Mauri Leivo: Lintujärvi

Mauri Leivo osaa kirjoittaa linnuista, sen todistaa tämä selkeästi kirjoitettu ja kuvitettu valokuvakirja, jossa puhutaan vuodenajoista järven alueella, ja lintujen elämästä: Lintujärvi (Maahenki, 2006; ISBN 952-5328-80-5).



Mistähän johtuu etten Leivon kirjoihin ole aiemmin tarttunut, mutta nyt on kyllä todettava tekijän taito, niin kuvien ottamisessa kuin linnuista kertomisessa.

Ja erityisesti on nostettava hattua siitä, että minkäänlaiseen brassailuun tai erikoistehosteiden käyttöön ei tässä lintukirjassa ole sorruttu. Uskottavia valokuvia, uskottavaa kuvausta lintujen elämästä.

Erin Morgenstern: The night circus

Lukaisin - näin lienee parasta sanoa - Erin Morgensternin romaanin samaan aikaan kun olin lukemassa Richard Fordin Itsenäisyyspäivä-romaania. Morgensternin teos oli nopealukuinen, monessa mielessä fantastinen, ja pidin siitä vaikka kirja jättikin lopulta vähän tyhjän olon: The night circus (Harvill Secker, 2011; ISBN 978-1-84655-523-7).



Luin kirjan käytännössä yhdellä istumalla, jotenkin tämä tarina iski koukkunsa syvälle ja sai lukemaan sivu sivun perään, vaikka samalla kyllä ymmärsinkin ettei tässä nyt mistään erityisen syvällisestä kaunokirjallisuudesta ole kyse, pikemminkin sadun ja fantasian maailmasta jossa on omat tavat määrittää todellisuuden pelisäännöt.

Mutta silti, ei vailla kirjallisia ansioita ollut tämä Celia Bowenin ja Marco Alisdairin tarina. Päähenkilöiden elämä kietoutuu yhteen salaperäisen sirkuksen ja sieltä löytyvien esitysten sokkelossa. Jonkinlaisesta kaksintaistelusta tässä on kyse, tarkemmin kuvaamatta jäävien sääntöjen puitteissa, mutta samalla tässä on kyse tragediasta, ja rakkaudesta tietenkin myös.

Teos on kirjailijan esikoisteos, mikä ehkä näkyy jonkinlaisena rönsyilynä ja terävyyden puutteena, mutta silti, melkoisen romaanin on Morgenstern saanut aikaan.

Mauri Leivo: Kevätmuutto

Mauri Leivo on onnistunut erinomaisesti tässä lintujen kevätmuutosta kertovassa kirjassa. Tammi-helmikuusta lähdetään liikkeelle, ja toukokuuhun tämä tarina päättyy, ja vuodenaikojen muuttuessa talvesta kesään nähdään monenmoista käännettä ja opitaan yhtä ja toista lintujen elämästä: Kevätmuutto (Minerva, 2009; ISBN 978-952-492-255-5).



Kirjan kuvitus on vallan erinomaista, juuri sellaista josta suuresti nautin, sillä linnut näkyvät luonnollisen oloisina omassa elinympäristössään ilman sen kummempaa temppuilua tai harvinaisuudella mässäilyä.



Ja sitten on vielä se, että Leivo kertoilee linnuista paljon sellaisia pikkuisia yksityiskohtia joihin ei ole itse tullut kiinnittäneeksi huomiota, kun ei ole viettänyt tuntikausia niiden touhuja seuraamassa. Tässä kirjassa luonto avautuu luonnollisessa kuosissaan, osana jokavuotista elämän kiertoa.

Bill Willingham: Fables. Vol. 14 - Witches

Bill Willinghamin sarjakuvakirjan teemana on noidat, ja heitä tässä tarinassa riittääkin vähän joka lähtöön: Fables. Vol. 14 - Witches (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2880-4).



Voisiko uskoa, että kirjastonhoitajana toimiva Bufkin-apina peittoaa ilkeän Baba Yaga -noidan, kun he joutuvat vastakkain Fables-hahmojen tukikohdan New Yorkissa tuhouduttua.



Nopeasti tämä kirja tuli lukaistua, mutta ei hassumpi paketti, vaikka vähän rupean jo ihmettelemään kuinka kauan näitä sarjakuvakirjoja vielä jaksan lukea. No, muutama vielä varmasti menee.

The collected stories of Lydia Davis

Lydia Davisin novellikokoelma on kohtalaisen suosittu, sillä vaikka kirjoja on Helmet-järjestelmässä vain kaksi, varauksia oli viisi. Ja mikäs siinä, tässä kokoelmassa on kyse novellitaiteesta parhaimmillaan, voisi näissä melkein puhua proosarunoistakin, niin tiiviisti ja tehokkaasti tähdäten Davis novellinsa rakentaa: The collected stories of Lydia Davis (Hamish Hamilton, 2010; ISBN 978-0-241-14504-3).



Jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon eräpäivän lähestyessä, ja ehdin lukea 733-sivuisesta kirjasta vain viitisenkymmentä sivua, mikä harmitti. Mutta aina voi lainata kirjan uudestaan.

Kirjassa riittää luettavaa hyvin pitkäksi aikaa. Mutta pitkiä nämä novellit eivät ole, lyhyimmillään vain muutamia rivejä.

Osa novelleista toi mieleen Russell Edsonin kirjoittamat proosarunot, joissa maailma ilmaantuu lukijan havaintokenttään perin juurin yllättävällä mutta silti oudon tunnistettavalla tavalla.