Dupuy ja Berberian: Teoria yksinäisistä ihmisistä

Dupuy ja Berberian ovat kirjoittaneet sarjakuvia ihmissuhteista. Tähän Jeanin elämää -kirjojen sarjaan en ole aiemmin törmännyt, eikä tämä ehkä ole paras kirja aloittaakaan, sillä albumin tarinat toistavat itseään liiankin kanssa: Teoria yksinäisistä ihmisistä (WSOY, 2010; suom. Mikael Ahlström; ISBN 978-951-0-36334-8).



Kirjassa setvitään parisuhdeongelmia miesnäkökulmasta, ja kieltämättä huumori osuu aika ajoin maukkaasti kohdalleen, mutta sitten on myös saman peruskuvion toistamista kerta kerran jälkeen, mikä alkoi pitkästyttämään. En tiedä jatkaako näiden albumien parissa vaiko ei, tämä ei suurtakaan vaikutusta tehnyt.

Bourgeon: Sumumetsien lumous ja Suolammen silmät

Olen vähän vähältä lueskellut sarjakuvia joita en tiennyt olevan olemassakaan, ja yksi tämmöinen oli Bourgeonin Hämärän matkamiehet -sarja, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat Sumumetsien lumous (Jalava, 1991; ISBN 951-8954-67-4) ja Suolammen silmät (Jalava, 1993; ISBN 951-887-001-2). Teokset on suomentanut Soile Kaukoranta.



Sarjakuvista tuli nostalginen tunne, ikään kuin tässä kerrottaisiin tarinaa jota nykypäivänä ei sarjakuvana enää julkaistaisi, kertomuksesta kun puuttuvat supersankarit ja muut sen sellaiset houkuttimet. Piirrosjälki on vaikuttavaa, ja tarinakin rullaa eteepäin, kunhan ei yritä löytää sen kummempia historiallisia tosiasioita tämän historian kaapuun puetun fantasiatarinan kiemuroista.

Ursula Poznanski: Vii5i

Ursula Poznanski on kirjoittanut sarjamurhaajatarinan, jossa rikollinen tarjoilee poliisille vihjeitä geokätköilyn muodossa: Vii5i (Atena, 2013; suom. Anne Mäkelä; ISBN 978-951-796-947-5).



Tässä ote teoksen esittelytekstistä:

Nainen löytyy murhattuna lehmälaitumelta. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu karttakoordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa löytö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle. Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa Salzburgin poliisin etsivää Beatrice Kasparya aina uusien vihjeiden luo, kunnes etsivä huomaa olevansa itsekin jahdin kohteena. Viisi on nopeatempoinen ja kirjallisesti korkeatasoinen trilleri, joka on kerännyt Euroopassa niin lukijoiden kuin kriitikoiden suosion.

Naispuolisen poliisietsivän kautta tarinaan tulee hiukan erilainen näkökulma poliisityön arkeen. Toisaalta jotenkin pisti silmään, että Itävallassa ehkä ollaan naisten ja miesten tasa-arvokysymyksissä Suomea melko lailla jäljessä, tai ainakin kirjan tähän asiaan liittyvät argumentit tuntuivat kummallisilta, ikään kuin nykypäivänä todellakin oltaisiin tässä määrin patriarkaalisten valta-asetelmien vankina.

No, tarina sinänsä kyllä rullaa eteenpäin tehokkaasti, ehkä liiankin tarkoitushakuisesti, ja geokätköily juonen osana istuu hyvin tämän tyyppiseen kovaotteiseen jännäriin.

Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Hyisille vesille

Christophe Blainin sarjakuvan toisessa osassa purjehditaan etelään, Etelämantereen tuntumaan saakka, eikä seikkailusta tule helppo, kun kylmyys ja outo ympäristö vaatii veronsa: Maalari ja merirosvo - Hyisille vesille (WSOY, 2005; suom. Saara Hyyppä; ISBN 951-0-30266-X).



Viisiosaisen sarjakuvan toinen osa keskittyy enemmänkin tunnelman ja ympäristön kuvaamiseen eikä niinkään juonenkäänteisiin, ja kohtalaisen hyvin Blain tarinansa pyöräyttää siihen malliin että maalarin reissu merirosvojen kanssa jäävuorten keskelle tuntuu jotakuinkin uskottavalta.

Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Amerikkaan

Tässä Christophe Blainin sarjakuvassa eletään 1700-lukua, purjelaivojen aikakautta, ja mitenkäs muuten, merirosvoista tässä on kyse, ja kummallista kyllä, taidemaalarista joka lähtee merille: Amerikkaan (WSOY, 2004; suom. Saara Hyyppä; ISBN 951-0-29518-3).



Tässä Maalari ja merirosvo -sarjassa on kaikkiaan viisi osaa, ja ensimmäisessä maalari tulee houkutelluksi Pariisissa merirosvojen matkaan, Amerikan reissulle.



Piirrosjälki on rosoista mutta luo tarinaan uskottavuutta ja omaperäisyyttä, mitenkään silotelluksi ei tätä ajankuvaa voi sanoa. Ja merirosvous on likaista puuhaa, se käy kirjasta hyvin ilmi.