Neil Gaiman: The graveyard book

Neil Gaimanin romaani oli tarjolla e-kirjana Helmetin kautta, ja mikäs sen parempaa, ei kuin teos lainaan ja lukemaan: The graveyard book (Bloomsbury, 2009; ISBN 978-1-4088-0820-7).

Tämä romaani osoittautui varsinaiseksi löydöksi. Kirjan kannessa oleva hehkutus "Paras Neil Gaimanin koskaan kirjoittama kirja" voi hyvinkin pitää paikkansa. Tarinassa on sekä potkua että syvyyttä, ja sopii tämä aikuisellekin vaikka onkin luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi.

Kirja kertoo hautausmaasta, jonne ilmestyy pikkulapsi, juuri kävelemään oppinut, jonka vanhemmat on surmattu ja jota surmaaja ajaa takaa. Hautausmaan asukit pohtivat, pitäisikö asiaan puuttua millään lailla, mutta herra ja rouva Owens adoptoivat lapsen heti:

The child had fallen asleep in Mrs Owens' arms. She rocked it gently, sang to it an old song, one her mother had sung to her when she was a baby herself, back in the days when men had first started to wear powdered wigs. The song went:

Sleep my little babby-oh
Sleep until you waken
When you're grown you'll see the world
If I'm not mistaken.
Kiss a lover,
Dance a measure,
Find your name
and buried treasure . .

Kirjassa on kuvitustakin, joka hyvin sopii tarinan teemaan.

Lapselle annetaan nimeksi Nobody Owens, lyhennettynä Bod, ja vainajat sekä muut tuonpuoleisen asukit kasvattavat Bodia ja suojelevat tätä vaaroilta. Viisivuotiaana hautausmaalla seikkailee myös Scarlett-tyttö, joka tutustuu Bodiin ja jonka vanhemmat kuvittelevat Bodin olevan pelkkä mielikuvitusystävä. Mutta Scarlettin ansiosta Bod oppii jotain siitä maailmasta joka on hautausmaan ulkopuolella, lentokoneineen ja kännyköineen ja muine kummallisuuksineen:

[...] Scarlett's family had to keep moving to different university towns, and in each town her father would hope for a
permanent teaching position that never came.

'What's Particle Physics? asked Bod.

Scarlett shrugged. 'Well,' she said. 'There's atoms, which is things that is too small to see, that's what we're all made of. And there's things that's smaller than atoms and that's Particle Physics.'

Bod nodded and decided that Scarlett's father was probably interested in imaginary things.

Gaiman yhdistää taitavasti fantasiaelementtejä ja arkista kerrontaa niin että tarina tuntuu sekä sadulta että kuvaukselta niistä elämän valinnoista joita ihmisillä pakosta on edessään. Ja tuutulaulu, se jota Bodin adoptioäiti lauloi lapselleen, tulee todeksi, kunnes on aika Bodin etsiä oma kohtalonsa avarasta maailmasta.

Ansel Adams: Yosemite and the range of light

Ansel Adamsin elämäntyö yksissä kansissa, olisiko siitä kyse tässä kirjassa? No, melkoinen siivu valokuvauksen ja luonnonsuojelun historiaa näiltä sivuilta joka tapauksessa avautuu: Yosemite and the range of light (Little, Brown and Company, 1983; 3. painos; järjestelmänumero 082121523X).

Kirjassa on kuvattu Yosemiten aluetta, sen erityistä luonnetta, ja Adamsin valokuvat tekevät kerta kerran jälkeen vaikutuksen. Nämä valokuvat ovat tuttuja, mutta silti, kerta toisensa jälkeen, niitä ei voi olla ihmettelemättä.

Adamsin valokuvia on näytetty niin paljon, että kulumisen vaaraa niissä tietysti on, mutta silti, niiden äärelle on pakko pysähtyä mietiskelemään. Ja tässä teoksessa oli myös sellaisia vähemmän tunnettuja valokuvia, joita en muistanut aiemmin nähneeni.

Runeberg-palkinto Olli-Pekka Tennilälle

Olli-Pekka Tennilä sai Runeberg-palkinnon runoteoksesta Yksinkeltainen on kaksinkeltaista, josta syksyllä 2012 kirjoitin melkoisen positiiviseen sävyyn.

Theodore Roszak: Ecopsychology - Restoring the Earth/Healing the Mind

Theodore Roszak on toimittanut monipuolisen artikkelikokoelman ihmisen suhteesta luontoon, sekä peloista että mielentyyneyden kokemuksista: Ecopsychology - Restoring the Earth/Healing the Mind (University of California Press, 2002; ISBN 978-0871564061).

Tuotteiden markkinointi ihmisille nousee vertauskuvaksi koko elämänmuotomme suhteen, sen asian että aina on olemassa uusi tuote joka lupaa täyttää elämässämme olevan aukon. Allen D. Kanner and Mary E. Gomes kirjoittavat loputtomasta ja täydellisestä kuluttamisen kierteestä näin:

The urge to purchase an endless stream material products has now reached such proportions that it is no longer a matter of whim or choice, but one of personal and cultural identity. [...] Consumer practices serve to temporarily alleviate the anguish of an empty life. The purchase of a new product, especially a “big ticket" item such as a car or computer, typically produces an immediate surge of pleasure and achievement, and often confers status and recognition upon the owner. Yet as the novelty wears off, the emptiness threatens to return. The standard consumer solution is to focus on the next promising purchase. Perhaps the satisfaction will be more lasting and meaningful the next time.

Kanner ja Gomes näkevät psykologien ja ympäristönsuojelijoiden välillä yhteistyön mahdollisuuksia, sillä heidän mukaansa nykyinen yhteiskunta on pahasti narsistinen, ja tämä on johtanut tilanteeseen jossa ihmiset eivät voi enää irrottautua kuluttamisen kierteestä:

For American society to become ecologically sustainable, the narcissistic wounding of the public by the advertising industry will have to stop. The currently lost capacity to live in balance with nature will need to be rediscovered and revitalized. Does this mean that every consumer needs to see a therapist? We think not. But by applying our understanding of narcissism to consumerism, ecopsychologists can join forces with the environmental movement on a number of different levels and in so doing enhance the efforts of both psychologists and activists.

Paul Shepard yrittää löytää syytä sille, miksi ympäristötietoisuudesta huolimatta juuri mikään ole muuttumassa. Ehkä syy on ahneudessa?

My question is: why does society persist in destroying its habitat? I have, at different times, believed the answer was a lack of information, faulty technique, or insensibility. [...] At mid-twentieth century there was a widely shared feeling that we needed only to bring businesspeople, cab drivers, homemakers, and politicians together with the right mix of oceanographers, soils experts, or foresters in order to set things right.

In time, even with the attention of the media and a windfall of synthesizers, popularizers, gurus of ecophilosophy, and other champions of ecology, and in spite of some new laws and indications that environmentalism is taking its place as a new turtle on the political log, nothing much has changed. Either I and the other “pessimists” and “doomsayers” were wrong about the human need for other species and about the decline of the planet as a life-support system; or our species is intent on suicide; or there is something we overlooked.

Such a something could be simply greed. Maybe the whole world is just acting out the same impulse that brought an 1898 cattlemen’s meeting in west Texas to an end with the following unanimous declaration: “Resolved, that none of us know, or care to know, anything about grasses, native or otherwise, outside the fact that for the present there are lots of them, the best on record, and we are after getting the most out them while they last?”

Eli "Meidän jälkeemme vedenpaisumus", hmmm? Kirja on kiinnostava ja monitieteinen katsaus ihmisen ja ympäristön vuorovaikutukseen, siihen miten luonnon katoaminen ihmisen ympäriltä vaikuttaa ihmiseen, ja miten ihminen on ajautunut tilanteeseen jossa ympäristön tilan huononeminen on vain yksi elämäntapavalintoihin vaikuttava seikka muiden joukossa, ja ehkä jopa vähemmän tärkeämmästä päästä, johtuen ihmiseen psyykeen kummallisesta rakenteesta.

Andrea Camilleri: The potter's field

Andrea Camillerin englanniksi käännetty romaani voitti CWA:n International Dagger -palkinnon, ja kieltämättä tämä tarina toimii: The potter's field (Mantle, 2012; translated by Stephen Sartarelli; ISBN 978-1-4472-0329-2).

Sivuja romaanissa on 294, ja näissä puitteissa Camilleri saa komisario Salvo Montalbanon kerta kerran jälkeen hämmennyksiin sisilialaisissa epäilyksen ja koston kuvioissa.

Tässä kirjassa Montalbanon ikääntyminen alkaa olla jo ilmiselvää, eikä esimerkiksi uintiretki meressä ole vailla vaaroja, onneksi sentään paikalla ollut kalastaja noukkii väsähtäneen komisarion merestä.

Kirjan nimi viittaa savenvalajan peltoon. Sieltä löytyy rankkasateen jälkeen ruumis, joka on pilkottu ja ruhjottu tunnistamattomaksi. Kenestä on kyse, ja onko kyseessä rikollisten välienselvittely?

Ja onko löytöpaikalla jotain tekemistä Raamatun Juudas-viittaukseen, Juudaksen petoksestaan palkaksi saamien hopearahojen kohtaloon: 'Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.'