Douglas Preston ja Lincoln Child: Gideon's sword

Douglas Preston ja Lincoln Child kertovat tarinan kostosta, ja tämä kirja on sellainen jonka toivoisi jättäneensä lukematta, sen verran kyseenalaiselta koko paketti tuntui jälkeenpäin, ikään kuin tästä voisi saada tartunnan, mutta kaikeksi onneksi kerronta oli sen verran tusinatavaraa että juuri mitään kirjasta ei jäänyt mieleen kun pari päivää lukemisesta oli kulunut: Gideon's sword (Orion, 2011; ISBN 978-1-4091-3313-1).



No, nyt joka tapauksessa tiedän että välttelen kirjoja joiden kannessa on näiden kahden herran nimet, ainakin jos nimet ovat esillä yhtä aikaa.

Mainitsinko jo juonen tavattoman epäuskottavuuden? No, parasta lopettaa kirjan perkaaminen tähän. Piste.

Mooses Mentula: Musta timantti

Kävin tämän Mooses Mentulan kirjan kanssa niin, että aloitin lukemisen liian hätäisesti, kuvitellen että tässä on romaani, ja vasta parin luvun jälkeen aloin ihmetellä, kunnes tajusin että novellikokoelmahan tämä on eikä romaani: Musta timantti (WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-37923-3).



Tämä hämäännys hiukan haittasi lukua tästä eteenpäinkin, sillä osa novelleista muistutti toisiaan, tai kietoutui toisiinsa, ikään kuin tässä kaikesta huolimatta olisi rakentumassa romaanin kaarta. Mutta ei.

Hyvin Mentula novellejaan kirjoittaa, sillä tavalla että turhia krumeluureja ei tekstissä ole vaan se olennainen täytyy lukijan itse ymmärtää, hiljaa oivaltaa. Vähän niin kuin tässä ihmissuhteen kuvauksessa:

Heidi joi jääteetä kahvila Antinkaapon ulkopöydässä. Sillä oli päässään isot mustat lasit. Nosti ne otsalle, kun Jyri istui viereen. Jyri kulautti teetä suoraan Heidin pullosta.

— Minä olen miettinyt. Anteeksi, etten oo kuunnellut sinun työjuttuja, Heidi aloitti.

Jyri pyöritti päätään ja kumosi nopeasti jääteen lopun suuhunsa.

— Minäkin olen ajatellut. En halua masentaa niillä. Vastaa vain yhteen kysymykseen, niin rauhotun.

Jyri nielaisi, rykäisi. Heidi näytti hämmentyneeltä.

— Tuotko minulle pörrösukat, jos joudun vanhainkotiin ennen sinua?

Jeff Lemire: Sweet tooth 4 - Endangered species

Jeff Lemire jatkaa tuhonjälkeisestä maailmasta kertovaa Gus-pojan tarinaa sarjakuvakirjassa Sweet tooth 4 - Endangered species (DC comics, 2012; ISBN 978-1-4012-3361-7).



Tämä kirjasarjan osa tuntui heikommalta kuin aiemmat, ja erityisesti pisti silmään myyttisten elementtien vahva esilletulo, mitä ilmeisimmin Gus nähdään eläinten ja ihmisten hybridien pelastajahahmona. Ja yhä vahvemmin kirjassa saarnataan tiedettä ja teknologiaa vastaan, tai vähintäänkin maalataan erittäin mustavalkoista dystopiaa.



Jonkinlainen turvasatamakin on löytymässä, mutta lukija aavistaa että kaikki ei liene ihan sitä miltä näyttää, jo tarinan jatkuvuus edellyttää yllätyksiä yllätysten perään. Ehkä kuitenkin on pidettävä hiukan taukoa ennen seuraavien osien lukemista.

Robert Crais: The first rule

Robert Craisin romaanissa kosto elää, ja sankari pistää konnat likoon mafian ja palkkasotureiden maailmassa: The first rule (Orion, 2010; ISBN 978-1-4091-1836-7).



Miksihän oikeastaan lainasin tämän romaanin? No, älyvapaata viihdettä joka tapauksessa on tarjolla roppakaupalla, mottona on "Don't make Pike mad". Vihaiseksi sankarimme Pike tietenkin tulee kun Piken ystävä Frank murhataan raa'asti kotonaan.

Ei tämä kirja nyt ihan mässäile väkivallalla, ja ehkä tarinassa voi nähdä jonkinlaista yhteiskunnallista kantaaottavuuttakin, mutta rutiinijännäri tämä joka tapauksessa on. Käsittääkseni Crais on tehtaillut romaaneja melkoisesti, mutta tämä yksi riitti minulle.

Paul Pope: Battling Boy

Nyt eivät enää edes supersankarit riitä, vaan Paul Pope ottaa sankarikseen puolijumala Battling Boyn ja muutenkin sekoittelee genretyyppejä toisiinsa tässä sarjakuvakirjassa: Battling Boy (First Second, 2013; ISBN 978-1-59643-145-4).



Tieteissarjakuvan, fantasiasarjakuvan ja supersankarisarjakuvan risteytyksenä tämä keitos toimii jotakuinkin hyvin, mutta toisaalta tässä päästään tarinassa hädintuskin alkuun.

Mainiointa oli pahisten kanssa kamppailevan Arcopolis-kaupungin poliittisen johdon temppuilu, sillä kun Battling Boy ilmestyy paikalle ja häntä luullaan (väärinkäsityksen vuoksi) kaikkivoipaiseksi sankariksi, ensimmäiseksi järjestetään juhlat pahisten voittamisen kunniaksi (ja kansan kosiskelemiseksi).