Lars Kepler: Nukkumatti

Lars Keplerin rikosromaanit jäivät aikoinaan lukutauolle, mutta nyt lainasin niitä kerralla kaksi kappaletta, ja ensiksi tuli luettua sarjan neljäs teos: Nukkumatti (Tammi, 2013; suom. Anu Koivunen; ISBN 978-951-31-7270-1).



Sarjan teokset ovat vetävästi kirjoitettuja, mutta juoneen piilotetut käänteet ovat paikoitellen yliampuvan uskomattomia, vähemmälläkin saisi kirjoitettua lukemaan koukuttavan tarinan. Paikka paikoin hypin tekstissä eteenpäin, mutta luettua tämä dekkari tuli, eikä seuraavakaan sarjan teos tuntunut mahdottomalta ajatukselta luettavaksi.

Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Gena Showalterin kirja näyttää saaneen kohderyhmältään kiittäviä arvioita, mutta oma kokemukseni kirjasta oli täysin päinvastainen, sen verran puutteelliselta ja vääristyneeltä se tuntui: Kodittomat sielut (Harlequin, 2012; suom. Hanna Arvonen; ISBN 978-91-640-8585-6).



Teoksen lajityypiksi on ilmoitettu "paranormaali romanssi", ja melkoisesti lukija saikin parahtaa tämän sekametelisopan parissa. Kaikkea mahdollista on niputettu yhteen ilman että kokonaisuudessa olisi tavoiteltu edes minimaalista järkevyyttä.

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Jax Miller: Freedom's child

Jax Millerin jännäriä on markkinoitu melkoisen kovalla hypetyksellä, mutta teos ei juuri erotu lajityyppinsä muista teollisista tuotoksista, mutta toki esikoisteokseksi kirja on kohtalainen suoritus: Freedom's child (Harper, 2015; ISBN 978-0-00-759591-4).



Kirja on täynnä moniongelmaisia ihmisiä, joiden luonteenpiirteitä on venytetty karikatyyriin asti. Jaksoin lukea kirjaa viitisenkymmentä sivua, kunnes tulin luntanneeksi loppuratkaisun, ja lukuinto lopahti siihen.

A heart-stopping debut thriller about a woman named Freedom, who will stop at nothing to save the daughter she only knew for two minutes and seventeen seconds.

Call me what you will: a murderer, a cop killer, a fugitive, a drunk. There's a lot people don't know about Freedom Oliver. They know she works at the local bar. They know she likes a drink or two. What they don't know is that Freedom is not her real name. That she has spent the last eighteen years living under Witness Protection, after being arrested for her husband's murder. They don't know that she put her two children up for adoption, a decision that haunts her every day. Then Freedom's daughter goes missing, and everything changes.

Determined to find her, Freedom slips her handlers and heads to Kentucky where her kids were raised. No longer protected by the government, she is tracked by her husband's sadistic family, who are thirsty for revenge. But as she gets closer to the truth, Freedom faces an even more dangerous threat. She just doesn't know it yet.

Charlotte Betts: The house in Quill Court

Charlotte Betts kirjoittaa tarkasti havainnoituja historiallisia romaaneja, joissa katsotaan elämää syvemmältä kuin vain yläluokan viihteellisestä näkökulmasta: The house in Quill Court (Piatkus, 2016; ISBN 978-0-349-40452-3).



Tässä romaanissa Betts kertoo sisustussuunnittelijoiden maailmasta 1800-luvun alkupuolen Englannissa. Romaani on viihteellisempi kuin kehuttu The Apothecary's Daughter, mutta tässäkin on kosolti syvällisempää sisältöä. Naisnäkökulma on vahva, ja mieshahmot on kuvattu huomattavasti keveämmin ja viitteellisemmin.

1813. Venetia Lovell lives by the sea in Kent with her pretty, frivolous mother and idle younger brother. Venetia's father, Theo, is an interior decorator to the rich and frequently travels away from home, leaving his sensible and artistic daughter to look after the family. Venetia designs paper hangings and she and her father often daydream about having an imaginary shop where they would display the highest quality furniture, fabrics and art to his clients.

When a handsome but antagonistic stranger, Jack Chamberlaine, arrives at the Lovell's cottage just before Christmas bringing terrible news, Venetia's world is turned upside-down and the family have no option but to move to London, to the House in Quill Court and begin a new life. Here, Venetia's courage and creativity are tested to breaking point, and she discovers a love far greater than she could have ever imagined.

From the multi-award-winning author of The Apothecary's Daughter, The House in Quill Court is a gorgeously evocative Regency novel bursting with historical flavour and characters you won't forget.

Georgette Heyer: Onnen velka

Georgette Heyer oli aikoinaan hyvinkin tunnettu ja tuottelias historiallisten rakkausromaanien kirjoittaja, mistä esimerkkinä alunperin vuonna 1926 ilmestynyt teos Onnen velka (Uusi kirjakerho, 1981; ISBN 951-54-0304-9).



Romaanissa riittää juonenkäänteitä jopa kiusallisessa määrin, sattumus toisensa perään. Tapahtumat on sijoitettu Ludvig XV:n hoviin, ja kertomus poukkoilee Ranskan ja Englannin välillä. Huumoria on merkittävässä määrin, ja vuoropuhelut ovat melkoisen sujuvasti kirjoitettuja, jopa niin että tuntuu kuin kirjailija todella nauttisi sanailusta.



Romaanin alkuperäinen nimi on These old shades, ja sille on olemassa jatko-osa Devil's Cub, joka on suomennettu nimellä Paholainen rakastuu. Voisihan jatko-osankin ottaa joskus myöhemmin luettavaksi, kun se kerran kirjastosta näyttää löytyvän.