Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Luin aikoinaan Guy Delislen sarjakuvakirjan Pjongjang, jota on kovasti kehuttu, mutta tämä aiemmin ilmestynyt teos osoittautui vielä syvällisemmäksi ja puhuttelevammaksi: Merkintöjä Burmasta (WSOY, 2008; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-34522-1).



Päähenkilö on sarjakuvapiirtäjä, joka viettää kokonaisen vuoden koti-isänä Burmassa, kun hänen vaimonsa toimii siellä avustustyöntekijänä. Matkakertomuksena teos on uskottava ja henkilökohtaisen tuntuinen, arkipäivä sotilasjuntan hallitsemassa maassa on erikoislaatuista, mutta Delisle ei revittele kerronnallaan vaan tuo absurdin todellisuuden esille understatement-tyyliin.



Näitä Delislen sarjakuvia pitää lukea lisää, kunhan ehdin hengähtää.

Charles Burns: Musta aukko

Tämä Charles Burnsin sarjakuva on suomennettu nimellä Musta aukko, mutta luin sen alkuperäisenä versiona: Black hole(Jonathan Cape, 2005; ISBN 0-224-07778-3).



Kirja kertoo nuorista ihmisistä 1970-luvun Amerikassa, siitä miten aikuistuminen tuottaa paineita, ja miten kaveripiirissä voi joutua muiden syrjimäksi.

Sarjakuvassa on fantasian ja kauhun aineksia, kun nuorten keskuudessa leviää tartuntatauti joka tuottaa epämuodostumia ja kummallisuuksia.

Mutta varsinainen kauhusarjakuva teos ei ole, vaan pikemminkin voisi sanoa että näiden elementtien kautta Burns pystyy tuomaan näkyväksi teemoja jotka muuten olisivat vaikeasti hahmotettavissa, sitä miten ihmisten välinen vuorovaikutus ja kontakti muuttaa ihmistä, tekee hänet erilaiseksi kuin ennen.

Jason Aaron ja R. M. Guéra: Scalped 2 - Casino boogie

Jason Aaronin kirjoittama ja R. M. Guéran piirtämä tarina intiaanireservaatin alamaailmasta jatkaa rosoisella linjallaan, ja melko lailla tähän tarinaan jäin koukkuun, hahmot alkoivat kiinnostaa: Scalped 2 - Casino boogie (DC Comics, 2008; ISBN 978-1-4012-1654-2).



Päähenkilö Dashiel Bad Horse palkattiin reservaatin poliisiin pitämään yllä järjestystä. Uuden kasinon avajaiset ovat tulossa, ja sitä ennen pitää siistiä reservaatin julkisuuskuvaa muun muassa puuttumalla rehottavaan huumerikollisuuteen.



Sarjakuva palaa vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin, jolloin Dashiel Bad Horsen äiti oli yksi aktivisteista jotka kävivät vastarintataistelua liittovaltion poliisia vastaan. Noista ajoista paljon on muuttunut, mutta vanhat kaunat elävät yhä, eikä poliisi ole unohtanut kuolonuhrejaan.

Alexandro Jodorowsky ja Juan Gimenez: The Metabarons - ultimate collection

Nyt kun olen kirjaston sarjakuvahyllyllä säännöllisesti vieraillut, alan ymmärtää miten vähän sarjakuvista tiedänkään. Tätäkään sarjakuvaa en tuntenut ennen kuin sen sain käsiini massiivisena 534-sivuisena kokoomateoksena: The Metabarons - ultimate collection (Humanoids, 2012; ISBN 978-1-59465-014-7). Tarinoiden kirjoittajana on Alexandro Jodorowsky ja Juan Gimenez. Sarjakuvan hahmojen luojina ovat Moebius and Jodorowsky.



Metabaronien maailma on massiivista avaruusoopperaa, jossa sivilisaatiot ottavat mittaa toisistaan ja hahmot ovat kyvyiltään ylivertaisia.

Tämmöistä yliampuvaa tulitusta ei näin massiivisessa mittakaavassa pysty kunnolla sulattamaan, varsinkaan kun huumoria on hyvin vähän ja koko kerronta tuntuu vakavamieliseltä, ikään kuin tekijät eivät olisi tajunneet miten naurettavaa tällainen tarinointi loppujen lopuksi on.



No, kyllähän tämän sarjakuvan sai luettua, hyppimällä tylsimmät taistelukohtaukset yli, mutta kovin paljon tästä ei jäänyt mieleen, liikaa samaa mättöä.

Juha Vuorinen: Veljekset Vaselin - salapoliisiromaani

Tuli sitten lainattua tämä toinenkin Juha Vuorisen dekkari, jossa jatketaan salapoliisikirjallisuuden parodioimista mitä pähkähulluimmilla käänteillä, ja kyllä tässä on näkevinään myös jonkinlaista kunnianosoitusta vanhoille kovaksikeitetyille dekkareille: Veljekset Vaselin - salapoliisiromaani (WSOY, 2007; ISBN 978-951-0-32495-0).



Hyvästä mausta ei tässäkään dekkarissa ole tietoa. Portsari Tapsa Mäkilä selvittää, mihin Vaselinin veljesten valmistamaa ihmerasvaa käytetään Turkin Alanyassa.

Kirjan henkilövalikoimaan kuuluu ääliökaksikko Händi ja Käppers, joiden bravuureihin on otettu kaikki mahdolliset alatyyliset temput, joista tavanomaisimpiin kuuluu se että ravintolassa tilataan kananfile raakana.