Sakari Salovuori: Tunturi-Joonas salapoliisina

Tämä kirja olikin varsin kummallinen tapaus, Sakari Salovuoren Lappiin sijoitettu jännäri, jossa kyllä liikutaan Lapin maisemissa, mutta jotenkin amerikkalaiselta tuntuvan seikkailukertomuksen tyyliin: Tunturi-Joonas salapoliisina (Kuva ja sana, 1958; kontrollinumero kr12382604).



Kirjassa kuljetaan jopa helikopterilla Lapin maisemissa, ja sen sijaan että ihaltaisiin luontoa ja sitä kunnioitettaisiin tuntuu siltä että tässä pyritään luonto kahlitsemaan ja voittamaan.

Arvokkaista metalleista tarinassa on kyse, kaivoksen perustamisesta Lappiin, ja samalla kirjassa muun muassa tapetaan susia oikein teloitustyyliin. Luonnon tuntemus ei muutenkaan tunnu olevan kirjoittajan vahvuuksia. Sarjassa on ilmestynyt muitakin teoksia, mutta tämä riitti.

Topi Puolakka: Tunturi-Lapin lumoissa

Pasila kirjavarastosta löytyi lainattavaksi tämmöinenkin teos, Topi Puolakan tarinakokoelma eräretkeilystä ja eritoten kalastuksesta Lapin maisemissa: Tunturi-Lapin lumoissa (Otava, 1961).



Teos on lyhyt, 93 sivua. Mukavasti tässä pohdiskellaan Lapin maisemien lumoa, ja kerrotaan samalla eräjuttu jos toinenkin.

Kullervo Kemppinen: Eräretkeilijän Suomi

On mainiota, että Pasilan kirjavarastosta löytyy tämmöisiä aikansa aarteita, joita lukiessa voi fiilistellä nostalgian tuntemuksilla: Kullervo Kemppisen Eräretkeilijän Suomi (WSOY, 1970; ISBN 951-0-02118-0).



Teos on pokkarikokoinen lyhennelmä perusteellisemmista eränkäynnin kuvauksista, mutta mikäs tämmöistä on ollut lukea, paljon tietoa tiiviissä paketissa. Ja kirjaa on selvästi luettu, vaikka kohtalaisen hyvässä kunnossa se ikäisekseen teokseksi on säilynyt.

Carl Hiaasen: Löyhkä

Carl Hiaasen osaa kirjoittaa nuortenkirjojakin, joissa on paljolti samoja teemoja kuin hänen aikuisille suunnatuissa kirjoissa, eli luonnonsuojelun ja ympäristörikosten maailmassa tässä touhutaan: Löyhkä (Otava, 2006; suom. Sirpa Meripaasi; ISBN 951-1-21231-1).



Kirja kertoo perheestä, jonka isällä on lyhyt pinna varsinkin silloin kun hän huomaa jonkun törttöilevän ja tuhoavan luontoa. Mutta kun isä menee liian pitkälle joutuu hän poliisin kanssa tekemisiin, jolloin asioiden tilan korjaaminen jää lasten vastuulle. Ja melkoinen show siitä syntyykin kun ympäristöä saastuttava laivanomistaja pistetään kuriin ja nuhteeseen.

Mons Kallentoft: Suvisurmat

Mons Kallentoft jatkaa Malin Forsin tutkimuksia tässä trilogian toisessa osassa. Ensimmäisessä romaanissa Sydäntalvi oltiin lumen keskellä, tällä kertaa ollaan helleaallon puristuksessa ja kaupunkia riivaa nuoriin tyttöihin kohdistuva väkivalta: Suvisurmat (Schildts & Söderströms, 2012; suom. Mirja Hovila; ISBN 978-951-52-2996-0).



Kallentoft osaa kirjoittaa, mutta tarina ei sinällään ole kovin kummallinen. Tämmöisiä sarjamurhaajakertomuksia on nykyisellään kymmenen tusinassa, mutta kieltämättä romaanissa oli erikoislaatuinen viipyilevä tunnelma, joka teki siitä kiinnostavan. Ei ihan perusjännäri kuitenkaan. Ja hyvinkin saattaa olla, että jatkan kirjasarjassa eteenpäin, kunhan nyt ehdin hengähtää.