Milla Paloniemi: Kiroileva siili

Mikähän siinä on että lähestulkoon yleisin tapa törmätä Milla Paloniemen sarjakuvahahmoon on autojen takalaseissa ja -pelleissä, enkä tässä nyt tarkoita konkreettista fyysistä törmäämistä vaan visuaalista sellaista: Kiroileva siili (Sammakko, 2007; ISBN 978-952-483-045-4).



Aika hyvin on Kiroilevasta siilistä tullut koko kansalle tuttu juttu. Ja mikäs siinä, kyllähän Suomeen nyt yksi lajityypillisesti muista eroava siili mahtuu, ainakin jos sillä on tämmöinen mielenlaatu. Ja huomattu tämä siili on, mainittakoon vaikkapa Sarjakuva-Finlandia-palkinto vuodelta 2008.

Milla Paloniemi: Tassutellen

Milla Paloniemi kertoo ihmisen nelijalkaisista lemmikeistä ja niiden keskinäisistä touhuista. Tulevatko koira ja kissa toimeen keskenään, siinäpä kysymys: Tassutellen (Sammakko, 2007; ISBN 978-952-483-064-5).



Mukavaa huumoria tämä, ja olisiko paras tapa nauttia lemmikkieläimistä se että lukee niistä kirjoitettuja sarjakuvakirjoja, ei ainakaan allergia haittaa.

Arttu Seppälä ja Liisa Seppälä: Pöyrööt - yritystä meillä piisaa!

Arttu Seppälä ja Liisa Seppälä tarjoilevat pohjalaismurteilla maustettuja strippisarjakuvia näppärässä paketissa: Pöyrööt - yritystä meillä piisaa! (Avot design, 2013; ISBN 978-952-67756-2-3).



En tämmöisiin sarjakuviin ollutkaan aiemmin tutustunut, eli jälleen kerran kirjaston sarjakuvahylly tuotti löytämisen elämyksen. Kovin paljon tätä tuotetta ei yhteen menoon jaksa nauttia, mitä ilmeisimmin sarjakuva on tarkoitettu päivittäiseen tai viikoittaiseen käyttöön riittävän pieninä annoksina.

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia

Reetta Niemensivu tarjoilee kummituksista ja muista outouksista pienimuotoisia sarjakuvakertomuksia, joissa ihmetellään vaikkapa pianoa joka soi itsekseen: Aavepianisti ja muita kertomuksia (Suuri kurpitsa, 2011; ISBN 978-952-9887-75-0).



Sarjakuvakirjassa on 39 sivua ja neljä lyhyttä kertomusta. Tarinat ovat sellaisia jotka helposti jäävät elämään omaa elämäänsä ja kasvavat kerrottaessa, ja mikäpä näitä oli lukiessa.

Rovasti tyttärineen asuu pappilassa. Yöllä talossa alkaa kuulua pianonsoittoa. Isä ja tytär kiirehtivät salin ovelle yhtä aikaa, ja samassa soitto lakkaa. Molemmat palaavat nukkumaan, mutta hetken päästä soitto taas jatkuu...

Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena

Reetta Niemensivu tarjoilee vuoteen 1928 sijoitetun historiallisen sarjakuvakertomuksen, jossa kesähelteillä valmistaudutaan ripille pääsyyn, ja aikuisen elämä on jo melkeinpä nurkan takana: Saniainen kukkii juhannuksena (Suuri kurpitsa, 2013; ISBN 978-952-9887-85-9).



Sarjakuva ilmeisestikin perustuu todelliseen tapahtumaan, ukkosmyrskyyn joka iski kirkkoon juuri jumalanpalveluksen aikana, eikä kuolonuhreiltakaan vältytty. Mutta enemmänkin tarinassa on kyse viipyilevästä tunnelmasta, aikuisuuden pohdiskelusta, ihmisten välisistä suhteista, tulevaisuuden suunnitelmista.

Juhannuksena 1928 joukko nuorukaisia pyöräilee katsomaan tyttöjen ripille pääsyä. Parkanon kivikirkko on tupaten täynnä. Hiostavassa herran huoneessa nuorten ajatukset karkailevat aattojuhlintaan. Siihen kuuluvat mystiset juhannustaiat, jotka lupaavat tekijälleen onnea ja rikkauksia. Helteinen aamu päättyy kohtalokkaaseen ukkosmyrskyyn.