoja postauksiasi uusiin: oletko oppinut uutta? […] Kehittymätön blogi on kuollut blogi.”

Tästä voisi sanoa lievän vastakkaisen näkemyksen, mutta kylläkin ei-kaupallisten blogien suunnasta: monissa blogissa miellyttää nimenomaan sen samana pysyminen, se että taitava ja osaava kirjoittaja kertoo tavallisista arkipäiväisistä jutuista. Ja niin on maailma raitellaan tänäänkin! (Sivumennen sanoen muutos on vahvasti yliarvostettua, vrt. finanssikriisi.)

Entä sitten se blogilla ansaitseminen? No, kirjoittajat osaavat selvästi asiansa eivätkä lupaa mahdottomia. Itse ehkä korostaisin vielä vahvemmin blogin välillistä roolia ja sitä että blogiin ei kannata mainosbannereita laittaa, ne helposti karkottavat lukijoita.

Sen sijaan oman ammattitaidon ja osaamisen näkyvyyttä blogi voi kasvattaa hurjasti, ja sitä kautta voi tulla monenmoista yhteydenottoa ja urakkaa joilla leipäänsä voi tienata. Mutta mikäs minä olen tässä sanomaan kun en tämmöistä ole kokeillut.

Blogilla vierailijoista saa tietoa vaikkapa Google Analytics -palvelun kautta, josta kirjassa annetaan perustiedot. Tämä palvelu on näppärä myös ei-kaupallisissa blogeissa, se sanottakoon.

Mukava vinkki oli ajoittaa blogipostauksen siihen aikaan kun lukijat ilmestyvät paikalla – ”[…] asiantuntijoille on hyvä blogata arkiaamuisin, jolloin he ovat todennäköisimmin läppäreittensä ääressä.”

Kuulostaa hyvältä, kokeilen sitä tämän postauksen kanssa eli laitan sen ilmestymään aamulla klo 7.00. (On tosi näppärä tämä Bloggerin ominaisuus laittaa postaus ilmestymään tulevaisuudessa, minulla on tämmöisiä usein aika liuta valmiiksi kirjoitettuina.)

Ja sekin oli hyvä vinkki, yritysblogeihin liittyen, että yrityksen eri yksiköt ja liiketoiminta-alueet voisivat pitää omia blogejaan, jolloin aihepiiri pysyy kirkkaana mutta toisaalta on useampia kirjoittajia jolloin blogi säilyy tuoreena ja elinvoimaisena.

PS. Kiitokset saamastani kirjan arviointikappaleesta ja maininnasta loppusanoissa, vaikka en oikein tiedä mistä hyvästä tuo maininta tuli, vähän ansiotonta arvonnousua, mutta mikäs siinä, hyvältähän se tuntuu. Ja arviointikirja lämmitti varsinkin kun Helmet-järjestelmässä oli kirjasta 30 varausta ja kirjoja vain 3 kappaletta. Suosittu teos!

Tiede - suuri ensyklopedia

Adam Hart-Davis on tehnyt suururakan päätoimittajana teoksessa Tiede - suuri ensyklopedia (Readme.fi, 2010; kääntäjä Marko Niemi; ISBN 978-952-220-244-4). Todella vaikuttavaa työtä! Teos on komea ja näyttävä johdatus tieteeseen. Mutta suomennokseen ei voi olla tyytyväinen.

Teoksen vaikuttavuudella on myös kääntöpuolensa, sillä kirja on painava ja raamikas, mikä haittaa lueskelua muuten kuin pöydän ääressä. Hankalaa oli myös tätä arviota kirjoittaa, kun tietokoneen, näppäimistön ja hiiren lisäksi tietokonepöydällä oli niukasti tilaa kirjan selaamiselle, varsinkin aukeama avattuna koko suuruuteensa.

Toisaalta teoksen suuri koko tekee mahdolliseksi esittää asioiden yhteyksiä graafisin havainnollistuksin jotka pienemmässä koossa menisivät tihrusteluksi. Parempi näin päin.

Alkuteoksen nimessä on sana Science, joka viittaa siihen että tässä tieteenhistoriassa puhutaan pääasiassa luonnontieteistä (ja tekniikasta). Humanistiset tieteet jäävät sivurooliin jos edes mainitaan. Sinänsä valinta on perusteltu, mutta hiukan kapean perspektiivin tämä teos lukijalle antaa.

Kovin paljon kritisoitavaa ei teoksen alkuperäiskonseptissa kuitenkaan ole. Kuvitukseen ja taittoon on panostettu, ja monessa kohdassa kirjaa tuli ahaa-elämyksiä nimenomaan teoksen visuaalisesta vaikuttavuudesta ja mahdollisuudesta sukeltaa kokonaiseen aihepiiriin teoksen yhden aukeaman kautta.

Mutta sitten kritiikkiä. Suomennuksessa on melko paljon kirjoitusvirheitä, mikä sinänsä jo on harmittavaa (sumboli/symboli, Hookse/Hooke jne.).

Mutta pahempi juttu oli se, että tieteellinen terminologia ontui suomen kielellä, paikoin aika pahastikin.

Esimerkiksi voi nostaa kohdan "Muinaiset numerojärjestelmät", jossa menevät suomen kielen sanat numero ja luku iloisesti sekaisin. Sama tapahtuu Pythagoras-aukeamalla, jossa lukee "Numero on muotojen ja ideoiden hallitsija."

Onneksi sentään kreikkalaista matematiikkaa valottavassa osuudessa puhutaan irrationaaliluvusta - tosin tässä osuudessa on otsikko jäänyt kääntämättä ja aukeamalla lukee "Irrational numbers".

Otetaan Wikipediasta mallia ja kerrotaan mikä ero numerolla ja luvulla on: "Lukujärjestelmä tarkoittaa tapaa, jolla numeroista koostetaan lukuja. Kantaluku kertoo, kuinka monta eri numeroa lukujärjestelmän luvuissa voi esiintyä. [...] Numerot (lat. numerus: lukumäärä, joukko) ovat merkistön merkkejä, joita voidaan käyttää joko lukujen tai numerosarjojen ilmaisemiseen. [...] Luvut ovat abstrakteja käsitteitä, jotka mittaavat mm. suuruutta sekä järjestystä."

Syynä tähän sekaannukseen on tietenkin se, että enlannin sana "number" tarkoittaa sekä numeroa että lukua. Nyt kirjassa siis puhutaan "numerojärjestelmästä" kun pitäisi puhua lukujärjestelmästä. Hyvä ettei puhuta kokonaisnumeroista kokonaislukujen sijasta tai murtonumeroista murtolukujen sijasta.

Ihan täysin ilman moitteita ei teoksen alkuperäisversiokaan pääse. Tosin tässä täytyy olettaa että suomennos kuvastaa alkuperäisteoksen tyyliä.

Paikoin tekstissä on häiritsevästi käytetty varautumia ja konditionaaleja asioiden suoraviivaisen toteamisen sijasta. Esimerkiksi kohdassa "Laskenta ja tietojenkäsittely" sanotaan "Jos analyyttinen kone olisi valmistunut, se olisi käytännössä ollut ensimmäinen ohjelmoitava tietokone." Tuon käytännössä-sanan voisi kyllä tässä yhteydessä poista. Ensimmäinen tietokone, siitä oli kyse.

Tuon kaltaiset varaumat ovat hiukan kummallisia, kun ottaa huomioon ettei tämän tyyppisen teoksen teksti voi olla täydellisen täsmällistä vaan pikemminkin suuria linjoja kuvailevaa.

Tuossa yllä mainitussa kohdassa "Laskenta ja tietojenkäsittely" sanotaan lisäksi Ada Lovelacesta, että "häntä pidetään usein ensimmäisenä tietokoneohjelmoijana", mistä poistaisin usein-sanan. Ensimmäinen tietokoneohjelmoija, sitä Lovelace oli. Piste.

Tämä kyseinen kohta sisältää myös harmittavan käännösvirheen (ainakin näin oletan), joka tekee suomenkielisestä versiosta harhaanjohtavan, sillä kirjassa sanotaan: "[Tietokonetta] kuvaili (ja paranteli) Babbagen seuraaja Ada Lovelace."

Luulen että englanninkielisessä versiossa on käytetty sanaa "follower", jonka voi kyllä kääntää "seuraajaksi", mutta se on huono suomennos. Babbagen (1791-1871) ja Lovelacen (1815-1852) välillä ei ollut niinkään edeltäjä-seuraaja suhdetta vaan kyseessä oli samankaltainen vuorovaikutus ja keskinäinen sparraus kuin professorilla ja lahjakkaalla tohtoriopiskelijalla nykypäivinä on.

Mitä Lovelace olisikaan ehtinyt saada aikaan jos olisi elänyt vanhemmaksi! (Ja jos sukupuoli ei olisi ollut niin kahlitseva tekijä noina päivinä opinnoissa.)

Yhteenveto: Ikävä kyllä on todettava, että teoksen suomentaja ja teoksen mahdolliset oikolukijat ansaitsevat satikutia. Se että suomenkieliseen käännökseen ei voi luottaa harmittaa, kun alkuperäinen teos mitä ilmeisimmin ansaitsee hatunnoston ja kumarruksen.

Voisiko teoksen kustantaja hoitaa homman kunnolla loppuun ja käyttää apuna jotakuta, joka ymmärtää tieteellisiä termejä suomen kielellä? Jos teoksesta tulisi korjattu painos, kiinostaisi ostaa se kotiin - kunhan on ensin tarkistanut ettei virheitä ole enää samassa määrin.

Lisäys: Kollegani A.S. antoi vinkin kirjasta. Hän löysi siitä huomattavan määrän virheitä:

[s. 73, Dissektiometelmiä-laatikko] "Kun elimestä poistetaan ohut alue, paljastuu runsaasti tietoa elimen sisältämien mikroskooppisten kudosten rakenteesta." --- Tämä tarkoittanee sitä, että tehdään ohut näyte.

[s. 100] kiinteämassainen ideaalikaasu? --- Mitä kaasua se on, jossa massa muuttuu?

[s. 145, Joseph Bramah] "... jossa oli saranalla varustettu venttiili pöntön alla. Se joka pysyi käytössä ..." --- Tässä ei ole kyse tiedeasiantuntemisesta vaan siitä että tätä ei ole luettu. Millä lie automaatilla teksti tuotettu: eihän tällaista lausetta kukaan kirjoita?

[s. 215 vasen alakulma] "liuokseen kiinnittynyt vesimolekyyli" --- Siis veteen kiinnittynyt vesi? Tässä on ehkä mennyt solvent ja solute sekaisin. Ehkä on tarkoitettu liuenneeseen aineeseen kiinnittynyttä vesimolekyyliä. Viereisessä kuvassa samassa tarkoituksessa puhutaan molekyyleistä.

[s. 232 Lantanoidit ja alkanoidit] Melkein alkaloidit, mutta aktinoideja tarkoitettaneen.

[s. 235 otsikko: molecular orbitals] Termi on jäänyt kääntämättä. Samassa kohtaa vähän myöhemmin: "...elektronien paikkoja molekyylien orbitaalien ympärillä." --- Eivät elektronit orbitaalien ulkopuolella pyöri vaan niillä orbitaaleilla.

[s. 257 oikea reuna] 1., 2., ja 3. harmonia?? --- Pitäisi olla harmoninen taajuus tai harmoninen monikerta.

[s. 313 kuvateksti] "päällyste tunnistaa lääkkeen ja kyllästää sen." --- Tunnistaa? Olisiko tämä voinut olla englanniksi "identifies" ja tarkoittaa sitä, että eriväriset pillerit on helppo tunnistaa toisistaan? Tuo kyllästäminen *väriaineella* kuulostaa myös oudolta, mutta kun ei ole alkukielistä tekstiä käsillä, niin vaikea lähteä arvailemaan.

Tässä vielä A.S:n loppukommentti kirjasta, se tiivistää olennaisen:

Edelleen olen sitä mieltä, että teos on kaikenkaikkeaan oikein hieno. Muistelen vielä omasta lapsuudestani (lasten?) tekniikan tietoteosta, jossa kerrottiin avaruussukkuloista ja kaikenlaisista keksinnöistä ja se oli erittäin mielenkiintoinen. Asiat olivat niin outoja ja hienoja, että sitä luki kuin science-fictionia (tai satukirjaa), mutta joka tapauksessa siihen tuli palattua monta kertaa.