Kati Kovács: Deltan kaksoset

Kati Kovácsin sarjakuvat ovat pikku hiljaa alkaneet kiinnostaa yhä enemmän, ja tämä tarina kaksossiskoksista oli aikamoinen kertomus, paikoitellen mustaakin mustempi, mutta ei vailla kauneutta ja kirkasta näkemystä: Deltan kaksoset (WSOY, 2014; ISBN 978-951-0-40422-5).



Sarjakuva kertoo lapsista, äidistä ja isästä, etsinnästä, ja monenlaisista seikkailuista Keipumetsässä. Äiditön ja isätön siskopari yrittää löytää paikkansa maailmassa, mutta pelottavaa on, ja samalla myös kummallista, sillä maailma jossa lapset äidin kuoltua etsivät isäänsä on kummallinen, täynnä outoja paikkoja ja olioita.

Kirja on paikoin suorastaan pelottava, ei siis mikään lastenkirja, vaan oikeammin aikuisille tehty kertomus lasten peloista ja ongelmista ja siitä miten oudolta maailma voi pienestä ihmisestä vaikuttaa. Kaipuusta tässä on kyse, pyrkimyksestä eteenpäin, ja kärsimyksen kestämisestä myös.

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Erik Axl Sundin jännäritrilogian toinen osa on nimeltään Unissakulkija (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-28216-7).



Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Varistyttö ja kolmas Varjojen huone. Luin tämän toisen osan lähes heti ensimmäisen osan jälkeen, mutta kolmatta osaa joudun odottamaan melkoisesti, niin pitkä varausjono Helmetissä on.

Kirja kertoo psyykkisesti sairaista ihmisistä, joiden lapsuus on ollut kurja, suorastaan käsittämätön, ja tästä kurjuudesta versoo monenlaista kauheutta aikuiseen elämään. Keskeiset päähenkilöt ovat poliisi Jeanette Kihlberg ja terapeutti Sofia Zetterlund, jotka kukin omalla tahollaan lähestyvät kammottavien väkivallantekojen ydintä.

Trilogian toinen osa jatkoi ensimmäisen osan tinkimättömällä linjalla. Aivan yhtä koukuttava ei tämä lukukokemus ollut, mutta tiukasti tarina vei mukaansa niin että välillä ihmetytti, sillä mikään kaunis kertomus tämä ei ole, rujoudessaan suorastaan luotaantyöntävä.

Mutta jokin tässä tarraa lukijaan, kai se on kertomisen tapa jossa on jotain erityistä, ikään kuin ihminen olisi otettu tutkimuksen kohteeksi ilman mitään siloittelua, juuri niin kauheana ja ihmeellisenä kuin ihminen vain voi olla.

Erik Axl Sund: Varistyttö

Tämä nimimerkki Erik Axl Sundin kirjoittama ruotsalainen jännäri shokeeraa, jo kansikuvallaan, joka perustuu idylliseen Carl Larssonin vesivärimaalaukseen vuodelta 1897, mutta pienin muutoksin kuvasta on saatu aikaan kammottava ja luotaantyöntävä: Varistyttö (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-27183-3).



Jännäri on trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa on nimeltään Unissakulkija ja kolmas Varjojen huone.

Tällä hetkellä jonotan Helmetissä trilogian kolmatta osa, varaus 325 kaikkiaan 448:sta. Melkoisen suosion on tämä jännäritrilogia saanut hyytävästä tarinastaan huolimatta.

Ja mistä tässä sitten on kyse? Ehkä voisi kuvailla asiaa siten, että kyse on siitä pahuudesta mitä ihmiset voivat toisilleen tehdä, varsinkin lapsille, ja siinä määrin rankka on tämä kertomus, ilman lohdun pilkahdustakaan, että kylmät väreet iskivät selkäpiihin useaan otteeseen kirjaa lukiessa.

Mutta jokin silti tässä koukutti, ehkä kyse on siitä että vaikeasta aiheesta ei kerrota itsetarkoituksellisen mässäilevästi, vaan pikemminkin niin että lukija pystyy näkemään tässä kaikessa kauheudessa myös kääntöpuolen, sen mitä suurenmoista näiden ihmisten elämässä olisi voinut tapahtua, jos lapsuuden hirveydet olisivat jääneet kokematta.

Että toivoa on, mustaakin mustemmasta tarinasta huolimatta. Tai niin on lukijan pakko ajatella, muu on mahdotonta.

Madeleine Roux: Sadie Walker is stranded

Madeleine Rouxin romaanin kannessa lukee "The walking dead are breaking through", ja zombeista tässä on kyse, infektiosta joka on saanut Seattlen kaupungin kaaokseen: Sadie Walker is stranded (Headline, 2012; ISBN 978-0-7553-7916-3).



Kirjan päähenkilö Sadie Walker on sarjakuvapiirtäjä, joka yrittää elättää itsensä kaaokseen vajonneessa yhteiskunnassa, ja samalla hän yrittää huolehtia kahdeksanvuotiaasta Shane-pojasta. Mutta infektio leviää eikä oikein mihinkään voi luottaa kaaoksen keskellä.

Kirjan alku oli lupaava, mutta lopulta kävi niin etten jaksanut enää lukea eteenpäin, siinä määrin ennalta-arvattavaksi tarina paljastui.

Gigi Simeoni: Katse pimeydestä

Gigi Simeoni on kirjoittanut ja kuvittanut tämän 1910-luvun Milanoon sijoitetun jännityssarjakuvan: Katse pimeydestä (Egmont, 2012; suom. Ville Mäkelä; ISBN 978-952-233-534-0).



Kirja kertoo sarjamurhaajan ja häntä jäljittävän poliisin välisestä kilpajuoksusta, ja melkoisen kovaksikeitetty tämä tarina on. Sivumäärältään sarjakuva tuntuu melkoisen pitkitetyltä, voisi jopa ajatella että tässä mässäillään sarjamurhaajan tekosilla.

Lainaan tähän otteen teoksen esittelytekstistä:

Alessandro Simonetti on nuori maalari, jota odottavat lupaava ura sekä avioliitto kauniin Luisan kanssa. Mutta tuhoisa onnettomuus suistaa Alessandron elämän raiteiltaan ja iskostaa häneen kohtalokkaan pakkomielteen, joka johtaa veriseen leikkiin virkavallan ja kohtalon kanssa. Mitä tapahtuu kuolevan ihmisen silmissä? Moni viaton saa kohdata loppunsa, ennen kuin Alessandroa piinaava mysteeri ratkeaa.