Sari Luhtanen: Murusia

Sari Luhtanen tarjoilee ravintola-alasta kertovan chick lit -tarinan, jossa on monenmoista käännettä suuntaan jos toiseenkin: Murusia (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-7714-0).



Kirja käsittelee elämässä menestymisen teemaa, oman paikkansa löytämistä, ja melkoista höttöä sisältö on, mutta sehän on odotettavissa jo teoksen kannenkin perusteella. Muutamassa kohdin kirjassa on terävämpää ja syvällisempääkin sisältöä, mutta pääosin tässä mennään naistenlehtien ja television ruokaohjelmien pintaliitoa. Helppolukuista tekstiä vailla erityistä omaperäisyyttä, sanoisiko että makeaa maha täyteen.

Karen Robards: The last victim ja The last kiss goodbye

Karen Robards tarjoilee jännärin, jonka päähenkilönä on sarjamurhaajia tutkiva psykiatri, joka rakastuu sarjamurhaajaan, joka on kuollut mutta kummittelee edelleen: The last victim (Ballantine Books, 2012; ISBN 978-0-345-53544-3) ja The last kiss goodbye (Random House, 2013; ISBN 978-0-345-53583-2).



Kirjat aloittavat Charlotte Stone -romaanisarjan, ja oikeastaan riittää sanoa että en muista törmänneeni romaaneihin joissa olisi yhtä lailla sisäisiä ristiriitaisuuksian kuin näissä kirjoissa.

Sarjamurhaajaan rakastuminen on jo asia sinänsä, mutta kun tähän soppaan lisätään kuolleiden ihmisten aaveiden näkeminen ja kaikenlainen rikosten selvittely vailla juuri minkäänlaista loogista pohjaa juonenkehittelylle, ei voi muuta kuin pudistaa päätään. Toisaalta, kirjan päähenkilöllä ei tunnu olevan päässään juuri mitään mitä pudistaa.

Kelley Armstrong: The gathering

Helmetin e-kirjoista löytyy Kelley Armstrongin nuorille suunnattu fantasiaromaani The gathering (Harper, 2011; ISBN 978-0-06-207707-3).



Kiinnostavinta kirjassa oli siinä kuvattu paikka, Vancouver Island Kanadassa, laajoine erämaineen. Mutta tarina oli sataprosenttista höttöä, jossa kierrätettiin kymmeniä kertoja nähtyjä fantasiaelementteja vailla suurempaa omaperäisyyttä, eivätkä henkilöhahmotkaan tuntuneet paperisia kiiltokuvahahmoja syvällisemmiltä.

Maya lives in a small medical-research town on Vancouver Island. How small? You can’t find it on the map. It has less than two-hundred people, and her school has only sixty-eight students–for every grade from kindergarten to twelve.

Now, strange things are happening in this claustrophobic town, and Maya’s determined to get to the bottom of them. First, the captain of the swim team drowns mysteriously in the middle of a calm lake. A year later, mountain lions start appearing around Maya’s home, and they won’t go away. Her best friend, Daniel, starts experiencing “bad vibes” about certain people and things. It does’t help that the new bad boy in town, Rafe, has a dangerous secret…and he’s interested in one special part of Maya’s anatomy: Her paw-print birthmark.

Michael Katz Krefeld: Langenneet

Michael Katz Krefeld kertoo 2010-luvun Kööpenhamista rikoskirjassa joka ei juuri mustanpuhuvampi ja synkempi voisi olla: Langenneet (Like, 2015; ISBN 978-952-01-1178-6).



Krefeldin kirja kuvasi niin vastenmielisiä tapahtumia että muutamassa kohdassa en pystynyt tekstiä lukemaan, vaan hypin kirjassa eteenpäin, ja lopulta osa kirjasta jäi lukematta. Ehkä kyse on siitä että kuvaus kauheuksista tuntui niin kliinisen kylmältä, niin vailla myötätuntoa olevalta, etten kerta kaikkiaan pystynyt tekstiä lukemaan.

Ravn-dekkareita on ilmestynyt suomeksi toinenkin, Kadonneet, mutta lukeminen jäi tähän.

Masja on muuttanut Liettuasta Kööpenhaminaan ja ryhtynyt leveän elämän toivossa luksusprostituoiduksi. Nyt hän on saanut tarpeekseen ja aikoo hankkia kunnon ammatin. Samaan aikaan hänen poikaystävänsä Igor pyrkii paikallisen mafian suosioon ja osallistuu suljettujen ovien takana pelattavaan pokeriturnaukseen. Hän häviää kaikki rahansa ja houkuttelee Masjan tarjoamaan palveluksiaan pelin voittajalle. Liian myöhään Masjalle selviää, että Igor on myynyt hänet velkojensa pantiksi. Erik on vihdoin tarpeeksi vanha päästäkseen metsästyksestä innostuneen isänsä kaikkein pyhimpään: kodin kellariin, joka on tähän mennessä ollut häneltä kiellettyä aluetta. Isä esittelee Erikille harrastuksensa, eläinten täyttämisen. Arka ja estoinen poika tuntee vihdoin löytävänsä jotain, jossa hän voisi loistaa. Rikosetsivä Thomas Ravnsholdt on saanut hermoromahduksen sen jälkeen, kun hänen tyttöystävänsä on murhattu. Hänen ystävänsä pyytää apua kadonneen naisen jäljittämisessä, ja Ravn suostuu palaamaan töihin, mutta tällä kertaa yksityisetsivänä. Jäljet johtavat Tukholman alamaailmaan, ja kaikki viittaa siihen, että nainen on joutunut pahamaineisen ihmiskauppiaan kynsiin. Ravnin on löydettävä hänet pian, sillä kaupungissa piileskelee prostituoituja murhaava sadisti, joka etsii taas uutta uhria.

Juan Díaz Canales ja Juanjo Guarnido: Kissa varjoisilta kujilta

Juan Díaz Canales ja Juanjo Guarnido tarjoavat kovaksikeitetyn jännityssarjakuvan, jossa yksityisetsivä saa turpiinsa mutta jatkaa rikoksen selvittelyä siitä huolimatta: Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen banaani, 2006; ISBN 952-5602-44-3).



Blacksad on monessa liemessä keitetty yksityisetsivä, joka ei vähästä lannistu, ja tarina vetää mukaansa. Piirrosjälki istuu erinomaisesti rosoiseen tarinaan.

Kuohuvassa 1940-luvun lopun Amerikassa vaeltava yksityisetsivä John Blacksad on kaksimetrinen musta kissa, joka näkee pimeässäkin kaiken mitä yhteiskunta yrittää piilotella. Sarjan ensimmäisessä albumissa Blacksad tutkii entisen valkokankaan kuningattaren, näyttelijä Natalia Wilfordin mystistä murhaa. Poliisin varoituksista huolimatta Blacksad käy empimättä työhön, penkoen kaupungin läpikotaisin aina roskalaatikoiden asukkaista kattohuoneistojen yläluokan väkeen asti.