Charles Bukowski: Hollywood

Helmetissä tämä Charles Bukowskin romaani oli saanut vain kolme tähteä (kaksi arviointia), mutta oma arvioni olisi jossain neljän tai viiden tähden tuntumassa, jos nyt tälle viiltävän satiiriselle romaanille tähtiä haluaisi antaa: Hollywood (Canongate, 2007; ISBN 978-1-84195-996-2).



Teos kertoo Henry Chinaskista, Bukowskin alter egosta, joka saa romaanissa tehtäväkseen muuttaa omaelämänkerrallisen romaaninsa elokuvakäsikirjoitukseksi. Kuten arvata saattaa, elokuvan teossa on monta mutkaa, ja juonen käänteet ovat siinä määrin kummallisia että niitä ei uskoisi ellei kyse olisi elokuvan tekemisestä.



Wikipedia kertoo, että teos perustuu Bukowskin kokemuksiin Baarikärpänen-elokuvan käsikirjoittajana. Teos on omistettu elokuvan ohjanneelle Barbet Schroederille, joka esiintyy kirjassa nimellä Jon Pinchot. Romaanissa on tunnistettavissa olevia elokuvateollisuuden hahmoja, muun muassa pääosakaksikko Mickey Rourke ja Faye Dunaway, ranskalainen elokuvaohjaaja Jean-Luc Godard, saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog sekä kirjailija Norman Mailer.

Elokuvateollisuuden todellisuus näyttäytyy romaanissa pähkähulluna, jopa siinä määrin kummallisena että Bukowskin aiempien omaelämänkerrallisia aineksia sisältäneiden romaanien juopotteluun vinksahtanut todellisuus tuntuu tämän romaanin jälkeen melkeinpä normaalilta. Mutta, sehän on vain elokuvaa.

Manu Larcenet: Päätä pahkaa

Manu Larcenet jatkaa Polza Mancinin tarinaa. Hän istuu edelleenkin poliisien kuulusteltavana, ja tilittää heille elämänsä käänteitä, mutta mikään kiire hänellä ei ole kertomisessa, vaan asiat käydään läpi pohjia myöten: Päätä pahkaa (WSOY, 2013; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-39896-8).



Tässä osassa Mancini kertoo poliiseille oleskelustaan mielisairaalassa, paosta yhteiskunnan ulkopuolelle, elämästä ulkona kaikesta, kaipuusta jonnekin muualle, irti elämästä.

Poliisit yrittävät ratkoa palapeliä, kysymystä nuoren naisen murhasta. Tarina hahmottuu vähän kerrallaan, mutta lopullinen totuus odottaa vielä paljastumistaan.

Päähenkilö on massiivisen lihava mies, joka on käyttäytymiseltään arvaamaton ja monessa mielessä inhottava, mutta kaikesta huolimatta tarina vetää mukaansa, lukija joutuu kohtaamaan sellaisen näkökulman yhteiskuntaan joka yleensä on piilossa, jossain arkitodellisuuden ja juhlapuheiden tuolla puolen.

Manu Larcenet: Pyhän diilerin ilmestys

Massiivisuus on se sana joka ensimmäisenä tulee mieleen tästä Manu Larcenetin sarjakuvakirjasta, teossarjan toisesta osasta, enkä tarkoita päähenkilön massiivisuutta, vaan teoksen tarinan suurta kaarta, ja sen raskassoutuisia syvälle luotaavia elementtejä, joissa kuitenkin on huikean kirkkaita oivalluksia: Pyhän diilerin ilmestys (WSOY, 2012; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-39234-8). Sarjakuvan on tekstannut Mika Lietzén.



Pyhän diilerin ilmestys sai Grand Prix RTL -sarjakuvapalkinnon joulukuussa 2011. Lire-kirjallisuuslehti valitsi sen vuoden parhaaksi sarjakuvaksi.

Kiertolaiselämää elävä päähenkilö Polza Mancini jatkaa kiertolaiselämää, murtautuen tyhjinä oleviin taloihin, kunnes hän törmää toiseen laitapuolen eläjään, joka pyörittää elannokseen huumekauppaa. Tästä kahden yhteiskunnasta erkaantuneen ihmisen kumppanuudesta kasvaa draama, jossa on moninkertaisen murhenäytelmän ainekset.

Franquin: Passipoliisin painajainen

Franquinin kirjoittamat ja piirtämät Niilo Pielinen -tarinat hykerryttävät, vaikka niitä olenkin ehkä jo turhan monta perä-perää kirjastosta lainannut. Mutta mukava humorististen tarinoiden kokoelma tässäkin on kyseessä: Passipoliisin painajainen (Semic, 1997; suom. Antti Marttinen; ISBN 951-876-143-4).



Niilo Pielinen saa edelleen toimistotyön sekasortoon kummallisilla keksinnöillään ja päähänpistoillaan, joissa riittää oivalluksia. Tosin kieltämättä yliannostuksen vaara uhkaa, jos näitä sarjakuva-albumeita kovin monta peräkkäin lähtee lukemaan.

Fabien Vehlmann: Varokaa Zorkoneita

Fabien Vehlmann on kirjoittanut tarinan ja Yoann piirtänyt tämän sarjakuvan, jossa Piko ja Fantasio saavat zorkonit kiusakseen, sillä jälleen kerran keksinnöt riistäytyvät keksijänsä käsistä: Varokaa Zorkoneita (Egmont, 2011; suom. Emilia Melasuo; ISBN 978-952-233-453-4).



Löysin nämä Piko ja Fantasio -tarinat aivan vastikään, ja ihan mukavaa luettavaa näistä löytyy, mutta luulenpa että tarinat iskevät vielä paremmin vähän nuorempiin lukijoihin, sellaisiin joiden mielikuvituksen rajat eivät niin äkkiä tule vastaan kuin aikuisemmalla iällä. Mutta mainioita seikkailuja tästä kirjasta kyllä löytyy, nykyään muutenkin suosiossa olevien zombi-tarinoiden hengessä.