Hannu Vanhanen: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia

Unkarilaiset valokuvaajat Brassaï, Capa, Kertész, Muholy-Nagy ja Munkácsi pääsevät tässä Hannu Vanhasen teoksessa valokeilaan: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia (Valokuvakeskus Nykyaika, 2009; ISBN 978-951-609-438-3).



Teos liittyy Tampereella vuonna 2009 pidettyyn valokuvanäyttelyyn Unkarilaiset mestarit. Teos on ohut, 48 sivua, eikä tässä sivumäärässä kovin paljon viidestä valokuvaajasta ehdi kertoa, olennaisimmat asiat kuitenkin. Ja ennen kaikkea on tietenkin valokuvat, jotka kertovat paljon, sillä kyse on valokuvauksen suurmestareista.

Julkaisu esittelee neljän unkarilaistaustaisen, mutta emigranttina uransa luoneen, valokuvaklassikon tuotantoa. Ropert Capa on tunnetuin, mutta muita Unkarista maailmanmaineeseen nousseita valokuvaajia ovat Brassai, Andre Kertesz, Martin Munkacsi ja Laszlo MoHoly-Nagy. Julkaisun on kirjoittanut dosentti Hannu Vanhanen, joka on tunnettu uuden ja vanhan kuvamedian luennoitsija eri yliopistoissa ja mediataloissa. Julkaisu liittyy Valokuvakeskus Nykyajassa 5.12.2009 asti esillä olevaan näyttelyyn Tampereella.

Gunnar Staalesen: Kuolemaan asti sinun

Paljastanpa saman tien, että tykästyin melko lailla Gunnar Staalesenin jännäriin, jossa yksityisetsivä Varg Veum selvittelee rikosta ja tulee asiaan sotkeutumalla aiheuttaneeksi enemmänkin harmia: Kuolemaan asti sinun (Otava, 2005; suom. Päivi Kivelä; ISBN 951-1-19971-4).



Mukavaa dekkarissa oli sen maanläheisyys. Mitä Veumille sitten tapahtuukaan ei tee hänestä sankaria, kuten monille antisankarihahmoille tuppaa käymään, vaan Veum pysyy koko tarinan ajan altavastaajana, eikä hänessä ole oikeastaan mitään ihailtavaa, ellei sellaiseksi voi sanoa tietyn pyrkimyksen pitää yllä huumoria kaikesta päälle kaatuvasta sonnasta huolimatta. Näitä täytyy lukea lisää.

Norjan suosituimman dekkarisankarin Varg Veumin tutkimuksia vihdoin suomeksi. Yksityisetsivä Varg Veum on Bergenin Philip Marlowe: nukkavieru, viinaanmenevä ja naissuhteissaan epäonnistunut. Viskin sijasta hän juo akvaviittia. Veum saa asiakkaakseen pikkupojan, jonka pyörän nuoriso-jengi on varastanut. Samalla hän tutustuu pojan hehkeään äitiin ja ottaa tehtäväkseen periä naisen saatavia tämän entiseltä mieheltä Jonakselta. Veum tapaa Jonaksen ja pitää miehestä. Seuraavana päivänä Jonas löytyy murhattuna vaimonsa luota. Veum yrittää kaikin keinoin todistaa naisen syyttömäksi, ja tulee sitkeällä totuuden etsinnällään epäsuorasti aiheuttaneeksi uuden murhan. Varg Veum (norjaksi varg i veum, yksinäinen susi, henkipatto) on seikkaillut jo vuodesta 1977 ja on yhä niin suosittu, että Dagbladetin lukijat äänestivät hänet vuonna 2004 kaikkien aikojen suosituimmaksi norjalaiseksi dekkarisankariksi. Bergenissä asuvan Gunnar Staalesenin (s. 1947) salapoliisiromaanit ovat olleet Norjassa myyntimenestyksiä, ja niitä on julkaistu 15 maassa.

Lotte ja Søren Hammer: Yksinäisten sydänten kerho

Lotte ja Søren Hammer tarjoilevat jännärin jossa koulukiusaaminen johtaa lopulta kouluampumiseen, ja tapauksen selvittäminen onkin kaikkea muuta kuin helppoa: Yksinäisten sydänten kerho (Bazar, 2014; suom. Sanna Manninen; ISBN 978-952-279-178-8).



Kirja on pääosin kirjoitettu mukavan sujuvasti, ja tarinassa limittyvät menneisyys ja nykyisyys, niin tapahtumia tutkivan poliisin kuin surmanteon keskiössä olevien ihmisten elämässä.

Jonkin verran tyhjäkäyntiä teoksessa on. Lisäksi tarinaan on leivottu aivan turha pätkä tekstiä jossa poliisi käyttää selvännäkijän apua rikoksen selvittämiseen, ja tämän kohdan olisi kaiken järjen mukaan saanut kirjasta poistaa, sillä se ei vie tarinaa eteenpäin eikä tarjoa mitään ymmärrystä aihepiiristä. Mutta tästä huolimatta saattaa olla että palaan Hammer-dekkareihin, sillä ainahan voi tekstissä hyppiä yli kohdat joissa ei ole järkeä.

Yksinäinen 16-vuotias poika ampuu konepistoolilla kolmekymppisen miesopettajan. Koko luokka jää pojan panttivangiksi, mutta tilanne laukeaa nopeasti, kun poliisin tarkka-ampuja tappaa pojan. Tapausta alkaa selvittää Kööpenhaminan poliisin murharyhmä. Vakavan sydänkohtauksen saanut rikoskomisario Konrad Simonsen on palannut samana päivänä kahden kuukauden sairauslomalta.

Erik Axl Sund: Varjojen huone

Erik Axl Sund tarjoilee jännäritrilogian päätösosan, jossa lukija jo kokolailla tietää mitä on luvassa, mutta samalla odottaa yllätyksiä: Varjojen huone (Otava, 2015; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-28547-2).



Trilogian ensimmäinen osa oli nimeltään Varistyttö ja toinen Unissakulkija. Päähenkilöinä ovat poliisi Jeanette Kihlberg ja psykologi Sofia Zetterlund, joiden välinen suhde on teoksessa keskeisessä roolissa. Samalla yritetään selvitellä vuosikymmenten takaisia tapahtumia ja niiden aiheuttamia kammottavia sotkuja.

Kirja kertoo traumatisoituneista ihmisistä sekä siitä, millaista pahuutta ihmiset voivat tuottaa. Ja samalla kirjassa on aika ajoin toivon kipinöitä, viittauksia siihen että jonkinlainen mahdollisuus parempaan on olemassa, kaikesta kurjasta huolimatta.

Jane Austen, Seth Grahame-Smith, Tony Lee ja Cliff Richards: Pride and prejudice and zombies

Tässäpä varsinainen sekametelisoppa, jonka tekijöiksi on laitettu Jane Austen, Seth Grahame-Smith, Tony Lee (sovitus sarjakuvaksi) ja Cliff Richards (kuvitus): Pride and prejudice and zombies (Titan, 2010; ISBN 978-1-84856-694-1).



Romaani Ylpeys ja ennakkoluulo on muutettu miekkoja kalistelevaksi zombitarinaksi, ja yllättäen tämä paketti jopa tuntui toimivan, mitä nyt juoni on ennalta-arvattava ja hahmot kovin tutun oloisia.

Musta huumori toimii, ja parodia kohdistuu sekä tiettyyn historiallisten romaanien genreen että zombitarinoiden itsetarkoitukselliseen mäiskintään.